Osa-aikaisen professori Risto Kososen mukaan alan kansainväliset kirjavat standardit ja käytännöt ovat suuri haaste.
– Vaatimukset vaihtelevat maittain, vaikka ihminen ja luonnonlait ovat samat kaikkialla.
Tekniikan tohtori Risto Kosonen nimitettiin vuoden alussa Aalto-yliopiston Insinöörikorkeakoulun LVI-puolelle osa-aikaiseksi adjunct-professoriksi. Tarkkaa käännöstä nimikkeelle ei ole, mutta se vastaa teollisuuskutsuprofessoria. Nimitys liittyy professori Kai Sirenin jäämiseen osa-aikatyöhön. Risto Kosonen on edelleen Halton Oy:n palveluksessa ja vetää myös RYM -sisäympäristöohjelmaa.
Risto Kososella on paljon kokemusta sisäympäristöstä, energiatekniikasta ja talotekniikkajärjestelmistä. Hän on myös osallistunut lukuisiin kansainvälisiin hankkeisiin ja työskennellyt ulkomailla, muun muassa Singaporessa. Kosonen uskaltaa ottaa kantaa myös sisäilmastoon liittyviin kansallisiin käytäntöihin ja kansainvälisiin trendeihin. Hän miettii, miksi lämpöolojen suhteen ollaan lähes kaikkialla samoissa vaatimusarvoissa, mutta ilmanvaihdon suhteen ilmavirtavaatimukset vaihtelevat suuresti.
– Esimerkiksi Norjassa, jossa on tehty paljon työtä hyvän sisäilmaston puolesta, ovat ilmavirtavaatimukset korkeammat kuin meillä. Meillä noudatetaan pitkälti CEN-standardien vaatimustasoa, joka sekin ylittää lähes kaksinkertaisesti USA:ssa käytettävien ASHRAE-standardien vaatimustason.
Kososen mukaan Euroopassa halutaan pitää sisäilma puhtaana niin, että se tuntuu raikkaalta silloin, kun huoneeseen astutaan sisään eikä huoneessa olijoiden adaptoitumista hajuihin ja muuten huonoon sisäilmaan sallita niin kuin USA:ssa.
– Käytännön ratkaisut vaihtelevat paljon eri maissa. Esimerkiksi samat ilmanjako ratkaisut eivät aina kelpaa, vaan vaatimukset vaihtelevat maittain, vaikka ihminen ja luonnonlait ovat samat kaikkialla. Euroopan tasolla toivottavasti CEN-standardien uusiminen tulee auttamaan.
Muuttuvat energiansäästövaatimukset hämmentävät
EU:lta tulee meille vaatimuksia, jotka otetaan sitten Suomessa käyttöön. Ympäristöministeriö on vastuussa siitä, miten ne Suomessa toteutetaan. Onko tehty riittävästi tarvittavia skenaarioselvityksiä, mitä erilaiset vaatimukset tarkoittavat ja kuinka hyvin asioita on koordinoitu Pohjoismaiden kanssa, on ainakin Risto Kososelle epäselvää. EU:n vaatimusten aikataulutus ei ole myöskään tullut hänelle selväksi.
– Myös vaatimusten kustannustehokkuus herättää epäilyjä. Mutta kyllä kentänkin käytäntöjä voi kritisoida. Ilmanvaihdon osalta on käytetty suurehkoja kanavanopeuksia ja suuria paineita. Onneksi muutoksia näiden asioiden suhteen on jo näkyvissä ja väljempiä kanavia ja pienempiä ilmannopeuksia on alkanut suunnitelmissa näkyä. Ruotsissa yleiset rengaskanavat ovat yleistymässä myös meillä Suomessa.
Kaiken kaikkiaan ilmanvaihdon mitoitus on jatkossa Kososen mukaan mietittävä jo energiansäästösyistäkin uusiksi. Rakennuksessa on paljon tiloja, jotka ovat vajaakäytössä.
– Tarpeenmukainen ilmanvaihto tulisi osata järjestää teknisesti toimivaksi ja taloudellisesti kannattavalla tavalla.
Ilmanvaihdon ongelmista Kosonen toteaa, että vedosta ja ilman virtauksista valitetaan usein, ei ehkä niinkään lämpöoloista sinänsä.
– Pitää erottaa keskimääräiset olosuhteet ja paikalliset olosuhteet toisistaan. Keskimäärin on helppoa pitää huoneilman lämpötila viihtyisänä, mutta haastavampaa on hallita paikallista epäviihtyisyyttä ja vetoa.
Opettajien on tehtävä myös tutkimusta
Omista tehtävistään Aalto-yliopistolla ei Risto Kosonen voi vielä paljon kertoa. Aalto-yliopisto on juuri suurten mullistusten keskellä. Hän toivoo, että sisäilmastoon liittyvää opetusta ja tutkimusta ei siellä kokonaan unohdettaisi.
– Tutkimus ja opetus kulkevat hänestä rinnan ja samojen henkilöiden toivoisi voivan osallistua molempiin aktiivisesti. Kansainvälisiin hankkeisiin pitäisi voida osallistua entistä enemmän. Tällä tavalla on mahdollista rakentaa verkostoja. Näiden verkostojen ja henkilösuhteiden merkitys on keskeistä kansainvälisen tason saavuttamisessa ja sen ylläpitämisessä.
Kosonen korostaa, että on myös muistettava, että talot tehdään ihmisiä varten, eikä rakentamisen itsensä vuoksi.
– Mutta tietenkin tekniikka on hallittava, mikä asettaa omia haasteitaan. Myös laajemmat ekologiset ympäristökysymykset tulee osata ottaa oikein huomioon.
Teksti: Esko Kukkonen