Aiemmin en ollut käynyt yhdessäkään tieteellisessä kongressissa, joten mieli oli odottava. Perille pääsin Portugalin paahteeseen myöhään lauantai-iltana 1.6.2019, ja sunnuntaina alkoi varsinainen kongressi.
Esityksen pitäminen kongressissa jännitti hieman ennen esitystä. Esityksessäni ”The Prevalence Of IgE Sensitization Against 112 Allergen Molecular Components (ISAC) And The Risk Of Asthma By 10.5 Years Of Age In A Finnish Birth Cohort” kerroin lapsuuden molekulaaristen allergeeniherkistymisten yhteydestä astmaan. Esityksen aikana jännitys laantui, ja session ensimmäisenä esittäjänä pääsin nauttimaan oman esitykseni jälkeen muista esityksistä täysin rinnoin. Pääsin esitysten myötä tutustumaan samansuuntaisten aiheiden parissa työskentelevien tutkijoiden esityksiin. Kongressin antia oli myös tavata ihan kasvokkain tutkijoita, joiden tutkimuksiin oman tutkimusaiheen myötä olen tutustunut. Kongressi tarjosi hyvän mahdollisuuden verkostoitumiseen.
Kongressin esityksistä valikoin omaa tutkimusaihettani sivuavia aiheita käsitteleviä esityksiä, jotka liittyivät lapsuusiän allergeeniherkistymisiin, sisäilman mikrobiomiin sekä astmaan. Mielestäni kongressin parasta antia oli symposium, jossa käsiteltiin hygieniahypoteesin kolmeakymmentä vuotta. Symposiumissa nousi vahvasti esiin nyt kuumana käyvä tutkimusaihe lapsuusiän elinympäristön erilaisten mikrobialtistusten vaikutuksesta allergiaan ja astmaan. Esityksistä jäi päällimmäisenä mieleen se, että emme vielä kokonaisuutena tarkasti tiedä, mille bakteereille altistuminen suojaa allergisilta sairauksilta ja mitkä ovat altistavia tekijöitä. Tutkimus kuitenkin edistyy tuon kuuman aiheen ympärillä kovaa vauhtia. Ehkä lähivuosikymmenet näyttävät, mihin suuntaan teoriassa ja käytännön elämässä tutkimustulokset meitä vievät. Oikeaan suuntaan olemme ilmeisesti kuitenkin menossa.
Kävin seuraamassa myös LL Jenni Mäen posteriesityksen, jonka tavoitteena oli tutkia koiran omistamisen yhteyttä sisäilman (mitattu huonepölystä) mikrobiomin koostumukseen suomalaisessa LUKAS2- ja saksalaisessa LISA-syntymäkohortissa. Mäen esitys oli selkeä, ja hän toi tärkeimmät tutkimuslöydöksensä esiin hyvin ja loogisesti. Tärkeimpänä löydöksenä tutkimuksessa oli koiratalouksien lajirikkaampi mikrobiomi verrattuna talouksiin, joissa ei ole koiraa. Kolmen suvun määrä oli lisääntynyt molemmissa kohorteissa (Clostridium, Megamonas ja Conchiformibius). Esityksen konkluusiona oli, että koiran omistajuus lisäsi bakteerien muttei fungien monimuotoisuutta sisäilmassa. Laadukkaan suomalaisen tutkimuksen tuloksilla voi olla tulevaisuudessa vaikutusta jopa meidän päivittäiseen elämään.
Kokonaisuutena kongressi oli mieleenpainuva kokemus monessa suhteessa. Kokemattomana kongressikävijänä sain hyviä käytännön vinkkejä kokeneemmilta tutkijakollegoilta, jotta osasin esitysten valtavasta massasta haarukoida itselleni omaa tutkimustani ja tulevaa lääkärin ammattia varten sopivimmat aiheet. Mielenkiintoisten esitysten lisäksi kongressin parasta antia oli päästä näkemään ihmisiä – jotka on aiemmin nähnyt vain niminä tieteellisten artikkelien viitteissä – ihan kasvotusten.
Lopuksi haluan esittää Sisäilmayhdistykselle kiitokset apurahasta.
Asko Oksanen
vieraileva tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
lääketieteen opiskelija, Itä-Suomen yliopisto