VTT:llä on tutkittu vuosia homeiden kasvua, sen edellytyksiä ja niiden haitallisen kasvun vaikutuksia. Homeet kuten muutkin sienet ovat haasteellisia tutkimuskohteita. Ne saattavat aiheuttaa ihmisille erilaisia ongelmia, oireilua ja jopa sairastumisia.
Eräs VTT:n ja koko Suomen johtavia tutkijoita rakennuksissa olevien lahottajasienten ja homeiden alueella on filosofian tohtori Hannu Viitanen, joka jäi tänä keväänä eläkkeelle. Turussa opiskellut biologi Viitanen tuli VTT:lle töihin vuonna 1980 tutkimaan lattiasienivaurioita. Turun yliopistossa hän oli opiskellut puiden mykoritsasienien salaisuuksia ja myöhemmin lahottajasienen Scizophyllum commune’n itiöemien muodostumista. VTT:lla on tehty lahottajasienten ja puun lahonkestävyyden tutkimusta jo 1940 luvulta asti ja silloinen Valtion teknillinen tutkimuskeskus oli Suomen johtava alan tutkimuslaitos. Puun suojausta piti kehittää puun käytön lisäämiseksi ja varmistamiseksi. VTT patentoi muun muassa puun lämpökäsittelyn eli Thermowood’in, jonka lahon kestävyyden kehittämiseen Hannu Viitanen osallistui.
Tarve lattiasienivaurioiden tutkimiseen syntyi käytännöstä.
– Eri puolilla maata oli rakennuksissa ja niiden korjaamisessa tehty sellaisia virheitä, että lahottajasienet ja homesienet saivat hyvän kasvualustan. Keskeisenä syynä oli veden ja kosteuden kertyminen rakenteisiin, jolloin lahottajasienet ja homesienet pääsivät kehittymään, Hannu Viitanen kertoo.
Eräänä syynä ongelman kehittymiseen Viitanen epäilee olleen epäonnistuneet energiansäästöneuvot. Myöhemmin on sitten tutkittu ilmanvaihtoa ja rakenteiden toimivuutta tarkemmin ja havaittu, että sisällä olevat ihmiset oireilevat etenkin, kun ilmanvaihdon korvausilma tulee laho- ja homesienien saastuttamien rakenteiden läpi.
– Ilmanvaihto on tärkeää, mutta tuloilman laadusta on aina muistettava huolehtia. Tämä tuntuu vielä tänäänkin usein unohtuvan, Viitanen kertoo.
Homeen kasvun malli kehittyi
Viitanen tutki ja kehitteli mallia, jolla homesienten kasvua ja kasvuolosuhteita voitaisiin luokitella niiden kasvun ja merkityksen perusteella. Mallin kehitys johti lopulta väitöskirjan kirjoittamiseen Uppsalan maatalousyliopistossa Ultunassa vuonna 1996.
– Siellä oli innostavat opettajat ja hyvä tutkimusryhmä, samoin kuin VTT:llä, Viitanen kertoo.
– Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää homeen kasvuun ja lahon kehittymiseen vaikuttavat kosteus- ja lämpöolot sekä niiden vaikutusaika. Laboratoriotyöt tehtiin VTT:llä ja väitöskirjan kirjoitustyön tein SLU:ssa. Tavoitteena oli sellainen malli, jota voidaan soveltaa myös insinööritieteissä.
Tutkimusten tuloksena syntyneen teorian, jossa homekasvu luokitellaan asteikolla 1-6, soveltaminen homeen kasvun mallintamiseen homeindeksinä oli Viitasen idea.
– Alkuvaiheen kasvutilanne tutkittiin myös mikroskooppisesti, jolloin saatiin esiin vielä silmin näkymätön kasvu. Matemaattisten mallien rakentaminen oli pitkälti kollektiivista työtä VTT:llä.
Malleja on sittemmin käytetty paljon ja kehitetty edelleen uuden tiedon perusteella. Etenkin homeen kasvun malli onkin tänään yleisessä käytössä eri puolilla maailmaa.
Tampereen teknisen yliopiston vetämässä äskeisessä FRAME tutkimuksissa homemallia käytettiin rakenteiden kosteustoimivuuden indikaattorina ja homekasvun indeksinä. Kriittisenä indeksin arvo oli 1.
– Saattaa olla, että homeen kasvua voitaisiin sallia hieman enemmänkin, Hannu Viitanen arvelee, varsinkin kun rakennusten vanhetessa niihin kertyy luontaisesti erilaista mikrobikuormaa.
Viitanen kertoo myös mielenkiintoisen yksityiskohdan mallin käytöstä maailmalla. Kun siitä oli julkaistu artikkeli vuonna 1997 Wood science and technology -lehdessä, toivottiin asiasta enemmän tietoa myös USA:han. ASTM:lle tehtiinkin vuonna 2000 standardin luontoinen ohje, ASTM Manual 40; Moisture analysis and condensation in building envelopes, jossa oli tekstiä homeen kasvusta ja sen mallintamisesta. Sitä sekä muita eurooppalaisen tiedeyhteisön julkaisuja käytetään USA:ssa yleisesti sikäläisissä homeoikeudenkäynneissä viiteaineistona.
– Mallin käyttö on yleistä ja se on julkaistu kaikkien käytettäväksi eikä siitä ole saatu mitään provisiota minulle eikä VTT:lle, hymähtää Hannu Viitanen.
– Tosin, kun käyn USA:ssa ja kerron nimeni, saan hyvin ystävällisen vastaanoton asiaa tuntevilta, hän kertoo.
Rakenteiden kuivaaminen on tärkeää
Homehtumista ja homeenkasvua tarkasteltaessa on materiaaleilla selvästi eroa.
– Eivät edes kaikki puulajit ja puutuotteet ole samanlaisia, puhumattakaan betonista, Hannu Viitanen kertoo.
– Tärkein tekijä on rakenteiden kostumisen estäminen sekä riittävä kuivaaminen ennen käyttöönottoa ja mahdollista päällystämistä. Siinä on huomattava, että betonin kuivaaminen kestää selvästi kauemmin kuin puun. Erityisen kauan vaatii paksun betonirakenteen kuivuminen. Siinä tehdään virheitä, kun halutaan kiireessä pinnoittaa rakenteet liian nopeasti, Viitanen sanoo.
– Hirsitaloja rakennettaessa on myös huolehdittava hirsien kuivaamisesta ennen rakentamista. Kotimaiset hirsitalotehtaat osaavat asiansa, mutta kaikki rakentajat eivät niinkään osaa. Saatetaan ottaa mallia siitä, miten ennen tehtiin, mutta ei oteta nykyvaatimuksia huomioon. Homekasvuun liittyviä yllätyksiä saattaa siksi tulla eteen.
Hannu Viitanen kertoo, että paljon on väitelty homeiden kasvua vähentävien biosidien käytöstä.
– Biosidejä sisältävät tuotteet on ensi sijassa tarkoitettu ulkorakenteisiin, eikä niiden käytölle ole tarvetta kuivissa sisätiloissa. Nyttemmin on keskustelussa ajoittain tuotu myös esiin, että näistä kemikaaleista koituu sisäilmaan haittaa. Näin voi olla, jos niitä on käytetty virheellisesti, Viitanen myöntää.
– Korjauksen kannalta on hyvä miettiä erilaisia mahdollisuuksia. Kuivaaminen ja rakenteiden kosteustekninen korjaaminen on perusta, josta on lähdettävä.
– Jos tarvitaan kemiallista puhdistusta, se on joka kohteessa mietittävä erikseen. Homeiden poisto mekaanisella hionnalla saattaa myös lisätä pölyaltistusta, joka pitää sitten erikseen ratkaista.
Päätöksenteko on usein vaikeaa
Hannu Viitanen pitää tärkeänä sitä, miten homevaurio määritellään. Ovatko kaikki todetut homekasvut aina myös homevaurioita?
– Olisi ymmärrettävä, että materiaalien pinnalla oleva kasvusto ei aina väistämättä aiheuta vauriota ja ongelmia sisäilman kannalta. Päätelmien tekoa ei voida tehdä nykyisten viljelyyn perustuvien laboratoriotutkimusten pohjalta, vaan päätelmät pitää tehdä rakennuspaikalla, jossa näiden ongelmien tutkijoilla on suurin vastuu.
– Laboratoriotulokset antavat vain viitteitä tilanteesta. Viljelyyn perustuva tutkimus antaa tuloksen vain siitä, onko materiaalissa mahdollisesti mikrobikasvuun viittaavaa, ei sitä, onko se jo edennyt vaurioasteelle. Päätöksien teko näiden asioiden suhteen on varmasti vaikeaa, Viitanen korostaa.
Näiden kysymysten pohtimista ja homeongelmien ratkaisuja pitäisi hakea Viitasen mielestä avoimesti ilman turhaa poteroihin kaivautumista ja ennakkoluuloja. Hän toivoo, että rakennusten ongelmia lähdetään tutkimaan rakennusten ehdoilla.
– Ihmislääkärinkin on tunnettava ihminen, ja vastaavasti rakennusten ongelmia tutkivan täytyy tuntea hyvin rakennusten toimivuus. Mikrobiologit voivat auttaa vain hyvin pienessä asiassa, eikä kokonaisuuden hallintaa ei opita muutaman viikon kursseilla.
– On tietysti hyvä muistaa, että rakennusten mikrobi- ja sisäilman laadun ongelmien vaikutukset ja oireet näkyvät ihmisissä, ja siksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä eri asiantuntijoiden välillä. Tarvitaan siis myös kokonaisuuksia ymmärtäviä yleisasiantuntijoita. Ihmisen reagoinnista eri tilanteissa pitäisi ehkä tietää enemmän, siinä on paljon haastetta myös lääkäreille, Viitanen sanoo.
Asiat ovat menossa parempaan suuntaan
– Viimeaikoina on asioiden hoito kehittynyt hyvään suuntaan, Viitanen sanoo.
Kosteus- ja hometalkoot ovat tehneet hyvää työtä.
– Rakennusfysiikkaa ja sen osaamista aletaan yhä enemmän arvostaa. Erilaisia asiantuntijoita koulutetaan ja erilaisia tutkimuksia, selvityksiä ja korjausohjeita tekeviltä odotetaan yhä parempaa ja osoitettua asiantuntemusta.
– Lisäksi selkeää opastusta ja kirjallisuutta on yhä paremmin saatavana ja ongelmana saattaakin olla ”lukemattomien” oppaiden ja kirjojen määrä.
Viitasen mukaan sisäilmaston ongelmat on kuitenkin nähtävä muinakin kuin homeongelmina.
– Tilanne on suhteutettava ja toimenpiteet mitoitettava oikein. Alaan liittyvää tutkimusta on jatkettava – luotettavaa, tieteellisesti kestävää lisätietoa näissä asioissa tarvitaan vielä, Viitanen painottaa.
– Mikrobimittauksia on kaiken kaikkiaan kehitettävä, ja niissä on päästävä nopeuden lisäksi entistä parempaan luotettavuuteen.
– Usein keskustelu näissä kysymyksissä käsittelee myös ns. luonnollista rakentamista ja luonnonmukaisia ratkaisuja.
Viitasen mielestä se, mikä on luonnonmukaista, on todella paljolti näkökulma- ja arvostuskysymys. Ja samalla tulisi muistaa peruskysymykset kuten kosteusfysiikka.
– Tietenkin ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat mitattavien olosuhteiden lisäksi myös psyykkiset vaikutukset ja arvostukset.
– Kritiikkiä nykyinen rakentamistapa ja kiinteistönhoito todella tarvitsee, mutta arvostelun tulisi olla asiallista ja todennettaviin tosiseikkoihin pohjautuvaa, Hannu Viitanen toivoo.
Teksti: Esko Kukkonen