Suuri osa Indoor Air 2014 -kongressin esityksistä käsitteli sisäilmaongelmien terveysvaikutuksia. Puheenaineina olivat niin kehitysmaiden sisäilmasto-ongelmat, kehitteillä olevat ilmanvaihtojärjestelmät kuin hiukkaspäästötkin.
Kehitysmaissa on todellinen sisäilmasto-ongelma
Indoor Air -kongresseissa tulee aina esille se tosiasia, että sisäilmaan liittyvät ongelmat ovat eri puolilla maailmaa hyvinkin erilaisia, jopa eritasoisia. Ylivoimaisesti suurin globaali haitallinen vaikutus liittyy kuitenkin kehitysmaiden asuntoihin ja etenkin keittiöihin. Niiden suuret hiukkaspitoisuudet ja muut epäpuhtaudet näkyvät selvästi kuolleisuus- ja sairastuvuustilastoissa. Tällainen huono sisäilma on globaalisti syypää miljoonien ihmisten ennenaikaiseen kuolemaan. Syynä on sisällä tapahtuva keittämiseen tai lämmitykseen tarvittava poltto, jossa polttoaineena on usein puu, lehmänlanta tai fossiilinen polttoaine, joka on usein epäpuhdas ja kiinteä. Savupiipun rakentaminen tuo paljon helpotusta tilanteeseen, mutta sitä ei kaikissa maissa ja kulttuureissa pystytä tekemään. Meillä Suomessa savupirtit hävisivät onneksi jo vuosisatoja sitten. Savupiipun tarveaineet onnistuttiin silloin tekemään paikallisesti, ja ongelma saatiin ratkaistua.
Kehitysmaiden sisäilmasto-ongelmien parantamiseksi on tehty viime aikoina hyvää tutkimusta myös Kuopiossa, jossa yliopiston tutkijaryhmä professori Pertti Pasasen johdolla on mitannut keittiöiden epäpuhtauksia Etiopiassa. Ryhmässä on ollut mukana myös eräs sieltä kotoisin oleva tutkija, Samson Kefene. Indoor Air -kongressissa myönteistä huomiota herättäneessä esityksessään miehet kertoivat mittaustuloksistaan. He kertoivat mitanneensa erilaisia epäpuhtauksia sisäilmasta sekä puilla että kuivalla lehmän lannalla lämmitetyistä taloista. Mitatut arvot, niin tavallisimpien kemiallisten epäpuhtauksien kuin syöpää aiheuttavien karsinogeenisten PAH -yhdisteiden osalta, ylittivät WHO:n suositusarvot moninkertaisesti – länsimaiden tavanomaisista arvoista puhumattakaan. Vaikka sisäilmaongelmamme ovat meille hankalia ja ikäviä kaikkinensa, ja ne pitää ratkaista, ne ovat sittenkin pientä verrattuna kehitysmaiden vastaaviin ongelmiin ja aiheuttavat paljon vähemmän vakavia sairastumisia sekä kuolemantapauksia.
Kunnollinen ilmanvaihto on tärkeää
Riittävän ilmanvaihtuvuuden merkitys tuli kongressissa vahvasti esille erilaisten ilmanvaihtojärjestelmien muodossa. Perinteisten sekoittavan ja syrjäyttävän ilmanvaihdon rinnalle on maailmalla otettu käyttöön useita uusia tuloilman jakotapoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on kokeiltu tuloilman tuontia lattiasta, ATK-konehuoneiden tapaan, mutta tulokset eivät aina ole olleet kiitettäviä. Esimerkkinä tällaisesta ratkaisusta esiteltiin New York Times -lehden uusi toimitalo, jossa järjestelmä ei toimi sisäolosuhteiden kannalta täysin tyydyttävästi. Kaukoidässä puolestaan on kehitetty suoraan seinästä, kasvojen korkeudelta puhaltava tuloilman puhallus, jolla saavutetaan siellä tarvittavia suuria jäähdytystehoja. Tuo menetelmä sopii kuitenkin vain melko pienille huonetiloille. Sen idea on siinä, että ihmisen kasvot kestävät vetoa huomattavasti paremmin kuin muut kehonosat.
Myös erikoistilojenilmanvaihdosta oli useita esityksiä ja työryhmiä. Erikoistiloilla tarkoitetaan tiloja, joissa ilmanvaihtoa ja oikeita painesuhteita tarvitaan taudinaiheuttajien leviämisen estämiseen. Esimerkiksi sairaaloissa, ja etenkin niiden eristystiloissa, on tärkeää, että tiloissa on oikeat painesuhteet ja ilmanvirtaussuunnat. Tuolla alueella on Suomessakin tehty paljon töitä. Turun työterveyslaitoksella on esimerkiksi tutkittu erilaisten oviratkaisujen vaikutusta eristystilojen ilmanvaihdon toimintaan. Liukuovi on tässä suhteessa ylivoimainen tavalliseen kääntöoveen verrattuna, joka pölläyttää haitallisesti epäpuhtaudet sinne minne niiden ei toivota menevän. Kaukoidän suunnalla kiinnostus eritystilojen ja sairaaloiden olosuhteisiin on suuri. Heillä kun oli kymmenisen vuotta sitten hankalia kokemuksia SARS-epidemian levittyä myös sairaaloissa.
Hyvä ilmanvaihtoratkaisu on tärkeä myös lentokoneissa, joissa paljon ihmisiä on sullottu matkustamoiden melko pieniin tiloihin. Ilmaa joudutaan kierrättämään, ja suodatukselle asetetaan suuria vaatimuksia. Pahoja ongelmatilanteita, kuten tautien leviämistä, on kuitenkin raportoitu hyvin vähän muutamaa SARS- ja sikainfluenssatapausta lukuun ottamatta. Pekingin Thsinghua-yliopisto on tutkinut aihetta jo vuosia yhdessä lentokonevalmistajan Boeingin kanssa. Kongressissa he vakuuttivat, että nykyiset järjestelmät ovat tässä suhteessa toimivia, eikä lentokoneen ilmanvaihdon vaaroista ole syytä huolestua.
Myös nukkuessa hyvällä ilmanlaadulla on merkitystä. Silloin apuna ei ole ihmisen itsensä aiheuttama ylöspäin nouseva ilmavirtaus, vaan hengitysilman tulee kunnolla vaihtua niin, ettei ulos- ja sisäänhengityksessä kulje vain sama ilma edestakaisin. Tästä on pidettävä huolta kuitenkin siten, ettei nukkuvaa häiritä muuten. Useassa esityksessä kävi ilmi, kuinka huonoja makuuhuoneiden ilmanvaihto ja ilmanlaatu maailmalla yleensä ovat. Myös meillä Suomessa on jo vuosia sitten mitattu hyvin korkeita makuuhuoneiden CO2 -pitoisuuksia.
Hiukkaset ovat edelleen ongelma
Erilaiset kemialliset epäpuhtaudet olivat Indoor Air -kongressissa vahvasti esillä. Niistä valtaosa syntyy meidän oloissamme sisällä, rakenteista, ihmisistä tai ihmisen toiminnoista. Tilanteet, joissa ulkoilma olisi tässä mielessä huonoa, ovat sittenkin melko harvinaisia. Rakenteiden ja kalusteiden haitallisiin päästöihin on puututtu monissa maissa eri keinoin. Esimerkiksi testatut vähäpäästöiset materiaalit ovat parantaneet tilannetta monessa Euroopan maassa merkittävästi. Siitä on hyvänä esimerkkinä meidän toimiva M1-luokitus, jonka avulla on saatu pitoisuudet alenemaan parissakymmenessä vuodessa murto-osaan aiemmasta. Joissakin maissa on kuitenkin tullut tavaksi käyttää ilmanraikasteita tai hajusteita korvaamaan ilmanvaihtoa. Silloin ilma saattaa muuttua haitalliseksi muun muassa huoneilmassa tapahtuvien kemiallisten reaktioiden ansiosta.
Sisäilman hiukkasten suhteen tilanne on toinen. Niistä valtaosa saadaan usein ulkoa teollisuuden, liikenteen tai energiatuotannon sivutuotteena. Haitallisimmat nanoluokan pienhiukkaset ovat tässä suhteessa pahimpia. Niiden torjuminen sisäilmasta ei ole aina helppoa, ja ne pääsevät helposti elimistön sisään keuhkoihin ja verenkiertoon aiheuttaen vakaviakin sairastumisia. Hiukkasia syntyy tietenkin myös sisällä. Jo kaasuliesi voi tuottaa sekä palamiskaasuja ja hiukkasia huoneilmaa saastuttamaan. Kunnollinen ilmanvaihto on tällöin tärkeää. Kongressissa tuli kuitenkin selväksi, että kynttilöiden poltto, vaikkakin se tuottaa hiukkaspäästöjä, ei ole terveyden kannalta kovin vaarallista. Lienee helpottava tieto näin joulun lähestyessä.
Hiukkasten hallinta pelkästään sisäilmaan liittyvin toimin on lähes mahdotonta. Ilmanvaihdon kasvattaminen voi ulkoilman suuren hiukkaspitoisuuden vuoksi olla jopa haitallista. Tuloilma tuleekin siksi suodattaa epäpuhtauksista kunnolla. Mitään käänteen tekevää uutta tekniikkaa ei siihen kuitenkaan näytä löytyvän. Toimenpiteet on suunnattava ulkoilman laadun parantamiseen. Indoor Air -kongressissa tuli esille kaavoituksen ja kasvillisuuden merkitys suurten kaupunkien ulkoilman laadun parantamisessa. Hongkongissa oli laskettu ja ehdotettu määräysperusteeksi sitä, kuinka paljon tilaa talojen välissä pitäisi olla. Se oli arviolta kymmenen kertaa suurempi kuin tällä hetkellä vallitseva tilanne, joten todennäköisesti sellaiseen ei käytännössä päästä. Toimenpiteitä pitäisi kohdistaa entistä pontevammin myös liikenteen ja teollisuuden hiukkaspäästöihin. Asia on akuutti etenkin Kaukoidän teollistuneissa maissa.
Teksti: Esko Kukkonen