Elokuussa järjestettiin 40. kertaa Ilmansuojelupäivät Lappeenrannassa. Ulkoilman laatu kulkee käsi kädessä sisäilman laadun kanssa, joten tavoitteet Sisäilmayhdistyksen kanssa ovat pitkälti yhteneväiset. Puhtaampi ulkoilma takaa paremmat edellytykset myös sisäilman laadun hallitsemiselle.
Ilmansuojelupäivien takana on Ilmansuojeluyhdistys ry., joka täyttää ensi vuonna tuon saman kunnioitettavan iän. Ilmansuojeluyhdistys pyrkii toimimaan ennen kaikkea paremman ulkoilman laadun puolesta. Viime vuosina mukaan ovat tulleet myös ilmastopolitiikkaan, etenkin ilmaston lämpenemisuhkaan, liittyvät toimenpiteet.
Alan merkittävä pitkäaikainen vaikuttaja Alec Estlander esitelmöi tapahtumassa ilmansuojelun historiasta. Esitys oli monessa mielessä katsaus myönteisiin tuloksiin lainsäädännön kiristymisen ja ulkoilman laadun paranemisen kautta. Sekä puhdistus- että mittaustekniikka ovat Suomessa ja maailmalla kehittyneet ratkaisevasti, mutta moni asia on vielä jäänyt vähemmälle ja syrjään. Esimerkkinä on todella pienten hiukkasten, niin sanottujen nanohiukkasten, torjunta, jossa mittaamisvaikeuksien tai ehkä muiden todella painavampien syiden vuoksi on jääty kehityksestä jälkeen. Liikenteen puolella on EU:ssakin siinä edetty, mutta teollisuuden päästövaatimukset hiukkasille ovat edelleen kiloja kuutiometrissä hiukkasten koosta välittämättä. Myös EU:n ja WHO:kin ulkoilman laatukriteerit ja raja-arvot lähtevät vain PM2,5 vaatimuksista. PM2,5 taas pitää sisällään nanohiukkasten lisäksi niin paljon karkeampaa ainesta, että se on hyvin huono mittari pienimmille nanoluokanhiukkasille. Toivottavasti viimeaikaiset tulokset pienhiukkastutkimuksesta ja niiden todellisesta terveydellisestä vaarasta yhdessä mittaustekniikan kehityksen kanssa ajavat päättäjiä tässä uusiin ajatuksiin ja toimenpiteisiin.
Ilmansuojelupäivien aluksi kuultiin mielenkiintoisia, laajempia katsauksia ilmansuojeluteeman aihepiiriin. EU:n komission ympäristöosaston pääjohtaja Kari Falkenberg kertoi EU:n haasteista näissä kysymyksissä. Kotimainen hiukkasgurumme akatemiaprofessori Markku Kulmala kertoi taas globaaleista näköaloista ilmanlaadun parantamisessa. Mielenkiintoisen uuden näkökulman hiilenkäytön ja ympäristövaateiden näkökulmien yhteen sitomiseen antoi puolestaan edellinen Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Bruce Oreck.
Liikenne pilaa ilmaa
Liikenteestä ja erityisesti merenkulusta aiheutuvat ulkoilman epäpuhtaudet ovat viime vuosina olleet vahvan huomion kohteena. Vaatimus Itämeren laivaliikenteen rikittömyydestä on aiheuttanut paljon porua, mutta tarjonnut myös uusia mahdollisuuksia alan teollisuudelle. Rikin haitalliset vaikutukset biosfääriin ja ihmisiin on tunnustettu, mutta toimenpiteiden kustannustehokkuutta on kritisoitu. Myös muun liikenteen osalta on syytä toimenpiteisiin, joita on EU:n johdolla jo toteutettukin. Helpoimmin päästöjä voidaan vähentää raideliikenteessä ja tieliikenteen kevyissä ajoneuvoissa. Liikenneneuvos Saara Jääskeläisen mukaan raideliikenteen tulisi Suomessa olla vuonna 2050 lähes täysin sähkökäyttöistä ja päästötöntä ja lisäksi kevyen autoliikenteen täysin päästötöntä. Raskaassa maantieliikenteessä uskotaan päästävän biopolttoaineiden osuuteen 70 % ja lentoliikenteessä biokerosiinin osuuden kasvavan ainakin yli 40 %. Liikenteen päästöihin vaikuttaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä esimerkiksi autoilijoiden valintoihin ei ole aina helppoa vaikuttaa.
Teollisuuden päästöille uusia rajoitteita
Liikenne vaikuttaa vahvasti ulkoilman laatuun asutuskeskuksissa ja liikenneväylien varrella. Kaavoituksessa, liikennesuunnittelussa ja jopa rakentamisessa tulisi ulkoilman epäpuhtauksien aiheuttamat riskit ottaa huomioon. Ilmansuojelupäivillä aihetta tarkasteltiin monelta eri kantilta ja mukana oli myös VTT:n tiimipäällikkö Aimo Taipaleen esitys, joka käsitteli tuloilman suodatuksen ja ilmanpuhdistimien mahdollisuuksista vähentää pienhiukkasaltistusta sisätiloissa. Sehän ei aina ole helppoa. Rakennuksen on oltava riittävän tiivis, jotta ulkoilma ei tule sisällä puhdistamattomana. Tuloilman suodatuksen tulee myös olla riittävän hyvä ja suodattimien kunnolla toimivia ja kunnossa pidettyjä. Sisäilman erillisten puhdistimien taas tulee olla riittävän tehokkaita, jotta kierrätetyn ilman puhdistuminen olisi varmistettu. Tästä aiheesta tulee jatkuvasti uutta tutkimustietoa, joka osoittaa että sisään tulevan ilman laatuun tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Ulkoilman puhtautta on myös valvottava. Suomessa tähän on olemassa sekä resursseja että säädöksiä. Meidän ulkoilmamme on myös eurooppalaisittain mitaten puhdasta; ja olemme saavuttaneet direktiivien vaatimustasot päästöjen osalta hyvin, etenkin rikkidioksidin, typenoksidien ja VOC -päästöjen osalta. Myöskään ammoniakin osalta ei vaatimustaso ole kaukana. Pienhiukkasissa tilanne on myös melko hyvä, mutta ajallisesti ja paikallisesti rajoitettuja ylityksiä joskus tapahtuu. Etenkin Itä-Euroopan metsäpalojen aikana saattaa haitallisten nanohiukkasten määrä nousta haitallisen korkeaksi.
Ilmansuojeluyhdistys