Science-lehteen1 artikkelin laati 40 asiantuntijaa professori Lidia Morawskan johdolla (Lidia on entinen ISIAQin puheenjohtaja, nyt professorina Queensland University of Technologyssa.). Artikkelin pääviesti on, että ilmanvaihtoa koskevat säädökset ja ohjeet pitäisi perustua terveyteen, ei aistittuun ilmanlaatuun, kuten tällä hetkellä.
Lähtökohta säädösten ja ohjeiden muutostarpeelle on, että vaikka hengitystieinfektioiden yleinen syy on lähikontakteissa syntyneet tartunnat, laajempien tartuntaryppäiden takana ovat ilmavälitteiset taudinaiheuttajat. Tämä ei päde ainoastaan Covid-19-tautiin, vaan myös muihin hengitystieinfektiosairauksiin.
Ennen Covid-19-epidemiaa ei säädöksissä ja ohjeissa ole kiinnitetty mitään huomiota ilmavälitteisten tautien torjuntaan, lukuun ottamatta sairaalarakennuksia. Näin on ollut siitä huolimatta, vaikka laskelmat osoittavat, että torjuntatoimien kustannukset ovat tartuntatautien aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle pienemmät. Tämä kustannustehottomuus voisi selittyä sillä, että tautien hoidon ja torjunnan kustannukset maksetaan ”eri taskuista”.
Useat sisäilmaa ja ilmanvaihtoa koskevat ohjeet esittävät raja-arvoja erilaisille ilman epäpuhtauksille, mutta yhdessäkään ohjeessa ei ole kiinnitetty huomiota ilmavälitteisiin taudinaiheuttajiin.
Uusia ilmanvaihdon periaatteita ei voida kehittää kuitenkaan aiempaan tapaan lähtien ilman pitoisuuksista. Uusien ohjeiden tulee perustua sairastumisriskien arviointiin. Tämä on todellinen haaste tiedeyhteisölle. Oman haasteensa muodostaa myös rakennusten käyttö poikkeustilanteissa: rakennuksia ei ole suunniteltu poikkeustilanteisiin eikä niiden käyttäjiä ole koulutettu poikkeustilanteisiin.
Tulevaisuudessa ilmanvaihtojärjestelmien tulee olla entistä joustavampia ja säädettävissä tilan käytön, kuormituksen sekä tarpeen mukaan (henkilötiheys, oleskeluaika, äänen käyttö, fyysinen aktiviteetti jne). Tärkeää on, että ilmanvaihto tuo taudinaiheuttajista vapaata ilmaa hengitettäväksi ja poistaa saastuneen ilman mahdollisimman nopeasti, ennen kuin se sekoittuu huoneilmaan. Periaatteet ovat tunnettuja, mutta nykyistä parempia ohjeita ja ratkaisuja tarvitaan.
Jatkotoimiksi artikkelin kirjoittajat ehdottavat:
- WHO:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden sisäilmaa käsitteleviin ohjeisiin tulee sisällyttää myös ilmavälitteiset taudinaiheuttajat.
- Standardien ja säädösten lähtökohdaksi tulisi ottaa ilmavälitteisten infektiosairauksien torjunta.
- Insinöörijärjestöjen ohjeita ja standardeja tulisi kehittää siten, että ne sisältäisivät myös hengitystieinfektioiden torjunnan.
- Uusia menetelmiä tulisi ottaa käyttöön hyvän sisäilmaston ja ilmanvaihdon laadun edistämiseksi, mallina esim. tuotesertifikaatit elintarvikehygienian alalla.
- Sisäilman laatuun ja turvallisuuteen pitäisi kehittää erityisiä todennusmenetelmiä, jotta myös suuri yleisö saataisiin kiinnostumaan sisäilman laadusta ja sen varmentamisesta.
Työryhmän pohjoismaiset jäsenet (professorit Kurnitski, Nielsen, Melikov, Seppänen ja Wargocki) toivovat, että viranomaiset ja asiantuntijajärjestöt ryhtyisivät artikkelissa esitettyjen periaatteiden toimeenpanoon.
Teksti: Olli Seppänen
1 Science-lehti on yksi maailman arvostetuimmista julkaisuista. Sen ”Impact Factor” on yli 40, lukijakunta noin puoli miljoonaa.