Julkisten rakennusten sisäilma puhuttaa suomalaisia. Kansalaiskeskustelusta saa kärjistyneen kuvan, että ongelmat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Asia on tärkeä, sillä Suomen kansallisvarallisuudesta on sitoutunut rakennuksiin noin 45 prosenttia eli noin 365 miljardia euroa. Julkisissa palvelurakennuksissa siis riittää valvottavaa, huollettavaa ja korjattavaa pohjoisesta etelään.
Tietoisuus tästä antoi sysäyksen kuntien sisäilmaverkoston perustamiselle. Kuntarajat ylittävä yhteistyö lähti liikkeelle Espoon aloitteesta vuonna 2017. Kuntien asiantuntijaverkoston tavoitteena on parantaa sisäilman laatua sekä kehittää ja vakiinnuttaa tutkimustietoon pohjautuvia toimintatapoja eri puolilla maata. Perustajajäseniä ovat Helsinki, Espoo ja Vantaa, ja siihen ovat liittyneet Lahti, Jyväskylä, Turku, Oulu, Tampere, Kuopio ja Porvoo. Sisäilmayhdistys on tiiviisti mukana verkostossa mm. tiedon välittäjänä.
Verkoston työn tuloksena julkaistiin 14.3. Sisäilmastoseminaarissa yleisohje ilmanvaihdon käyttöön julkisissa palvelurakennuksissa. Yhteistyötä tehdään jatkossakin kiinteistöjen ylläpidon ja elinkaaren kehittämiseksi. Verkosto etsii aktiivisesti ratkaisuja ja toimintamalleja sisäilmaongelmien torjumiseksi.
Tarvitaan lisää laajapohjaista vuoropuhelua
Yleisohjetta on ollut tekemässä laaja-alainen asiantuntijajoukko. Kuntien asiantuntijoiden lisäksi mukana oli tutkimuslaitosten, yliopistojen ja alan yritysten edustajia. Kenellekään ei ole tullut yllätyksenä, että suosituksen ja yleisohjeen julkaisu on saanut aikaan vilkasta kommentointia. Ensisijaisesti tutkimustiedon välittäjänä toimiva Sisäilmayhdistys toivoo rakentavaa keskustelua ja korostaa, että ilmanvaihdon tulisi toimia oikein kaikilla käyttötavoilla ja aikaansaada mahdollisimman tasaiset painesuhteet. Identtiset käytännöt eivät edelleenkään ole sovitettavissa kaikkiin kiinteistöihin, vaan säätöjä tehdessä tulee ottaa huomioon rakennuksen ja järjestelmän ominaisuudet.
Sisäilmayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Aalto-yliopiston professori Risto Kosonen peräänkuuluttaa rakentavaa ja laajapohjaista vuoropuhelua.
– Ajoittain tuntuu, että vastakkainasettelua eri osapuolten välillä halutaan mediassa jopa tarkoituksellisesti kärjistää, jolloin kaikki kärsivät. Kaikkien tavoitehan on varmasti aivan sama. Haluamme etsiä ja löytää yhteisiä ratkaisuja tavoitteena terveyttä ja hyvinvointia tukevat julkiset tilat. Nyt julkaistu ohje edustaa parasta tutkimuksellista tietoa, jota on nykyhetkellä saatavilla, Kosonen toteaa.
Yhdistyksen toiminnanjohtaja Mervi Ahola tietää, että aihe koskettaa monia läheltä. Myös hän itse on joutunut arvioimaan julkisten tilojen vaikutusta perheenjäsenten terveyteen. Siksi ohjeistus ja sen oikeanlainen soveltaminen on hänelle erityisen tärkeä asia.
Ahola ei allekirjoita julkisuudessa esitettyä väitettä, että kunnat tekisivät ilmanvaihtopäätöksiä pelkästään säästösyistä.
– Kannattaa tutustua yleisohjeeseen ja sen perustelumuistioon huolellisesti. Kosteusvauriot tulisi korjata ja ilmanvaihtojärjestelmät huoltaa säännöllisesti. Silloin jaksotettu ilmanvaihto tuo saman hyvän sisäilman kuin jatkuva ilmanvaihto. Bonuksena seuraa myös ekologisia ja taloudellisia hyötyjä, Ahola sanoo.
Kuntien käytännöissä suuriakin eroja
Tällä hetkellä Suomen kunnissa on vaihtelevia käytäntöjä palvelurakennusten ilmanvaihdon käyttämiselle. Osassa kuntia ilmanvaihtoa käytetään jatkuvasti ja toisissa rakennusten käyttöaikojen mukaan. Jälkimmäisessä tapauksessa yleisilmanvaihto on rakennuksen käyttöaikojen ulkopuolella pois päältä lukuun ottamatta aamun ja illan huuhtelujaksoja. Uusi suositus tähtää ilmanvaihdon käytön yhdenmukaistamiseen silloin, kun se on järkevää ja perusteltua.
Ilmanvaihto päälle oikeaan aikaan
LVI-tekniikan diplomi-insinööri ja Helsingin kaupungin johtava asiantuntija Marianna Tuomainen tuntee aiheen tarkasti, sillä hän on ollut laatimassa uuden suosituksen perustelumuistiota.
– Kun ilmanvaihtojärjestelmä toimii oikein ja tehokkaasti, ilmanvaihtoa tarvitaan yleensä vain silloin, kun rakennusta käytetään. Jotta epäpuhtaudet saadaan huuhdeltua hengitysilmasta, kuntien sisäilmaverkoston suositus on, että päivittäinen ilmanvaihto käynnistetään kaksi tuntia ennen rakennuksen käytön alkamista. Ilmanvaihto tulisi pitää päällä 1–2 tuntia rakennuksen käytön jälkeen, Tuomainen kertoo.
Rakennukset ovat yksilöitä paitsi rakenteidensa myös kuntonsa suhteen, ja sekin vaikuttaa ilmanvaihdon tarpeeseen.
– Joissakin tiloissa ilmanvaihto on syytä pitää käynnissä aina. Jos rakennuksessa on esimerkiksi kosteus- ja mikrobivaurioita, ilmanvaihto on hyvä pitää päällä jatkuvasti sen jälkeen, kun on varmistettu ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus rakennuksen paineolosuhteisiin ja ilmavirrat tarvittaessa säädetty tasapainoon. Näissä erikoistapauksissa sisäilma-asiantuntija määrittää ilmanvaihdon käytön, Tuomainen painottaa.
Kuntien sisäilmaverkosto suosittaa lisäksi, että vastavalmistuneissa rakennuksissa ilmanvaihto pidetään päällä tauotta vuoden ajan, jotta uusien materiaalien päästöt saadaan huuhdeltua ilmasta pois.
Yksi koko ei sovi kaikille
Suomen kunnat omistavat yhteensä tuhansia kiinteistöjä, ja niiden ikä, käyttötarkoitus, kunto ja tekniset järjestelmät vaihtelevat suuresti. Uuden ohjeen keskeinen tavoite on, että kunkin rakennuksen ilmanvaihto toimii olosuhteiden kannalta ihanteellisella tavalla.
On laskettu, että yleisohjeen tarkoittamia palvelurakennuksia löytyy noin 30 miljoonaa kerrosneliömetriä. Pelkästään Helsingin kaupungilla on yhteensä miljoona neliötä julkista tilaa ylläpidettävänä. Tästä ison osan muodostavat koulut ja päiväkodit, jotka on pääosin rakennettu 1960-luvulla.
Oikean käytännön löytäminen edellyttää rakennusten kunnon säännöllistä katselmointia. Iso vastuu on huoltohenkilöstöllä, joka viime kädessä vastaa käytännön toimenpiteistä.
Nyt julkaistu suositus perustelumuistioineen on erinomainen esimerkki kuntarajat ylittävästä yhteistyöstä, joka syntyi tarpeesta löytää ratkaisuja tunnistettuihin ongelmakohtiin. Tarkoitus on, että ohjetta ja perustelumuistion sisältöä päivitetään tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi ympäristöministeriö julkaisee tänä vuonna ohjeen paine-erojen mittausta ja säätöä varten. Tähän tullaan yleisohjeessa viittaamaan heti julkaisun jälkeen.
Sisäilmaverkoston työ jatkuu ja mukaan sisäilmanparannustalkoisiin kutsutaan laajasti eri sidosryhmiä.
Sisäilmayhdistyksen Hyvä sisäilma -suositus
Julkisten palvelurakennusten ilmanvaihdon käytön yleisohje ja perustelumuistio
Teksti: Outi Arola