Vaikka valtaosa sisäympäristöön liittyvästä oireilusta on ohimenevää ja hyvin autettavissa, kaivataan terveydenhuollossa vaikeasti oireilevien auttamiseksi lisää keinoja. Miten terveydenhuollon moniammatillista osaamista voitaisiin hyödyntää paremmin?
Sisäympäristössä oireilevien tilannetta pystytään hyvin auttamaan terveydenhuollossa silloin, kun oireilu on lieväasteista. Suurin osa sisäilmaoireilusta onkin ohimenevää ja lievää.
Sen sijaan vaikea-asteisesti oireilevien potilaiden yksilöllisten tilanteiden helpottamiseksi kaivataan lisää keinoja. Vaikea-asteisten oireiden pitkittyminen heikentää työkykyä, supistaa elämänpiiriä ja voi johtaa tiettyjen tilojen välttämiseen.
Kaksi selvitystä sisäympäristössä oireilevien hoidosta
Selvitimme yhdessä, miten sisäympäristössä oireilu näyttäytyy terveydenhuollossa. Filhan ja Työterveyslaitoksen selvityksissä kartoitettiin perusterveyden- ja työterveyshuollon sekä erikoissairaanhoidon keuhkoklinikoiden nykyisiä käytänteitä ja keinoja sisäympäristössä oireilevien tilanteen selvittämisen, hoidon ja tuen kehittämiseksi.
Selvitykset toteutettiin osana Kansallista sisäilma ja terveys -ohjelmaa (2018–2028), joka toteuttaa hallituksen Terveet tilat 2028 -hankkeen terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevia toimenpiteitä. Kansallisen sisäilma ja terveys -ohjelman päätavoite on vähentää sisäympäristöön liittyviä terveys- ja hyvinvointihaittoja Suomessa.
Selvitysten perusteella työterveyshuollossa on perusterveydenhuoltoa useammin vakiintuneita käytänteitä tilanteisiin, joissa sisäympäristössä oireileva hakeutuu vastaanotolle. Perusterveydenhuollossa taas toimintaohje sisäilmaongelmiin on usein olemassa (esimerkiksi ohje siitä, mihin otetaan yhteyttä rakennuksen sisäilmaa epäiltäessä tai milloin epäilty kiinteistö tutkitaan), mutta ohjeistus potilaan hoidon etenemisestä aina tilanteen selvittämisestä hoito- ja tukitoimiin saakka on vain harvoin määritelty.
Kokonaisvaltainen lähestyminen tärkeää
Selvityksissämme nousi esille, että terveydenhuollossa kaivataan lisää keinoja lähestyä ja auttaa oireisen henkilön tilannetta kokonaisvaltaisesti. Oireilun monitekijäisyys tunnistetaan hyvin.
Potilaan oireet ja haittakokemukset ovat yksilöllisiä elimistön reaktioita, ja niiden vähentäminen ja hoito, ja sen myötä potilaan voinnin paraneminen on terveydenhuollossa kaikkien keskeinen tavoite.
Kokonaisvaltainen lähestyminen ja riittävän pitkän ajan varaaminen terveydenhuollon käynneille oireilevan henkilön yksilöllisen tilanteen selvittämiseksi on tärkeää. Potilaan oireisiin voi liittyä myös monia huolia sekä pelkoa sairastumisesta, ja niitä on hyvä käsitellä yhdessä. Hyvän ja luottamuksellisen hoitosuhteen rakentamiseen tarvitaan kaikkien osapuolien panostusta, jotta tilanteet eivät pitkity tai pahene.
Sinnikkäitä ja monimuotoisia oireita ylläpitävät monet tekijät, joten potilaan auttamiseksi tarvitaan monialaista lähestymistä ja oireita ylläpitävien eri tekijöiden huomioimista. Terveydenhuollon eri tasoilla on paljon moniammatillista osaamista. Kysymys kuuluukin: miten sitä voitaisiin hyödyntää paremmin?
Vastuunjakoa ja yhteistyötä toivotaan
Selvityksissä toivottiin selkeämpiä rooleja ja vastuunjakoa eri toimijoille sisäympäristössä oireilevien hoidon ja tuen järjestämisessä.
Yhteistyötä työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä kuntoutustoimijoiden välillä halutaan lisätä, jotta oireilevien henkilöiden tilanteen selvittäminen, hoito sekä työ- ja toimintakyvyn tuki toteutuisivat mahdollisimman hyvin, tasa-arvoisesti ja nopeasti.
Lisäksi terveydenhuollossa kaivataan tukimateriaalia, tietoa työpaikan olosuhteista sekä strukturoituja apuvälineitä oireilevan henkilön tilanteen ja kuormitustekijöiden kartoittamiseen ja terveydellisten merkitysten arviointiin.
Työ jatkuu potilaiden hoidon ja työ- ja toimintakyvyn tuen edistämiseksi sekä potilaiden elämänlaadun parantamiseksi. Asiantuntijat ovat tehneet edellä mainittujen selvitysten perusteella suosituksia, jotka on koottu selvityksistä tehtyihin raportteihin:
Työntekijöiden oireilu sisäympäristössä: työterveyshuollon näkökulma
Kirjoittajat:
Miia Aro, LT, asiantuntijaylilääkäri, Filha ry
Hanna Renkola, TtM, projektivastaava, Filha ry
Aki Vuokko, LT, apulaisylilääkäri, Työterveyslaitos
Blogi on julkaistu Filha ry:n sivuilla.