Työterveyslaitoksen ja THL:n kannanotto
Sisäilmaongelmat eivät selviä solutoksisuustesteillä. Pölyn tai sisäilman solutoksisuutta mittaamalla ei voida arvioida, että sisäilma on riski terveydelle. Sisäilmaongelmat vaativat rakennuksen kokonaisvaltaista tutkimusta. Menetelmien käyttö ja niiden avulla saatavien tulosten tulkinta vaatii laajaa osaamista ja ymmärrystä.
Sisäilman solutoksisuustestit mittaavat sitä, miten sisäympäristöstä otettu näyte heikentää koeolosuhteissa nisäkässolujen tai bakteerien elinvoimaisuutta soluviljelmässä. Tämä ns. yleinen solutoksisuus on kuitenkin epätarkka mittari, josta ei voi tehdä johtopäätöksiä sisäilman terveysvaikutuksista.
Yhteys solutoksisuuden ja terveysvaikutusten välillä vaatii ymmärrystä sisäilman aiheuttamien terveyshaittojen mekanismeista. Solutoksisuustestien tulisi pystyä mittaamaan näillä mekanismeilla aiheutuvia vaikutuksia. Sisäilmaoireiden mekanismit ovat kuitenkin nykytiedon mukaan moninaiset, eikä niitä tällä hetkellä tunneta kunnolla. Täten yksittäinen solutoksisuustesti pystyy parhaimmillaankin antamaan vain rajallisesti lisätietoa sisäilmaongelmien selvittämiseen.
Solutoksisuuden mittaaminen sisäilmasta tai pölystä kerätyistä näytteistä ei kerro, mistä toksisuutta aiheuttava tekijä on peräisin. Sisäilman tai pölyn toksisuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten ulkoilmasta kulkeutuvat saasteet, polttoperäiset hiukkaset, kemikaalit ja rakennuksen mikrobikasvusta peräisin olevat mikrobitoksiinit. Siksi positiivinen tulos solutoksisuustesteissä ei välttämättä kerro esimerkiksi kosteusvaurion aiheuttamasta sisäilmaongelmasta. Mikäli mitataan vain ilman tai pölyn toksisuutta, voi myös moni muu tärkeä sisäilmaan vaikuttava tekijä jäädä havaitsematta.
Sisäilmasto-ongelmien kokonaisvaltaiseen selvittämiseen ja ratkaisemiseen on olemassa hyväksi havaittuja ja paljon testattuja menetelmiä ja toimintatapoja. Solutoksisuuden mittausmenetelmät voivat olla yksi työkalu näiden joukossa, kunhan ne on ensin osoitettu luotettaviksi ja soveltuviksi tähän tarkoitukseen. Tämä edellyttää menetelmien laajaa ja puolueetonta testaamista erilaisissa toimintaympäristöissä, ja sen selvittämistä, mitä lisäarvoa niistä on nykyisiin menetelmiin arvioitaessa terveysriskiä ihmiselle.
Tarvitaan lisää tutkimusta ja uusia mittausmenetelmiä
Sisäilmatutkimuksiin tulee käyttää menetelmiä, joista saatavat tulokset voidaan tulkita yleisesti hyväksytyillä soveltuvuus- ja tulkintaohjeilla. Asumisterveysasetus ja sen soveltamisohjeet sallivat uusien menetelmien käytön terveyshaittojen selvittämisessä, jos validoinnin lisäksi niiden soveltuvuus sisäilmaston ongelmatilanteiden selvittämiseen on hyvin ja laajasti osoitettu. Tällä hetkellä markkinoilla olevat solutoksisuutta mittaavat menetelmät eivät täytä tätä kriteeriä.
Kohteissa, joissa on sisäilmasto-ongelmia, tulee ensisijaisesti käyttää menetelmiä, joiden tulosten perusteella voidaan myös kohdentaa korjaavat toimenpiteet. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi rakennus- ja talotekniset selvitykset, joilla tunnistetaan mahdolliset epäpuhtauslähteet ja puutteet rakennuksessa.
Lisätietoa luotettavista ja hyväksytyistä menetelmistä saa esimerkiksi terveydensuojeluviranomaisilta ja seuraavista lähteistä:
Asumisterveysasetuksen soveltamisohje
Valvira
Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen (PDF) Työterveyslaitos
Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus Valtioneuvoston julkaisuarkisto
Sisäilma
THL
Sisäympäristö
Työterveyslaitos