Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan on viimeinkin saatu työterveyden oppialan ensimmäinen kokoaikainen professuuri. Yliopiston kansleri päätti 25.6.2014, että tehtävään nimitetään professori Kari Reijula Työterveyslaitokselta.
Professori Kari Reijula otti professuurin toimen vastaan 1.10.2014. Hän siirtyi tehtävään Työterveyslaitokselta, jossa hän ehti olla yli 25 vuotta. Reijula on jo pitkään ollut tunnettu ja merkittävä henkilö myös sisäilmastotutkimuksen alalla. Hän oli vastuussa muun muassa Sosiaali- ja terveysministeriölle aikanaan tehdystä sairaaloiden kuntoselvityksestä sekä johti myös viime vuonna eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tehdyn kosteus- ja homeongelmaselvityksen valmistelua.
Kari Reijula kertoo, että uusi professuuri on koko maan työterveyshuollon lääkärikoulutusta ajatellen merkittävä. Työterveyshuollosta on tullut viime vuosien aikana erikoislääkärikoulutuksen suurin ala yleislääketieteen rinnalle. Suurimmassa lääketieteellisessä tiedekunnassa, Helsingin yliopistossa, erikoistuu työterveyshuoltoon tällä hetkellä 280 lääkäriä. Koulutus kestää noin kuusi vuotta. Koko maassa työterveyshuoltoon erikoistuvia lääkäreitä on noin 700, ja koulutusta annetaan viidessä yliopistossa. Erikoislääkärikoulutuksen tämän oppialan vastuuhenkilö on kunkin yliopiston työterveyshuollon professori. Helsingin yliopistoon työterveyshuollon oppialalle perustettiin osa-aikainen professuuri vasta 1990-luvun lopussa. Tätä ennen työterveyshuoltoa opetettiin lääketieteen opiskelijoille osana kansanterveyden opetusta, ja työterveyshuoltoon erikoistuvia pääkaupunkiseudun lääkäreitä koulutettiin aluksi useita vuosia Kuopion yliopistossa, kertoo Reijula.
Työterveyshuollon opetuksella kiinteä yhteys muihin aloihin
– Työterveyshuollon lääketieteen perusopetusta annetaan Helsingin yliopistossa viimeisenä eli kuudentena opintovuonna, juuri ennen lääketieteen lisensiaatiksi valmistumista, Kari Reijula kertoo.
Työterveyden oppiala tekee kiinteää yhteistyötä lääketieteellisen tiedekunnan kansanterveyden opetuksen kanssa, jonne työterveys hänen mielestään hyvin sopiikin. – – Lääkäriksi valmistuvan tulee ennen kaikkea hallita kansanterveyden asioina perusterveydenhuollon haasteet, joihin sisältyvät potilaiden moninaiset vaivat vauvasta vanhukseen. Hänen tulee osata keskeisten kansantautien ennaltaehkäisy, tutkimus ja hoito.
Työterveyshuollossa puolestaan korostuu työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäisy sekä työkyvyn arviointi ja tukeminen.
– Nykypäivänä työikäisen väestön elintapasairaudet ja työkyvyn horjuminen ovat rajussa kasvussa ja tuovat alalle täten lisähaasteita. Tämä tuo oman paineensa kansan- ja työterveyden yhteistyön parantamiselle, Reijula painottaa.
– Työterveyshuollon kiinteä yhteistyö on tärkeää myös muiden erikoisalojen kanssa. Työelämän ja työolojen merkityksen ymmärtäminen osana sairauksien syntymistä tulisi olla osa useimpien lääketieteen erikoisalojen opetusta.
Ammattitaudit ja työperäiset sairaudet ovat esimerkkejä työhön liittyvistä ongelmista. Työkyvyn arviointi ja tukeminen esimerkiksi kuntoutuksen avulla tulee liittää mahdollisimman varhain sairauksien toteamiseen ja hoidon aloittamiseen. Sillä varmistetaan se, että työkyvyttömyysajat eivät veny kohtuuttoman pitkiksi. Työkyvyttömiä työikäisiä kansalaisia on Suomessa tällä hetkellä yli 250 000, ja vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle jää 27 000 kansalaista.
Suurimmat sairausryhmät eläkkeiden taustalla liittyvät mielenterveysongelmiin ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. Vuosittain työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuu noin 3 miljardin euron menoerä kansantaloudelle. Reijula painottaa, että työterveyden osaamista tarvitaan lääkärikoulutuksessa, jotta osataan tunnistaa työkyvyn menettämisen uhat ja estää ennenaikainen eläköityminen mahdollisimman varhain.
Rahoitus toistaiseksi erillisrahoituksella
Reijula kertoo, että työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on toteutettu erillisrahoituksen turvin yli yhdeksän vuoden ajan. Eduskunta hyväksyi vuonna 2013 lain, jolla erikoislääkärikoulutusta jatketaan erillisrahoituksella vuoden 2017 loppuun. Yliopistojen omat resurssit eivät ole riittäneet tarvittavan opetushenkilöstön ja valtakunnallisen koulutuksen toteuttamiseksi. Erillisrahoituksella on voitu turvata työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus yliopistoissa, Työterveyslaitoksella ja koulutuspaikoiksi hyväksytyillä työterveysasemilla. Merkittävä osa noin 700 työterveyshuoltoon erikoistuvan lääkärin koulutuksesta toteutuu yliopistojen hyväksymissä koulutuspaikoissa, joita on yhteensä 242. Yliopistojen hyväksymiä kouluttajia – kokeneita työterveyshuollon erikoislääkärikouluttajia – näissä koulutuspaikoissa on tällä hetkellä 350.
Työterveyshuollon opetusta annetaan Helsingin, Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Reijula toivoo, että oppialalle saadaan viipymättä muihinkin yliopistoihin kokoaikaiset ja pysyvät professuurit, jotta lääketieteen perusopetus, erikoislääkärikoulutus ja tutkimus voi toteutua yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti myös työterveyden oppialalla.
Hyvällä sisäympäristöllä voi kulkea käsi kädessä tuottavuuden kanssa
– Työterveyden oppialassa on vahvasti prevention painotus, eli tarkoitus on estää jo ennalta sairastuminen tai tapaturmiin joutuminen työssä. Hyvä sisäympäristön laatu ja henkilöstön hyvinvointi ovat siksi työterveystyönkin keskeisiä tavoitteita, Reijula toteaa. Sisäilma ja sisäympäristön olosuhteet pitää saada sellaiseen kuntoon, että kukaan ei ehdoin tahdoin sairastu työpaikalla. Ääniympäristö, valaistus ja esteettömyys tukevat työntekemistä. Työtilojen suunnittelulla voidaan vaikuttaa työn sujuvuuteen, mikä osaltaan parantaa tuottavuutta. Sisäympäristön laatu ja henkilöstön hyvinvointi voivat todellakin kulkea käsi kädessä tuottavuuden kanssa.
– Työterveyden tulee olla myös vahvasti mukana kehitettäessä työpaikan olosuhteita, terveyttä ja turvallisuutta.
Minimiedellytys on se, että työturvallisuus toteutuu työpaikan tiloissa. Työterveyden tavoite tulisi tämän lisäksi olla työntekijöiden hyvinvoinnin edistämisessä: hyvinvointia edistävät tilat ovat niin työntekijöiden kuin työnantajienkin etu. Tällaisista tiloista ollaan valmiita maksamaan parempaa vuokraa, joten kiinteistön omistajankin kannattaa investoida laadukkaisiin työtiloihin.
Työterveyden asiantuntijoita tarvitaan tilojen terveydellisen merkityksen arvioinnissa.
– Tämä työ kaipaa vielä lisätietoa, osaamisen parantamista, uusia toimintamalleja ja työkaluja. Valmiuksia sanoa, milloin työtila on terveydelle turvallinen ja mikä työtila pitää laittaa kiinni, tulisi ehdottomasti lisätä.
Tässä kokeneet ja asiantuntevat työterveyshuollon lääkärit ovat keskeisessä asemassa osana moniammatillista arviointia. Helsingin yliopisto lupaa korostaa työolosuhteiden terveydellisen merkityksen arviointia osana lääketieteen perusopetusta mutta myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta.