Kaukolämmitys- ja kaukojäähdytys myös komission strategiaan

EU:n tilanne ilmasto- ja energia-asioissa on monessa mielessä huolestuttava. Hyvien ja kaikille tärkeiden ilmastotavoitteiden saavuttaminen on kallista ja vaikeaa ja niiden saaminen globaaleiksi ja ennen kaikkea kilpailukykyisiksi ratkaisuiksi on vielä kiven takana.

Lisäksi EU:n riippuvuus energiatuonnista, etenkin Venäjältä, on suurta. Tilannetta parantamaan on annettu monta direktiiviä, joissa varsinkin energiansäästöä on yritetty ajaa kovakalloisten eurooppalaisten käytännöksi. Komissio on myös kaavailemassa Euroopan energiaunionia, Euroopalle yhtenäistä energiapolitiikkaa, mikä ei ainakaan toistaiseksi ole saavuttanut laajempaa hyväksyntää eri maiden kansallisten intressien takia. 

Rakennuspuolella tilanne on näkynyt meilläkin yhä kiristyvien rakentamisen energiamääräysten muodossa. Nyt näyttää kuitenkin komissiossa oivalletun, että myös lämmitykseen liittyvillä ratkaisuilla on asiassa merkitystä. EU:n komissio julkaisi helmikuun puolivälissä ensimmäisen lämmitystä ja jäähdytystä koskevan strategiapaperinsa. Tämä uusi strategia on tärkeä avaus – lämmitykseen ja jäähdytykseen käytetään Euroopassa puolet kaikesta energiasta. Nykyisin suurin osa Euroopan rakennuksista lämmitetään kiinteistökohtaisesti öljyllä ja maakaasulla. Energiatehokkuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tämä ei ole hyvä ratkaisu.

Ehkä tällä komission mielenmuutoksella on vaikutusta myös Suomessa, jossa kovin innokkaasti on pyritty vähentämään energian kulutusta vain rakennusten energiankulutusta paimentamalla. Silloin sisäilmastonkin kysymykset voisivat olla helpompia hoitaa.

Komission strategiapaperissa, jonka toivotaan muuttavan myös suunnitelmia ja käytäntöjä koko EU:n alueella, esitetään kaukolämmölle ja kaukojäähdytykselle nykyistä isompi ja merkittävämpi rooli. Tämän mukaan tulevat kaukolämmitys, etenkin sähkön ja lämmön yhteistuotanto ja ekologisesti tehokas kaukojäähdytys todella olemaan isossa roolissa tulevaisuuden Euroopassa?

Suomessa ja muissa pohjoismaissa on varsinkin kaukolämmityksen merkitys kasvihuonekaasujen ja muiden ilmansaasteiden vähentäjänä ollut jo vuosikymmeniä merkittävä. Maamme rakennuskannasta kun suuri osa lämmitetään kaukolämmöllä. Myös kesäisin tarvittava kaukojäähdytys on meillä leviämässä suurten kaupunkikeskustojen ulkopuolellekin. Sen kasvu viime vuosina on ollut jo yli 5 % vuodessa. Sen lisäksi, että ne ovat energiatehokkaita, niin niissä molemmissa voidaan käyttää uusiutuvia energianlähteitä ihan toisella tavalla kuin talokohtaisissa ratkaisuissa.

Voivatko keskitetyt ratkaisut saada jalansijaa Euroopassa?

Mutta kuinka tällaiset ilmastoystävälliset ratkaisut voisivat toimia Euroopassa laajemmin? Muualla kuin pohjoismaissa ei nimittäin ole esimerkiksi kaavoituksen yhteydessä juuri lainkaan pohdittu talojen lämmitys- ja energiaratkaisuja. Perinteisesti talon omistaja itse ratkaisee asian ja usein energiaratkaisu ja energian laskutus on asuintaloissa jopa viety yksittäisen asunnon omistajan hoidettavaksi.

Toisaalta komission uusi kannanotto, jos se johtaa todellisiin toimiin, on merkittävä. On tervettä, että komissio alkaa ajatella rakennusten energiakysymyksiä muunakin kuin rakennuksen vaipan ja laitteiden energiasäästönä. Tähänastinen kehitys, jonka tuloksena pian aletaan myös meillä rakentaa ns. nollaenergiataloja, on alun perin lähtöisin komission aivoriihestä. Nyt siellä ilmeisesti aletaan nähdä asia vähän laajemmin. Energiatuotannolla ja oikeilla rakennusten lämmitysratkaisuilla on paljon edullisempaa ja tehokkaampaa hoitaa ilmastoasioita kuin pelkällä rakennusten energiansäästämisellä.   

Uudet ratkaisut tarjoavat suomalaisille mahdollisuuksia

Myös suomalaiselle alan teollisuudelle komission strategiapaperin esittämä uusi käänne tarjoaa mahdollisuuksia. Meillä on perinteitä ja osaamista talojen lämmityksestä ja lämmityslaitteista. Tämä tieto pitäisi saada nyt myytyä ulos Eurooppaan. Erityisesti tämä tulee koskemaan kaukolämmitys- ja kaukojäähdytystekniikan osaamista. Jo komission viime vuonna alkuvuodesta Brysselissä pidetyssä ensimmäisessä lämmitysalan lobbausseminaarissa oli tästä merkkejä. Suomen runsaslukuinen ja ammattitaitoinen delegaatio oli siellä hyvin esillä, mutta markkinoille ja kaupallistamiseen on vielä pitkä matka.

Komission strategiapaperi on hyvä alku, mutta sen on edettävä vielä pitkä matka EU:n sekavassa päätösviidakossa saadakseen todellista painoarvoa. Ja sitten on saatava eteläisempien maiden lämmityskäytännöt remonttiin. Siinä lienee vielä isompi sarka kynnettäväksi. Sen toivoisi myös muuttavan ajattelua Suomessa, jossa rakennusten energiaongelmien ratkaisuna on monesti nähty vain säästön lisääminen ihmisten viihtymisen ja hyvinvoinninkin, kuten sisäilmaston laadun, kustannuksella.  

Esko Kukkonen