Salliako koulun jatkuva käyttö vai pannako se korjauslistalle vai peräti purkaa se ja rakentaa ihan uusi? Viime keväänä julkistettiin THL:n johtaman AVATER -tutkimushankkeen tulokset. AVATER hankkeen vetäjien mukaan rakennuksia kannattaa tutkia aina ennen kaikkea kokonaisuutena. Tähän ei kuitenkaan kaikkialla olla valmiita, vaan uskotaan erillisten mittausten voimaan.
AVATER raportin mukaan suurin osa kunnista ei koe tänään koulujen sisäilmatilannetta haastavana.
Valtaosa kunnista jopa arvioi koulujensa sisäilmatilanteen parantuneen. Kuitenkin yhä 10–30 prosenttia kunnista kokee koulujensa sisäilmatilanteen hankalaksi tai jopa vaikeaksi. Suurimmalla osalla ei myöskään ole riittävästi sisäilma-asioihin liittyvää asiantuntemusta ja osaamista. Vain kolmanneksella kunnista on ohjeistusta tai yhtenäiset periaatteet arvioida sisäilma-asioihin liittyvien toimenpiteiden kiireellisyyttä.
Hanketta johtanut THL:n tutkimusprofessori Anne Hyvärinen toteaa, että monessa kunnassa päätökset perustuvat sellaisiin mittauksiin, joilla ei ole tiedemaailman ja viranomaiskäytännön hyväksyntää.
Miten kouluja pitäisi tutkia?
Hyvärinen toteaa, että ilmeiset, rajalliset mikrobivauriot, joiden syy on selvillä, voivat olla helppoja todeta ja korjata.
– Usein tilanne on kuitenkin epäselvä, eikä mahdollisen rakenteissa olevan mikrobikasvun olemassaolo tai sijainti ole tiedossa. Mikrobivaurioiden selvittäminen perustuu kuitenkin rakennuksen tekniseen tutkimiseen.
Asumisterveysasetuksen mukaan mikrobiologisia määrityksiä tehdään ensisijaisesti rakennusmateriaaleista, jotta varmistutaan mikrobikasvusta rakenteissa. Sisäilman mikrobinäytteet eivät Hyvärisen mukaan ole koskaan ensisijainen tapa tutkia rakennuksen mikrobivaurioita.
– Tämä johtuu sisäilman mikrobipitoisuuksien suuresta vaihtelusta ja useista pitoisuuksiin vaikuttavista tekijöistä. Sisäilmanäytteet eivät myöskään paikallista lähdettä, eikä niiden avulla voida sulkea pois altistumista mikrobivaurioille, jos rakennustekniset tutkimukset viittaavat siihen. Toisaalta sisäilmanäytteissä havaittu viite altistumisesta vaatii vahvistuksen, esimerkiksi homeenhajun tai rakennusteknisessä tutkimuksessa havaitut löydökset.
Ei turhia mittauksia
Hyvärisen mukaan ei yksittäisille mikrobisuvuille ja -lajeille ole toimenpiderajoja. Hän korostaa, että rakennuksille tehtävät toimenpidesuositukset perustuvat sisäilmaongelman kokonaisvaltaiseen selvittämiseen eli altistumisolosuhteiden arviointiin.
– Toimenpidesuositusten ei tule siis perustua vain yksittäiseen mikrobilöydökseen. Mikrobimääritysten avulla selvitetään, onko rakenteissa ja pinnoilla mikrobikasvua tai mahdollinen epätavanomainen mikrobiologinen epäpuhtauslähde (ilmanäytteet) osana tutkimuskokonaisuutta. Mikrobilajisto antaa lisätietoa tähän kokonaisuuteen.
Tärkeää on, että terveyshaittaa aiheuttavan olosuhteen toteaminen perustuu rakennuksen kokonaisvaltaiseen tutkimiseen sisältäen mm. tarvittavia suositusten mukaisia epäpuhtausmittauksia, korostaa Hyvärinen.
– Ei ole olemassa sellaista yhtä yksittäistä mittausta tai tutkimusta, joka kertoo sisäilmaongelman vakavuuden tason, vaan ongelman vakavuuden arviointi perustuu haittaa aiheuttavien altistumisolosuhteiden kokonaisarviointiin, Hyvärinen painottaa.
Tässä on otettava huomioon altistumisen todennäköisyys, toistuvuus ja kesto, mahdollisuudet välttyä altistumiselta tai poistaa haitta sekä poistamisesta aiheutuvat olosuhteet ja muut vastaavat tekijät. Työterveyslaitos on julkaissut ohjeita aiheesta.
Esko Kukkonen
Lue artikkeli ja tutustu oppaaseen: Uusi opas työterveyshuollolle sisäilma-asioista