Kuinka hyvin rakennuksille asetetut tiiviysvaatimukset toteutuvat, ja mihin kohtiin tiiviyttä parannettaessa tulisi erityisesti puuttua? Uutta lisätietoa asian tämänhetkisestä tilanteesta antaa Vertia Oy:n äskettäin julkaisema raportti, joka perustuu yhtiön ja sen yhteistyökumppaneiden tekemiin lukuisiin tiiveysmittauksiin vuosina 2012-2014.
Raportin tavoitteena on tuoda tietoa rakennusten mitatusta ilmatiiveydestä rakentajille, suunnittelijoille ja rakennuttajille. Pääasiassa siinä tarkastellaan uusien pientalojen tuloksia, mutta myös kerrostaloasuntoja ja muita rakennustyyppejä on mitattu. Itse raportti havainnollisine kuvineen on ladattavissa yhtiön nettisivuilta www.vertia.fi.
Vertia tekee ilmanvuotomittaukset paineistamalla rakennuksen ja mittaamalla vuotoilmavirran. Näiden tiiviysmittauksien tuloksena saadaan rakennuksen ilmanvuotoluku q50. Se kertoo vuotoilmavirran suhteessa ulkovaipan pinta-alaan, kun paine-ero ulkovaipan yli on 50 pascalia. Mitä pienempi luku on, sen parempi on rakennuksen ilmatiiveys. Ulkovaippaan lasketaan kuuluvaksi alapohja, yläpohja ja seinät ikkunoineen ja ovineen.
Ilmanvuotolukua käytetään rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskennassa sekä energiatodistusta laadittaessa. Mikäli laskennassa halutaan käyttää pienempää lukua kuin neljä, on se osoitettava mittaamalla. Uusissa rakennuksissa päästään kuitenkin lähes aina alle neljän ilmanvuotolukuun, raportin mukaan jopa 99 % mitatuista uudiskohteista. Alle yhden pääsee noin 39 % kohteista. Mitattujen yli 800 rakennuksen tiiviyden keskiarvoksi saadaan uusissa taloissa 1,4.
Pientaloiksi on Vertian raportissa otettu omakotitalot, erillistalot, paritalot, rivitalot ja loma-asunnot. Ilmatiiveys on näistä paras kivitaloissa ja puujulkisivuisissa puutaloissa. Näiden jälkeen tulevat puutalot, joissa on rappaus tai tiilijulkisivu, ja viimeisenä hirsitalot. Raportissa todetaan, että aiempiin tutkimuksiin nähden puutalot ja hirsitalot ovat tehneet selvän harppauksen parempaan ilmatiiveyteen.
Puutaloissa, joissa on rappaus tai tiilijulkisivu, tulosten korkeampi keskiarvo johtuu raportin mukaan todennäköisesti pienestä otoksesta. Tällöin muutama heikompi tulos nostaa keskiarvon korkeammaksi kuin puujulkisivuisissa puutaloissa. Toinen mahdollinen syy on se, että niiden rakentaminen on tapahtunut yleensä enemmän paikan päällä, arvellaan raportissa.
Yksittäisissä kerrostaloasunnoissa on raportin mukaan hieman parempi tiiveys kuin pientaloissa tai muissa rakennuksissa. Tämä voi osittain selittyä sillä, että kerrostaloasunnot ovat usein tehty betonista. Kokonaisia kerrostaloja tai rappukäytäväkohtaisia mittauksia ei ole otettu mukaan vertailuun. Heikoin tiiveys on loma- asunnoissa, mutta pienestä otoksesta johtuen syvempiä johtopäätöksiä niistä ei voida tehdä.
Mitä vuodot merkitsevät?
Raportissa todetaan, että eriste ja tiiviys yhdessä muodostavat talon eristyksen. Varsinkin, kun eristekerrokset tehdään paksummiksi, niin tiiveyden merkitys kasvaa. Vuotokohdissa lämpimän sisäilman virtaus ulos voi aiheuttaa vesihöyryn tiivistymistä vedeksi rakenteisiin. Paksut eristekerrokset alentavat talon vaipan lämpötilaa, ja pienetkin vuodot voivat aiheuttaa vakavan riskin rakenteille. Vuotokohdat voivat aiheuttaa raportin mukaan lisäksi noin 15–30 % lisälämmitystarpeen. Hyvään tiiviyteen päästään oikeilla materiaalivalinnoilla, mutta ennen kaikkea huolellisella työllä, korostaa raportti.
Rakennuksen vaipan vuodot voivat aiheuttaa myös sisäilman laatuun liittyviä ongelmia. Kun tiiviys on huono, saattaa ilmanvaihdossa tarvittava ulkoilma tulla merkittävässä määrin rakenteiden vuotokohtien läpi. Se huonontaa tuloilman suodatusta ja heikentää myös poistoilman lämmön talteenottolaitteiston hyötysuhdetta. Raportti korostaa, että tiiviydellä on siis merkitystä sekä sisäilman laadun että energiatalouden kannalta.
Tiiveysmittaus ja sen yhteydessä suoritettava lämpökuvaus ovat paras tae vaipan rakenteen oikeellisuudesta, tiiviydestä ja toimivuudesta. Niiden avulla saadaan selvitettyä vuotokohtien sijainnit, sekä kuinka paljon vuotoa on yhteensä. Vuotoja voidaan yleensä myös korjata tiiveysmittauksen yhteydessä ja sen jälkeen, jolloin talon tiiveys paranee entisestään.
Mistä vuotoja löytyy?
Raportissa kerrotaan, että vuotokohtien paikannus voidaan tehdä tiiveysmittauksen yhteydessä, kun rakennus on alipaineistettuna. Paikannus tehdään lämpökameralla ja käsin tunnustellen. Myös merkkisavua voidaan hyödyntää paikannuksessa. Myös mittaamisen ajankohdalla on merkitystä, sillä talvella suuren lämpötilaeron aikana on helpompi havaita kaikki pienetkin vuodot. Tyypillisesti löydetyt vuotokohdat vastaavat 10 -30 % kohteen ilmanvuotoluvusta, mutta tämä on tapauskohtaista. Löydetyt vuotokohdat ovat kuitenkin vuotokohdista tärkeimpiä, koska ne ovat yleensä pistemäisiä, vetoa aiheuttavia vuotokohtia. Niillä on myös erityinen vaikutus lämpöviihtyvyyteen ja rakenteen kosteustekniseen toimintaan.
Eniten vuotokohtia löytyy raportin mukaan ovista ja ikkunoista. Ikkunoissa on kuitenkin selvästi vähemmän kohtalaisia tai suuria vuotoja. Seuraavaksi merkittävimmät ovat alapohja, yläpohja, yläpohja-seinäliitos ja sähköasennukset. Yläpohja-seinäliitoksen vuodot ovat myös yleisemmin vain pieniä vuotoja.
Raportissa on esitetty mittaushavaintoihin perustuen myös kaksikymmentä merkittävintä yksittäistä vuotokohtaa. Ne on järjestetty suuruusjärjestykseen kohtalaisten ja suurien ilmavuotokohtien summana. Merkittävimmät kolme ovat;: 1) oven tiivistevuoto säädön ollessa puutteellinen, 2) höyrynsulkumuovin sauman teippaus yläpohjassa sekä 3) seinän ja yläpohjan välinen tiivistys. Merkittävin vuotokohta, eli puutteellinen oven säätö, on sellainen, että se voidaan usein korjata asiakkaan toimesta paikan päällä ennen varsinaista tiiveysmittausta. Höyrynsulkumuovissa olevat reiät pääsevät listalle sekä seinän että yläpohjan osalta. Oven tiiviste on myös listalla, usein vika on selkeästi ollut puutteellisessa säädössä.
Raportti on ladattavissa Vertian verkkosivuilta, klikkaa tästä.
Teksti: Esko Kukkonen