Huomispäivän rakennusnormien mukaan rakennettavat tiiviit ja energiatehokkaat talot eivät kestä nykyisiä kosteuskuormia vahingoittumatta, vuoden 2014 rakennusalan DI Pekka Seppälä toteaa.
Oulun kaupungin rakennusvalvonnan laatupäällikkö, vuoden 2013 rakennustarkastaja ja vuoden 2014 rakennusalan diplomi-insinööriksi valittu Pekka Seppälä on huolissaan tulevaisuuden rakennusnormeista.
– Keskusteluun on nostettava kysymys siitä, minkälaisin keinoin lähitulevaisuudessa rakennettavien uusien talojen riskejä voidaan hallita, hän sanoo.
– Ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu on kuivaketju, joka toimisi samalla tapaa kuin elintarvikkeilta vaadittava keskeytymätön kylmäketju. Vain näin toimimalla rakentamisen tuoteosat pysyisivät kuivina koko logistisen ketjun läpi.
Tällöin ei enää puhuttaisi pelkästään työmaan aikaisesta suojauksesta, vaan tilaajasta ja suunnittelusta lähtevän koko ketjun suojauksesta aina kuluttajan ohjeistamiseen asti.
– Energiatehokkaassa rakentamisessa eristekerrokset ovat paksuja ja ilmatiiviitä, joten rakenteisiin päässyt kosteus ei sieltä kovin helposti poistu. On siis varmistettava, että kuivaketju pitää eikä katkea, sillä sitä eivät huomispäivän talot anna anteeksi, Seppälä toteaa.
Riskejä analysoitava
Rakentamiseen liittyvää suunnittelua on varaa parantaa nykyisestä ja etenkin riskejä voitaisiin analysoida nykyistä enemmän. Työmailla parannustyö voisi alkaa töiden aikatauluttamisella ja työmaasuojauksilla. Kohteen luovutusvaiheessa jonkun on vastattava käytön ja huollon ohjeistamisesta.
– On käytettävä hyväksi säätö- ja automaatiotekniikkaa, sekä myös rakenteisiin kätkettäviä antureita ja mittareita, jotka seuraavat ympäristöään ja raportoivat onko kaikki kunnossa vai esiintyykö poikkeamia.
– Autothan ovat toimineet näin jo pitkään, joten ei siinä mitään kummallista ole. Varoitusvalo kojelaudassa syttyy kun jossakin on vikaa tai kun on aika ajaa määräaikaishuoltoon. Riskit täytyy hallita ja tekniikka antaa siihen oivat apuvälineet. Olisi sulaa hulluutta tehdä asioita niin etteivät ne olisi hallinnassa, Seppälä pohtii.
Insinöörit eivät kuitenkaan kaikkea osaa. Seppälän havaintojen mukaan vaikeuksia näyttäisi tuottavan etenkin energiaratkaisuihin liittyvän säätö- ja automaatiotekniikoiden yhdistäminen.
– Hybridiratkaisuissa järjestelmien yhteensopivuus on epäselvää ja lisäksi useasti valitaan sokeasti liian suuria tai pieniä laitteita, toisin sanoen: kattavaa energiasuunnittelua ei useinkaan tehdä.
– Rakentamisen perisynti on se, että suunnittelu, mittaus ja dokumentointi ovat sietämättömän kallista, mutta jälkikäteen ”piikkaaminen” on halpaa.
Oulun mallissa ”hoksautetaan”
Oulussa on kymmenisen vuotta annettu rakennuttajille ennakoivaa laadun ohjausta ja neuvontaa laadun parantamiseksi. Seppälän mukaan tuloksiakin on saatu.
– Niin kutsutussa hoksauttamisessa asiakas houkutellaan miettimään ratkaisuja ja vaihtoehtoja aivan oma-aloitteisesti. Ennen suunnitteluvaihetta ja rakennuslupaa annettavan ohjauksen johtotähtiä ovat laatutietoinen tilaaja ja vaativa asiakas. Suunnittelutyössä hoksautus on valintojen pohtimista.
Asiakaspalautteen mukaan kyseiselle palvelulle on selvä tarve. Energiaselvityksistä mitatut lämpöhäviötasot ovat pysyneet noin 81 prosentin paikkeilla määräysten vähimmäistasosta.
– Tosin viime vuosina mitatut tulokset ovat laskeneet kaksi prosenttiyksikköä, ollen nyt siis 83 prosentin luokkaa.
– Samalla kun energiatodistukset otetiin käyttöön, energiaselvitysten tekeminen eriytyi suunnittelusta. Nyt energiatodistukset tehdään etätyönä jossakin muualla, eivätkä ne enää ole kiinteä osa suunnittelua, jossa kysyttäisiin että voidaanko jotakin saavutettua tasoa vielä tästä parantaa. Näin energiaselvityksistä tulee enemmänkin toteava kuin valintoja ohjaava asia. Seppälä jatkaa.
– Energiatehokkuuteen tähdännyt viritys on siis lauennut. Ennen energiasuunnitelmat syötettiin rakenne- ja muiden suunnitelmien mukana laskentaohjelmaan, ja lopputulosta alettiin parannella. Nyt se laitetaan etälaskentaan, josta käsin takaisinkytkentää ei synny.
Vanhat rakennukset ovat oman onnensa varassa
Oulussa kokeillaan rakennusvalvonnan toimenkuvan ulottamista – tai siis hoksauttamista – myös olemassa olevaan rakennuskantaan.
– Ongelmia on niin käytössä kuin huollossakin. Toki resurssit hommaan ovat pienet suhteessa ylläpidettävään rakennuskantaan ja sen arvoon. Kokeilu käynnistyi yhdessä ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoiden kanssa.
Seppälä viittaa eduskunnan tarkastusvaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan rakennuksen käytön ajalle olisi järkevää kehittää neuvontaa ja opastusta. Hänen mukaansa työ sopisi luontevasti rakennusvalvonnalle, mikäli vain tehtävään varataan riittävät resurssit.
– Jossain vaiheessa rakennusvalvonnan silmät aukenivat. Taloista pidetään kyllä huoli loppukatselmukseen asti, mutta sen jälkeen ne jätetään oman onnensa nojaan 30 vuodeksi, jolloin ne palaavat takaisin meille terveysviranomaisten kautta. Vastuu on omistajalla, jota voidaan ohjeistaa ja valistaa, mutta jota ei voida pakottaa mihinkään.
Omistaja vastaa, mutta Seppälän mukaan viranomaisten ei pitäisi kuitenkaan vedota omistajan vastuuseen liikaa.
– Omistajat ovat varsin kirjava joukko, joten ohjaavalle julkiselle kuntalaispalvelulle on tarve. Yhteiskunta hyötyy, kun homepohjaiset sairastumiset, työtehon laskut ja toimintojen häiriintymiset jäävät vähemmälle.
Vanhoihin taloihin on ehdotettu jopa jonkinlaista pakollista vuosikatsastusta, mutta Seppälä ei lämpene ajatukselle.
– Auton katsastus maksaa noin 60 euroa, mutta talon katsastukselle tuli hintaa ehkä 3000-5000 euroa. Sitä suurin osa ihmisistä tuskin hyväksyisi. Periaate on siis hyvä, mutta käytännössä on valittava jokin muu tie kuin katsastus. Rakennuksen tarpeenmukainen kuntotutkimus sekä ylläpito- ja korjaussuunnitelma voisivat olla oikeampi tie onnistuneeseen kiinteistönpitoon.
Säätöautomaatiossa kehityspotentiaalia
Seppälä on pohtinut paljon kysymystä hyvän sisäilman ja hyvän energiatalouden viisaasta yhdistämisestä.
– Kuivaketjun ohella mukaan tulevat hyvä arkkitehtuuri, varjostukset materiaalivalintoineen ja toimivat rakenteet, kuten hyvä ilmatiiveys, tasalämpöiset sisäpinnat ja kuivuvat rakenteet. Onnistuneet lopputuloksen kruunaa toimiva talotekniikka.
– Talotekniikan iso ja osin ratkaisematon kysymys liittyy ilman vaihtuvuuteen, jotta haitallisia alipaineita ei syntyisi ja että järjestelmät toimisivat yhdessä. Säätöautomaatio ja sen interaktiivisuus ovat tulevaisuutta. Toisin sanoen rakenteista pitää saada automaattisesti tietoa, jonka ohjaamana järjestelmää voidaan hienosäätää, hän sanoo.
Anturit voisivat mitata esimerkiksi olosuhteita suhteessa homeindeksiin. Kun mittarit menisivät punaiselle, niin anturit antaisivat talotekniikkajärjestelmälle sysäyksen ilmanvaihdon ja lämmön lisäämiseksi, ehkä kosteudentuottoakin voitaisiin vähentää.
Ammattiylpeyttä tulee vaatia ja vaalia
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry valitsi Seppälän äskettäin vuoden rakennusalan diplomi-insinööriksi. Oulun rakennusvalvonnassa vuodesta 2002 alkaen laatupäällikkönä työskennellyt Seppälä on kirjoittanut ja puhunut paljon.
Viraston pitkäjänteinen työ rakentamisen laatuongelmien ratkaisemiksi on saanut valtakunnallista tunnustusta. Seppälän asiantuntemustaan on hyödynnetty laajasti myös ministeriöiden työryhmissä sekä rakentamisen ohjauksen ja säädösten kehittämistyössä.
Seppälän mukaan asiantuntijuutta tulisi hyödyntää nykyistä paremmin.
– Osaamista ja ammattiylpeyttä tulisi vaalia ja vaatia, jotta ammattilaiset saisivat osakseen heille kuuluvan arvonannon.
Seppälän vapaa-aikakin kuluu pitkälti reissun päällä puhe- ja luentomatkoilla eri puolilla maata. – Mutta kun ollaan Oulussa eikä matkalla, niin silloin liikutaan ja ulkoillaan, hiihdetään ja tanssitaan tai tehdään metsätöitä, ellei aikaa vietetä perheen kanssa.
Teksti: Matti Valli