Helsingin Sanomat kertoi maaliskuun puolivälissä lääkäriprofessoreiden toiveesta saada Suomeen homeklinikoita. Heidän mielestään sisäilmasyistä oireilevien ja sairastuneiden on vaikea saada kunnollista hoitoa ja diagnoosia, koska sisäilmasairauksien tarkkoja syitä ei tunneta. Monet sairastuneet kertovat pompottelusta ja vähättelystä.
Tässä kertauksena tuosta professoreiden Jouni Jaakkola, Tuula Putus ja Ville Valtonen tekemästä ehdotuksesta hieman enemmän Helsingin Sanomien jutun pohjalta. Suomeen tulisi kiireesti perustaa sisäilmasairauksiin erikoistuneita poliklinikoita, hoputtivat jutussa Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola, Turun yliopiston työterveyshuollon ja työlääketieteen professori Tuula Putus ja professori, infektiolääkäri Ville Valtonen. Perusteluna heillä on se, että sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden on usein vaikea saada kunnollista hoitoa ja diagnoosia, koska sisäilmasairauksien tarkkoja syitä ei tunneta. Monet sairastuneet kertovat pompottelusta ja vähättelystä.
– Tietämys on vaatimattomalla tasolla. Poliklinikoille voitaisiin keskittää vaikeimmat tapaukset, ja siellä voitaisiin tehdä myös alan tutkimusta, Ville Valtonen sanoo.
Käytännössä poliklinikat perustettaisiin yliopistosairaaloihin niin, että valtio maksaisi osan aloittamiskustannuksista. Valtonen muistuttaa, että samalla mallilla on toimittu ennenkin, esimerkiksi aikuisten infektiosairauksien poliklinikan kohdalla vuonna 1982.
Jouni Jaakkola puolestaan näkee, että poliklinikka olisi tärkeä potilaiden kokonaistilanteen kannalta.
– Ympäristölääketiede on meillä kehittymätöntä, ja ongelmatilanteet vaatisivat monipuolista osaamista. Tällöin niin sanotusti laatikon ulkopuolelle menevät ongelmat koetaan häiriötekijöinä, ja suhtautuminen potilaaseen voi muuttua asiakkaasta häiriköksi, Jaakkola sanoo.
Ehdotetut poliklinikat nousivat esiin asiantuntijoiden esittämänä jo eduskunnan tarkastusvaliokunnan sisäilmaraportissa viime vuonna. Tällöin ajatusta pidettiin hyvänä, ja valiokunta vaati ponnellaan hallitukselta toimia asiassa. Valiokunnan puheenjohtajan Tuija Braxin (vihr.) mukaan valiokunta ja eduskunta saavat asian etenemisestä tiedon valtioneuvostolta kevään aikana, jolloin eduskunta ottaa myös kantaa ehdotuksiin.
Tiedot oireista diagnoosin tuki
Johtaja Jari Keinänen sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) pitää ideaa poliklinikoista hyvänä, mutta kertoo, ettei konkreettista suunnitelmaa toistaiseksi ole. Hän kertoo myös, että STM:n siipien suojissa valmistellaan parhaillaan kahta muuta sisäilmasairauksiin liittyvää uudistusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) valmistelee sisäilmasairauksille omaa tautiluokitusta eli diagnoosinumeroa. Sisäilmasairauksille ei nykyisellään ole kirjattu omaa oireyhtymää, mikä tekee kunnollisen diagnoosin saamisen lähes mahdottomaksi monelle.
Tautiluokitus olisi lähinnä tunnistamista ja tilastointia helpottava oirekoodi, ei varsinainen sairauskoodi. Sisäilmajärjestöt ovat pitäneet luokittelua sinänsä hyvänä, mutta kritisoineet sen suppeutta.
Esimerkiksi Asumisterveysliiton ja Homepakolaisten mukaan suunnitteilla oleva luokitus ei paranna potilaiden oikeuksia tai oikeusturvaa ja monissa tilanteissa siitä saattaa olla potilaille jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Järjestöt pelkäävät, että potilaat leimautuvat, mutteivät saa konkreettista apua. STM:ssä kuitenkin uskotaan, että tautiluokituksesta olisi kevyempänäkin versiona hyötyä.
– Ongelman vakavuus on hankalasti oireileville yksilöinä suuri, mutta heidän määrästään ei ole tietoa. Diagnoosinumero antaisi tilastotietoa, kuinka suuresta asiasta on kyse, Jari Keinänen sanoo. Hän kertoo myös, että toinen ministeriössä valmisteilla oleva uudistus on sisäilmapotilaiden Käypä hoito -suositusten uusiminen. Niissä tarkennetaan hoito-ohjeita ja pyritään parantamaan potilaiden kohtelua.
Noin siis kertoi Helsingin Sanomat maaliskuussa. Toivottavasti asia etenee, sillä sisäilmaoireisten asema ei käytännön tilanteissa ole todellakaan helppo. Siitä kertoi Tuula Putus kevään Sisäilmastoseminaarissa, jossa hän korosti lääkärien tärkeää roolia sisäilman vaikutusten ja oireilun tunnistamisessa. Lääkärien tulisi hänestä olla nykyistä paremmin perehtyneitä näihin kysymyksiin. Myös asenteissa oireilevia kohtaan on parantamisen varaa. Hänen kirjalliset esityksensä löytyvät Sisäilmastoseminaarin julkaisusta ja kalvoesitykset puolestaan Sisäilmayhdistyksen nettisivuilta.
teksti: Esko Kukkonen