Leikkaussalien sisäilmassa on parantamista

Granlund Kuopio Oy:n toimitusjohtaja Jukka Vasara kävi puhumassa Suomen Leikkausosaston sairaanhoitajat ry:n opintopäivillä Tampereella syyskuussa. Hän kertoi, että tällä hetkellä sairaalasuunnittelun kuumana aiheena ovat leikkaussalien uudet sisäilman puhtausstandardit ja mitoitusohjeet. Kokenut suunnittelun asiantuntija Vasara on yksi kolmesta suomalaisesta, jotka ovat mukana eurooppalaisessa sairaalailmanvaihdon standardikehitysprojektissa.

Uudet leikkaussalien puhtausvaatimukset ja kaikille yhteiset mitoitusperusteet pohjautuvat Ruotsissa tehtyihin tutkimuksiin.

– Tiedämme, että henkilökunnan lukumäärä, käytös ja vaatetus vaikuttavat suoraan leikkaussalin ilman puhtauteen ja mikrobimäärään, ja siksi näiden asioiden pitäisi ohjata salien ilmanvaihdon mitoitusta, Vasara kertoo.

Laminaarinen ilmanjako ei ole ainoa mahdollisuus

– Toimivalla ilmanvaihdolla voidaan pienentää ilmatartuntojen riskiä merkittävästi, kun taas vääränlainen tai riittämätön ilmanvaihto on yksi syy tartuntojen määrän lisääntymiseen, Jukka Vasara painottaa.

Uuden ruotsalaistutkimuksen mukaan leikkaussalien ilmanvaihdossa voidaan käyttää joko laminaarista tai sekoittavaa ilmanjakoa, vaikka pitkään sairaalasuunnittelussa onkin ollut vallalla käsitys, että korkean infektioriskin kirurgiassa ainoa tapa on laminaarinen ilmanjako. Sekoittava ilmanjako toimii nykytiedon mukaan aivan yhtä hyvin, ja puhtausvaatimukset täytetään sen avulla jopa pienemmillä elinkaarikustannuksilla ja investoinneilla. Suomessa ollaankin menossa Ruotsin kanssa samaan suuntaan, ja sekoittavan ilmanjakotavan käyttö lisääntyy sairaaloissa.

Ilmanlaatua on valvottava

Jukka Vasara kertoo, että kansainvälinen Ventilation in Hospitals -työryhmä esittää myös, että leikkaussalien ilman mikrobiologista puhtautta valvottaisiin CFU-mittauksilla (CFU engl. colony forming unit, suom. pesäkkeen muodostava yksikkö, pmy).

– Tavoitteena olisi enintään 10 CFU:ta per kuutio korkean infektioriskin kirurgiassa ja 100 CFU:ta per kuutio normaalin riskin kirurgiassa, Vasara sanoo.

Huomiota pitäisi kiinnittää esimerkiksi leikkaussalivaatetukseen, joka suojaa potilaita henkilökunnan iholta ilmaan emittoituvilta hiukkasilta. Vaatevalinnoilla on väliä, ja esimerkiksi puhdastilaleikkausvaatetuksella päästään 0,7 CFU:hun sekunnissa. Tavanomaisen leikkausvaatetuksen CFU-arvo on materiaalista riippuen 1,9–5 CFU:ta sekunnissa.

Mitoitusstandardit kehitteillä

Jukka Vasara kertoo, että tähän asti Suomessa ja Euroopassa ei ole ollut yhteisiä leikkaussalien ilmanvaihdon mitoitusstandardeja ja leikkaussalien suunnittelu ja valvonta onkin ollut kirjavaa. Ilmanvaihto on mitoitettu kokemusperäisesti ilmanvaihtokertoimien avulla, mikä on aiheuttanut niin ali- kuin ylimitoitustakin.

– Nyt olisi hyvä aika tutkia Suomen nykyiset leikkaussalit ja selvittää, kuinka hyvin puhtaat olosuhteet toteutuvat, Vasara ehdottaa.

Standardointityöryhmän ehdotuksen mukaan mittauksiin sisältyisi sekä leikkauksen aikaista suoritustason valvontaa että määräaikaistestaus 1–2 vuoden välein. Tämän testauksen voi tehdä ulkopuolinen taho tai sairaala itse.  Standardien mitoitusohjeet olisi hyvä ottaa käyttöön myös uusien sairaaloiden suunnittelussa ja puhtausolosuhteiden varmistuksessa.

Lisätietoja:
Toimitusjohtaja Jukka Vasara,Granlund Kuopio, etunimi.sukunimi@granlund.fi