Sisäilmaston laadun kehittämisen osalta Suomessa otettiin merkittävä kehitysaskel parikymmentä vuotta sitten, vuonna 1996, kun Sisäilmayhdistys julkaisi sisäilmastoluokituksen ja rakennusmateriaalien päästöluokituksen. Sisäilmastoluokitus on kuluneiden 20 vuoden aikana antanut mahdollisuuden asettaa mielekkäät ja lukuarvoin ilmaistavat vaatimustasot uudisrakentamisen sisäilmastotavoitteille.
Rakennusmateriaalien M1-päästöluokitus puolestaan on tarjonnut kotimaisille ja ulkomaisille materiaalivalmistajille mahdollisuuden osoittaa luotettavasti ja kohtuuhinnalla tuotteittensa vähäpäästöisyys. Teollisuus on ottanut luokituksen vastaan myönteisesti ja tällä hetkellä luokituksia on myönnetty yli 3500.
Päästöluokituksen saamisen perusteena ovat hyväksytyt kemiallisten päästöjen sekä hajujen testit. Luokitusvaatimukset ja tähän mennessä annetut luokitukset löytyvät nettisivuilta www.m1.rts.fi. Luokitusasioita hoitaa Rakennustiedossa luokituspäällikkö Laura Sariola. Yhteys: laura.sariola(at)rakennustieto.fi Materiaalien päästöluokitusta ollaan uusimassa samaan tahtiin Sisäilmastoluokituksen kanssa.
M1 on vähentänyt päästöjä
Materiaaliluokitus M1 on vähentänyt vuosien mittaan oleellisesti rakennusmateriaaleista huoneilmaan lähtevien haitallisten päästöjen määriä. Tutkimukset osoittavat, että vaikutus on ollut päästöjen ja sisätilojen kemiallisen kuorman väheneminen aiemmasta murto-osaan.
Luokitus on saanut hyvän vastaanoton niin kotimaisten, kuin ulkomaisten valmistajien keskuudessa. Rakennusmateriaalien päästöluokitusta täydentävä ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitus on taas merkittävä osa Sisäilmastoluokituksen kokonaisuutta. Puhtausluokitelluilla ilmanvaihtotuotteilla tarjotaan sisätiloissa oleskeleville entistä puhtaampaa tuloilmaa.
Kesäkuussa M1-luokiteltuja tuotteita oli yhteensä 3591 kappaletta, joista ilmanvaihtotuotteita 343, kalusteita 29 ja rakennusmateriaaleja 3185 kappaletta. Yrityksiä on mukana 238.
Luokituksen piiriä on vuosien mittaan laajennettu. Mukana ovat jonkin aikaa olleet kalusteet, joista varsinkin uutena lähtee aikamoisia emissioita. Tänä vuonna luokitusta on laajennettu myös pehmustettujen toimistokalusteiden puolelle. Tarvetta tällaiseen on, sillä varsinkin työtuolien päästöissä on todettu suuria eroja. Tätä uutta luokituksen osaa esiteltiin kesällä myös Indoor Air -kongressissa. Siellä luokitus oli muutenkin esillä EU:n edustajien selostaessa tulevaisuuden vaatimusratkaisuja.
Mittaustekniikka kehittyy
Kuluneiden kahden vuosikymmenen mittaan on materiaalien emissioluokitusta uudistettu useampaan otteeseen. Tärkeintä on ollut pysyä sekä tekniikan että mittaustekniikan kehityksessä mukana. Tässä on ilmeisesti onnistuttu. Kuitenkin yhä voimakkaammin tulee mukaan myös eurooppalaistumisen haaste.
Tällaisen materiaalien vapaaehtoisen luokituksen tulisi olla mahdollisimman kansainvälinen ja tarjota valmistajille ainakin Euroopan mitassa riittävät ja samanlaiset perusteet tuotteen hyväksymiseen tarkoitettuun käyttöönsä eri maissa. Vapaaehtoisten luokitusten, joita on tällä hetkellä jo useammassa maassa, rooli muuttuu jatkossa yhä enemmän vain virallisia vaatimuksia täydentäviksi. Tärkeimpänä syynä tähän on EU:n pyrkimys yhtenäisiin rakentamisen vaatimuksiin jäsenmaissa ja sitä kautta yhteisiin eurooppalaisiin rakennustuotemarkkinoihin. Tämän takia muutama vuosi sitten muutettiin rakennustuotedirektiivikin kaikkia maita sitovaksi rakennustuoteasetukseksi.
Luokitusten, etenkin M1-materiaaliluokituksen, kehittämisessä on jatkossa otettava huomioon entistä vahvemmin eri maiden viranomaisvaatimusten ja eurooppalaisen CEN-standardointityön kehitys. Tämä tuli selvästi esille myös kesäisessä Indoor Air 2016 -kongressissa.
Useat jäsenvaltiot ovat ottamassa materiaalipäästöt viranomaissääntelyn piiriin. Niin on Saksan, Ranskan ja Belgian lisäksi Liettuassa ja Ruotsissa. Ilmeisesti näiden vaatimusten yhtenäistämisessä ongelmana toistaiseksi olleen kansallisten LCI-arvojen( LCI = lowest concentration of interest) erojen osalta tapahtuu lähiaikoina lähenemistä, niin ainakin vihjattiin Indoor Air -kongressissa. Muita maita liittynee jossain vaiheessa joukkoon asettamaan virallisia vaatimuksia. Suomi ei kuitenkaan ole nykynäkymin näihin materiaalipäästöjen viranomaisvaatimuksiin menossa.
CE-luokitus määrittää vain minimitason
Kansallinen ja eurooppalainenkin viranomaissäätely määrittää vain minimitason tuotteen hyväksynnälle. Ostajalla on edelleen oikeus vaatia parempaa, ja siihen tarvitaan vapaaehtoisia luokituksia, kuten meidän M1-luokitustamme. On kuitenkin tärkeää, että tällainen vapaaehtoinen luokitus on mahdollisimman pitkälti vaatimuksiltaan ja ennen kaikkea mittaustavoiltaan teknisesti viranomaisvaatimusten, käytännössä CE-merkintävaatimusten, kanssa sopusoinnussa.
Luokitusten kehitystyö Suomessa on siksi saamassa uutta vauhtia EU:n vaatimusten ja eurooppalaisen standardointityön taholta. EU:n komissiolta odotetaan pikaisesti säädöstä rakennusmateriaalien päästöjen ilmoittamisessa ja tämä tulee vaikuttamaan myös M1-luokitukseen. Mittausten osalta ei ole odotettavissa suuria muutoksia nykykäytäntöihin, mutta luokkien raja-arvot pitää tarkastella uudelleen. Syksyn aikana aloitetaan varsinaisen Sisäilmastoluokituksen päivitys, jonka yhteydessä Myös M1-luokitus uusitaan
Tilanne tänään
Luokitusta ohjaavan Rakennustietosäätiön toimikunnan kokouksissa on tänä kesänä käyty läpi ehdotuksia M1-luokituksen kriteerien uudistamiseen, mahdollisen vaatimustasoltaan kovemman M+- luokan lisäämiseen ja M1-luokiteltujen työtuolien kriteereihin. Lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty, sillä kriteerejä täytyy tarkoin miettiä CE-merkinnän kehityksen vuoksi, sekä sovittaa ne tulevaan uudistettuun Sisäilmastoluokitukseen.
EK