Ovatko ulkoilman mikrobit sittenkin vaarallisia? Ovatko myrkyt oikea vaihtoehto? Miten rakenteiden kemikaalit vaikuttavat? Onko CO 2-pitoisuus merkittävä tekijä?
Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat esittivät mielenkiintoisia väitteitä mikrobien, sienten, homeiden ja bakteerien synnystä rakennuksessa ja erityisesti mikrobiflooran valikoitumiseen ja kasvuun vaikuttavista tekijöistä. Asiasta Sisäilmauutisissa julkaistu artikkeli synnytti keskustelua asiantuntijoiden parissa ja herätti jopa vastaväitteitä.
Useampivuotinen tutkimusprojekti, jonka takana ovat Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu professori Martti Viljasen johdolla sekä Helsingin yliopisto professori emerita Mirja Salkinoja- Salosen johdolla, esitti tuloksiaan Sisäilmastoseminaarissa. Tulokset kertovat mikrobien synnystä ja lajinmuodostuksesta sekä erityisesti kemikaalien ja hiilidioksidin vaikutuksesta siihen. Lehdessämme julkaistu tutkijoiden haastattelujen pohjalta tehty artikkeli herätti keskustelua asiantuntijoiden parissa ja jopa vastaväitteitä. Seuraavaan on kerätty muutamia mielipiteitä jatkokeskustelun pohjaksi.
Ovatko ulkoilman mikrobit sittenkin vaarallisia?
Artikkelissa totesi Mirja Salkinoja-Salonen, että ulkoilmasta saa hyvin harva oireita, vaikka mikrobien, niin homesienien kuin bakteereidenkin määrät ovat suuria.
-Ulkoilman mikrobit ovat meille ystävällisiä ja me olemme niihin tottuneet. Elämäntapamme on kuitenkin vuosien aikana muuttunut ja olemme yhä enemmän sisätiloissa, hän korosti haastattelussa.
Tohtori Hannu Viitanen VTT :ltä toteaa tähän, että aerobiologian ryhmä Turun yliopistosta varoittaa, että ulkoilman homepitoisuus voi ajoittain, etenkin syksyllä olla niin korkea, että herkistyneet ihmiset voivat saada oireita. Itse hän on huomannut metsässä liikkuessaan, että paikoin tuntuu voimakas, selvä aktinomykeettien haju.
– Se tulee luonnossa hajoavista materiaaleista, joissa on ihan samat lajit kuin rakennusten kosteusvaurioissakin. Kai siellä on samantapainen kilpailu elinoloistakin, onhan siellä stressiä, kuten ajoittaista kuivuutta ja runsasta kosteutta, ja lämpötilakin vaihtelee, sanoo Viitanen.
Saman asian tuo esille myös asiantuntija Aaro Seppälä yrityksestä ASTQ Supply House. Yritys on Suomessa merkittävä saneeraus- ja puhdistusalan maahantuoja ja konsultoija. Hän toteaa, että suomalaisista 10–20 prosenttia on siitepölyallergisia ja he oireilevat etenkin ulkoilmasta.
– Onko pystytty erottamaan mikrobien ja homeiden osuus? Entä pystytäänkö sulkemaan pois sisäilman allergeenien vaikutus, muun muassa siitepöly, huonepöly, hilseet, hyönteisten jätökset, tekstiili, – rakennus- ja eristevillapöly?
Ovatko myrkyt oikea vaihtoehto?
Salkinoja-Salonen totesi myös, että mikrobit halutaan tuhota myrkyillä.
– Huoneen pinnat puhdistetaan niillä, varsinkin jos epäillään hometta tai vastaavaa muuta haittaa. Ilmanvaihtokanavien puhdistukseen tarjotaan myös biosideja, vaikka harjaus ja muu puhdistus olisi monesti parempi ratkaisu. Puhdistukseen käytetyt biosidit eivät nimittäin ole ihmisellekään vaarattomia.
Aaro Seppälä toteaa tähän, että mikrobeja ei haluta tappaa myrkyillä, vaan kemikaalilainsäädännön mukaan hyväksytyillä valmisteilla pyritään perustelluissa tapauksissa rajoittamaan mikrobien kasvua jälkivahinkojen estämiseksi ja saneeraushenkilöiden terveyden suojelemiseksi. Ilmanvaihtokanavien puhdistuksesta hänellä on käsitys, että ilmanvaihtokanavat puhdistetaan nykyisin ajanmukaisin menetelmin, harjaamalla ja imemällä irti harjatut epäpuhtaudet HEPA 13 suodattimin varustetulla alipaineistajalla.
– Häiriö- ja vahinkotapauksissa, joissa IV- laitokseen on kontaminoitunut häiriön, rasvan tai vesivahingon yhteydessä, käytetään kemiallisia valmisteita puhdistusta täydentämässä, esim. rasvan poistossa. Palovahingoissa tarvitaan hajunpoistomenetelmiä, joissa ensisijaisia ovat peroksidit ja otsonivesi, joista ei jää jäämiä, Seppälä toteaa.
– Käsitteet desinfektio ja hajunpoisto usein sekoittuvat. Niillä kummallakin on tärkeä rooli muun muassa viemärivahingoissa ja kalmasaneerauksissa.
Seppälä on myös sitä mieltä, että EU:ssa ja Suomessa on toimiva markkinavalvonta. TUKES:in rekisteristä kuka tahansa voi selata, onko valmisteella käyttöturvallisustiedote. Ammattimaisessa käytössä puhutaan sallituista tehoaineista. TUKES:ille voi kuka tahansa myös ilmoittaa havaitsemistaan valmisteiden mahdollisista kielletyistä aineista sekä turvallisuusriskeistä.
-Minusta sisätiloissa keittiössä ja WC-tiloissa käytetään usein voimakkaita puhdistus- ja desinfiointiaineita, harvemmin homevaurioissa kai ruvetaan ensiksi sisätiloja käsittelemään, sanoo puolestaan Hannu Viitanen. Tietääkseni se on aika harvinaista?
– Ja olen samaa mieltä, että on järjetöntä tappaa iholtamme hyödyllisiä bakteereja, tästähän ovat puhuneet myös monet lääkärit. Puhtaus on toki tärkeää, mutta ei kaikkea tarvitse tappaa tai desinfioida.
Miten rakenteiden kemikaalit vaikuttavat?
Mirja Salkinoja- Salosen totesi myös, että mikrobifloora voi muuttua, esimerkiksi rakenteen kostuessa, haitallisemmaksi ja ihmiset saavat siitä johtuen oireita.
– Tietääkö rakennusteollisuuskaan, mitä kaikkea kemiaa rakenteissa todella on, kysyy Salkinoja- Salonen. Hän on selvittänyt monesta rakennusmateriaalista niiden ilmoitetun kemiallisen sisällön ja löytänyt niistä yllättävän monia, jopa kiellettyjä, kemikaaleja. Näistä pitäisi hänen mielestään päästä eroon.
Tähän Aaro Seppälä toteaa, että rakennusmateriaaleille on tullut CE -vaatimustenmukaisuus ja siten myös markkinavalvonta. Sen pitäisi osaltaan rajoittaa haitallisten aineiden käyttöä.
Hannu Viitasenkin mukaan tämä on mielenkiintoinen kysymys. Aineiden tarkoitus on lisätä materiaalien vastustuskykyä kosteutta ja mikrobeja vastaan.
– Voisi vastaavasti kysyä, miksi lääketieteessä käytetään antibiootteja ja muita tehoaineita. Rakennusmateriaalit on tarkoitettu käytettäväksi pitkään, ja elinkaaren aikana tulee etenkin rakenteen uloimmissa ja alimmissa osissa kosteuskuormia, jotka saattavat aiheuttaa mikrobikasvun riskin materiaaleissa.
Hannu Viitanen kysyykin, miten sitten pitäisi toimia – antaa homeiden kasvaa vapaasti rakenteissa, kun kaikkea kosteuskuormaa ei kuitenkaan saada rakenteen uloimmista osista pois?
– Toki kemikaalien turvalliseen käyttöön tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Onko CO 2-pitoisuus merkittävä tekijä?
Mirja Salkinoja- Salosen mukaan rakenteiden sisällä olevat korkeat CO 2-pitoisuudet saattavat muuttaa tilanteen hyvinkin haitalliseksi. Aalto-yliopiston alustavissa mittauksissa on todettu rakenteiden sisällä selvää CO2-pitoisuuden nousua. Tutkimus siltä osin on kuitenkin vasta alussa, korostaa Salkinoja- Salonen, ja tiedot vain alustavia. Hänen mielestään rakenteiden ja rakennusmateriaalien tiiviysvaatimuksissa tulisi kosteuden – ja ilmatiiveyden lisäksi ottaa huomioon myös niiden CO2-läpäisevyys tai – tiiviys.
Tähän ottaa kantaa myös Hannu Viitanen. Hänestä varmasti on sellaisia rakenneosia, joihin voi kertyä kosteutta ja myös CO2-pitoisuuksia, mutta nämä ovat tyypillisesti virherakenteita, joita ei pitäisi käyttää.
– Mutta toki tiedetään, että rakennushistoria on rakennusvirheiden historiaa, ja historiasta pitäisi oppia. Ei rakenteiden normaali tiiveys kai tällaista ongelmaa voi aiheuttaa. Energiatehokkuus nyt vain vaatii tiettyjä toimia ja tiiveyttä, ei rakennuksia voi tehdä sellaisiksi ”horoiksi” kuin ne joskus olivat, sanoo Viitanen.
Näihin rakenteissa piileviin korkeisiin CO 2-pitoisuuksiin ottaa kantaa myös THL:n asiantuntija, tohtori Anne Hyvärinen. Artikkelista löytyi hänen mielestään runsaasti spekulaatiota. Itse hän ei uskaltaisi mennä noin paljoa väittämään ja spekuloimaan, jottei tutkittu ja oletettu tieto sekoittuisi. Kuitenkin hän toteaa, että kuten Salkinoja- Salonenhan itsekin sanoi, että tulokset ovat alustavia.
– Mikrobien kilpailu vaikuttaa varmasti paljon toksiinien tuottoon, sanoo Hyvärinen. Hänestä Salkinoja- Salonen tekee rohkeita väitteitä ja ottaa aikamoisen loikan alustavista tutkimustuloksista suoraan käytäntöön.
Kysymystä rakenteiden CO 2-pitoisuuksista kommentoi myös professori Juha Vinha Tampereen teknisestä yliopistosta. Hän kertoo, että heillä on joskus aiemmin tehty CO2 -läpäisevyyskokeita joillekin rakennusmateriaaleille ja niissä saatiin tulokseksi, että materiaalien vesihöyrynläpäisevyys oli verrannollinen hiilidioksidinläpäisevyyteen.
– Jos tämä oletus pitää yleisesti ottaen paikkansa, ovat hiilidioksidipitoisuuden kannalta kriittisimmät kohdat tyypillisesti niitä samoja, jotka ovat kriittisiä myös kosteuden kannalta. Eli näiden kohtien hiilidioksidipitoisuutta saadaan alennettua samalla kun alennetaan niiden kosteuspitoisuutta. Voi tietysti olla, että joidenkin materiaalien osalta vesihöyryn- ja hiilidioksidinläpäisevyys poikkeavat toisistaan, jolloin tilanne muuttuu. Tämäkin tutkimustulos tukee kuitenkin sitä perusperiaatetta, jota olemme käyttäneet Frame-projektin laskelmissa, että rakenteen sisäosassa ei pitäisi kosteusolosuhteiden puolesta sallia homeen kasvua lainkaan, jolloin ei ole myöskään haittaa mahdollisesta hiilidioksidi-tason noususta rakenteessa, korosti Juha Vinha.
Juha Vinha toteaa myös, että sinällään olisi varmaan hyvä määrittää materiaalien hiilidioksidinläpäisevyyttä laajemminkin, mutta kun monilta materiaaleilta puuttuvat luotettavat vesihöyrynläpäisevyysarvotkin, niin nämä ovat kuitenkin etusijalla.
Keskustelu tästä mielenkiintoisesta aiheesta varmaan jatkuu ja uusia tutkimustuloksia odotetaan. Jos haluat esittää asiasta mielipiteitä, niin ota yhteyttä artikkelin kirjoittajaan. esko.kukkonen@memedia.fi)
Linkit
Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijoiden esitys löytyy sisäilmastoseminaarijulkaisun sivuilta 371-376. Tilaa tästä:
http://www.sisailmayhdistys.fi/tuote/sisailmastoseminaari-julkaisu-2014/
Esityskalvot löytyvät Sisäilmayhdistyksen nettisivuilta.
http://www.sisailmayhdistys.fi/wp-content/uploads/2013/09/Maria-Andersson.pdf
Sisäilmauutiset: Mistä haitalliset mikrobit tulevat?