Loppuunmyyty ja täpötäysi Eurooppa -sali Helsingissä oli kuulemassa kun LVI- väelle esiteltiin tammikuun lopulla uusimpia EU:n asettamia vaatimuksia niin suunnittelulle, LVI-urakoinnille kuin itse laitteillekin.
Asia on tärkeä myös sisäilmaston laadun kannalta, sillä LVI- laitteiden ja ratkaisujen suunnittelulla ja toteutuksella luodaan oleelliset puitteet tulevan rakennuksen sisäilmaston laadulle. Nykyisin ovat alan suunnitteluun liittyvät vaatimukset kuitenkin merkittävästi muuttumassa. Enää ei enää riitä tieto ja osaaminen teknisistä perusasioista ja toimivista ratkaisuista, vaan myös uudet moninaiset ja yhä kovemmat EU:sta tulevat vaatimukset on otettava huomioon. Myös laitetasolla on paljon uusia kaupankäyntiin vaikuttavia vaatimuksia ja merkintöjä, joiden tunteminen on tärkeää, jotta kauppaa voisi käydä.
Tilaisuuden oli järjestänyt professori Olli Seppäsen vetämä FINVAC yhteistyössä alan henkilöjärjestöjen SuLVIn ja VSF:n kanssa ja sen tavoitteena oli selkeyttää LVI-tuotteisiin liittyviä EU-vaatimuksia ja ‑merkintöjä sekä niiden valvontaa. Seminaarissa käsiteltiin mm. Rakennustuoteasetusta, tuotteisiin liitettäviä CE- merkintöjä ja niiden perustana olevia harmonisoituja CEN-standardeja ja niihin liittyviä suoritustasoilmoituksia. Lisäksi siellä tuotiin esille yhä lisääntyviä ekosuunnitteludirektiivin perusteella annettuja määräyksiä ja siihen liittyviä energiamerkintöjä. Näiden tuotevaatimusten siirtäminen viranomaissäännöksiin, toteuttamiseen ja valvontaan ovat keskeisiä myös LVI-suunnittelun ja urakoinnin kannalta. Seminaarissa kuultiin myös, miten esimerkkiyritykset ovat ottaneet huomioon EU-säännökset toiminnassaan.
Jo CE- merkintä vaatii perehtymistä
Tilaisuudessa kävi selkeästi ilmi kuinka monimutkainen ja suorastaan sekava ja vaikeasti hallittava jo nyt on tämä EU:n säädös- ja merkintäviidakko. Eikä taida jatkossa tulla yhtään selkeämmäksi. Jo rakennustuoteasetuksen mukaiset merkinnät ja vaatimukset ovat sellainen viidakko, että rakentamisen ja tuotevalmistuksen aloittaminen vaatii rohkeutta ja pitkää pinnaa. Pohtimista riittää myös käyttäjille. Jos tuotteella on CE -merkintä, voiko olla varma, että se on hyvä Suomen olosuhteissa? Ei, sillä CE -merkintä ei suinkaan takaa, että tuote olisi turvallinen, laadukas saati kansalliset vaatimukset täyttävä. Se on vain valmistajan ilmoitus siitä, että rakennustuotteen viranomaisten kannalta keskeiset perusominaisuudet on selvitetty ja ilmoitettu yhteisellä eurooppalaisella tavalla.
Positiivista tietysti on, että CE -merkinnät ovat helpottaneet olennaisesti suomalaisten tuotteiden vientiä ja liikkumista Euroopan talousalueella. Niiden yleistyessä samat merkinnät pätevät kaikissa EU-maissa, eikä esimerkiksi laitevalmistajien tarvitse hankkia jokaisesta vientimaasta kyseisen maan kansallisia tuotehyväksyntöjä. Harmonisoitujen tuotestandardien (hEN) käyttöönotto on edellyttänyt, että valmistajalla pitää olla standardin mukainen ja dokumentoitu laadunvalvonta. Tämä on parantanut rakennustuotteiden laatua, vaikka CE -merkintä ei varsinaisesti mikään laatumerkki olekaan.
Harmonisoitujen tuotestandardien käyttöönoton myötä Eurooppaan on kuitenkin saatu rakennustuotteille yhteinen tekninen kieli, jota kaikki valmistajat käyttävät.
”Tämä on välttämättömyys, kun rakennusalalla siirrytään digitalisoinnissa eteenpäin. Tuotetietopankit tarvitsevat ehdottomasti tämmöisen järjestelmän”, sanoi johtaja Antti Koponen Rakennusteollisuus RT ry:stä.
Direktiivejä ja merkkejä riittää
Kun mukaan tulevat muut, useisiin eri direktiiveihin perustuvat, mm. energiamerkintä ja ekosuunnittelu vaatimukset, kaikki tietysti hyvää tarkoittavia, ollaan melkoisessa suossa. Mutta tähän on tultu. Asioita sekoittavat vielä kansalliset tyyppihyväksyntä – ja muut vastaavat merkinnät.
Esimerkiksi energiamerkinnät ovat lain mukaan pakollisia yhä useammille tuotteille. Ja jotta touhu ei menisi helpompaan suuntaan, energiamerkintädirektiivi uudistunee ensi vuoden alussa. Tulevista energiamerkeistä +-merkkien lisäily jää pois ja siirrytään noudattamaan pelkästään asteikko A–G. Myös voimassa olevat energiamerkit muuttuvat A–G -asteikolle siirtymäaikojen loputtua.
”Tavallista energiamerkkiä ei esimerkiksi ilmanvaihtolaitteen kohdalla kannata lukea ollenkaan sellaisenaan. Se on nimittäin energiatehokkuustaso Keski-Euroopan olosuhteissa. Suomen kylmissä polosuhteissa pitää vielä erikseen muistaa katsoa tuoteselosteesta laitteen tai komponentin energiatehokkuus kylmissä olosuhteissa ”, Mika Kapanen Technetium Consulting Oy:sta kertoi seminaarissa.
Vakavassa mielessä kilpailussa mukana oleville on tietenkin selvää, että vaikeuksista huolimatta on asioista otettava selvää ja sääntöjä noudatettava. Siksi on välttämätöntä perehtyä näihin asioihin. Siinä auttaa varma an ainakin alkuun tutustuminen seminaarin aineistoon, mikä on luettavissa FINVAC sivuilta: http://www.finvac.org/ce-seminaari
Toivottavasti vastaavaa jatko-opetusta näissä asioissa saadaan pian lisää.
Teksti: Esko Kukkonen