Tänä vuonna julkisuudessa on käsitelty paljon biosidien käyttöä rakennuksissa. Niitä käytetään sekä desinfiointiin ja hajujen poistoon JVT-töissä että jonkin verran myös mikrobien torjunnassa, etenkin kosteus- ja homekorjausten jälkikäsittelyissä. Näiden toimenpiteiden merkityksestä mikrobitorjunnassa on jonkin verran myös kiistelty.
Sisäilmastoseminaarissa esitellyssä sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Työterveyslaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston hankkeessa selvitettiin biosidien käyttöä mikrobien torjunnassa sekä niille altistumista. Biosidit voivat olla ovat myös ihmisille vaarallisia, joten niiden käyttö edellyttää riittäviä suojatoimia.
Sisäilmastoseminaarissa projektipäällikkö Kyösti Louhelainen Työterveyslaitokselta esitteli hanketta Biosidit ja korjausrakentaminen. Siinä on selvitetty biosidien käyttöä mikrobien torjunnassa yrityshaastatteluin sekä arvioitu biosideille altistumista ja terveydellistä merkitystä käytettäessä niitä homeidentorjunnassa korjausrakentamisessa.
Yrityksissä oli selvityksen mukaan aktiivisessa käytössä yhteensä 36 erilaista biosidia. Vaikka pääasialliset biosidisten valmisteiden terveysvaarat liittyvät niiden ärsyttäviin ominaisuuksiin, osalla valmisteiden sisältämistä yhdisteistä on myös tätä haitallisempia ominaisuuksia.
Miksi ja miten biosideja käytetään?
Biosideilla tarkoitetaan kemiallisia aineita, valmisteita tai pieneliöitä, joiden tarkoituksena on tuhota, torjua tai tehdä haitattomiksi haitallisia eliöitä ja estää niiden vaikutusta. Biosidien tarkoituksena on vähentää tai poistaa ympäristöstä mikrobeja. Täten ne ovat luonteeltaan biologisesti aktiivisia aineita ja voivat sen pohjalta aiheuttaa terveyshaittoja myös ihmisillä.
Tuotteet ovat yleensä nestemäisiä ja ne levitetään pintoihin sivelemällä, telaamalla tai ruiskuttamalla. Niiden käytöstä aiheutuvia lopputuotteita on hyvin vaikea arvioida, koska lopputuotteiden syntymiseen vaikuttavat myös ympäristöstä johtuvat tekijät, kuten esimerkiksi läsnä olevat materiaalit ja muut kemikaalit.
Esimerkiksi vetyperoksidikäsittelyn lopputuotteita on kerrottu olevan happi ja vesi. Tämä kuvaa kuitenkin vain vetyperoksidin hajoamistuotteita eikä siinä ole otettu huomioon, mitä vetyperoksidikäsittelyn seurauksena voi muodostua sen reagoidessa mikrobikasvustojen kanssa.
Selvityksen mukaan näyttää siltä, että monien yrityksillä käytössä olevien biosidivalmisteiden teho mikrobeihin on epävarma. Sisäilman mikrobisto on varsin laaja. Tällöin on hyvin vaikea osoittaa, että tietty kemikaali tehoaisi kaikkiin materiaalissa tai sisäilmassa oleviin mikrobeihin. Myös tutkimus on tältä saralta hyvin suppeaa, koska jo mikrobien lajisto on niin valtava sekä osin tuntematon. Usean käytössä olevan aineen biosidinen teho voidaan siksi kyseenalaistaa.
Kaupalliset desinfiointiaineet sisältävät usein useita tehoaineita. Tällöin on varmistuttava, ettei yksikään tehoaineista tai niiden yhdistelmistä aiheuta haitallisia jäämiä rakenteisiin. Desinfiointiaineiden käyttöä tulee harkita tarkkaan ja ne tulee tuntea hyvin, Louhelainen totesi.
Yleisimmin käytetyt biosidit sisälsivät peroksideja. Biosidien vuosittaiset käyttömäärät vaihtelivat yrityksissä parista litrasta tuhansiin litroihin. Pääosan käyttö on kymmenistä satoihin litroihin vuodessa. Muutamat yritykset käyttivät myös otsonointia biosidina. Käytettyjen biosidien lukumäärä vaihteli yrityksissä. Keskimäärin käytettiin 3-5 erilaista biosisidia.
Yleisimpien biosidien terveysvaikutuksia:
Useat hankkeessa kartoitetut valmisteet sisälsivät vetyperoksidia, pitoisuuksien vaihdellessa viidestä 15:en prosenttiin.
Vetyperoksidin pääasiallisin terveyshaitta ihmisille on paikallinen ärsytys. Jo lyhytaikainenkin altistuminen noin 7-9 ppm (9,8-12,6 mg/m3 ) pitoisuuksille voi aiheuttaa voimakasta hengitystieärsytystä.
2-butanoniperoksidia oli kolmessa hankkeessa kartoitetuista valmisteista. Käyttöliuoksen pitoisuudet vaihtelivat välillä 5-15 prosenttia. Aine on ihoa ja silmiä syövyttävä, minkä takia ihokontaktia on vältettävä ja silmien suojaukseen on kiinnitettävä huomiota.
Hypokloriittiliuosta käytetään homeenpoistoon maalauspinnoilta. Natriumhypokloriitti on tunnetuimpia desinfiointiaineita ja sen vaikutuksia on tutkittu runsaasti. Klooria vapauttavat aineet ovat voimakkaita hapettimia, jotka tehoavat bakteereihin ja viruksiin, mutta voivat olla vähemmän tehokkaita itiöihin. Klooripohjaiset desinfiointiaineet eivät pysty estämään elinkelpoisten homeiden kasvua eri rakennusmateriaaleissa. Nyt kartoitetuista tuotteista yksi sisälsi natriumhypokloriittia 9-11 prosenttia. Natriumhypokloriitti on ihoa, silmiä ja hengitysteitä ärsyttävä aine. Väkevänä liuoksena se on ihoa syövyttävä.
Yksi kartoitetuista tuotteista sisälsi 0-2 prosenttia 2-bromi-2-nitropropaani-1,3-diolia eli bronopolia, joka on niin sanotun formaldehydin vapauttaja. Sitä on aiemmin käytetty laajalti säilytysaineena erilaisissa ihonhoitotuotteissa, mistä aiheutui useita ihoherkistymistapauksia.
Metyyli-isotiatsolinoni ja metyylikloori-isotiatsolinoni ovat maaleissa yleisesti käytettyjä säilöntäaineita. Yksi hankkeessa kartoitetuista biosidivalmisteista sisälsi pieniä määriä kolmea eri isotiatsolinoni-yhdistettä. Nämä yhdisteet ovat voimakkaita ihoherkistäjiä. Metyyli-isotiatsolinoni (MI) on viime vuosina aiheuttanut merkittävän määrän ihoallergioita EU:ssa, kun sitä on alettu laajamittaisesti käyttää säilytysaineena kosmetiikassa. Jo ennestään MI:lle herkistyneet henkilöt voivat saada oireita käsitellyissä tiloissa.
Alkoholit ovat paljon tutkittu ja yleinen antimikrobinen yhdisteryhmä. Biosideina käytetään useita eri alkoholeja ja niiden yhdistelmiä. Yleisimmät käytössä olevat alkoholit ovat etanoli, isopropanoli ja n-propanoli. Alkoholit tehoavat tiettyihin viruksiin, bakteereihin sekä sieniin, mutta eivät esimerkiksi aktinomykeettien itiöihin. Hengitysteitse tapahtuva altistuminen aiheuttaa lähinnä paikallista ärsytystä. Humaltuminen tulee kyseeseen vasta altistuttaessa erittäin korkeille ilmapitoisuuksille.
Boorihappo ja booriyhdisteet ovat yleisiä ja paljon tutkittuja biosideja, joita käytetään myös paljon puunsuoja-aineina. Boorihappo on tehokas fungisidi, joka soveltuu hyvin ennaltaehkäisevään puunsuojaamiseen. Kirjallisuuden mukaan pelkkää boorihappoa tehoaineena sisältävät desinfiointiaineet eivät kuitenkaan sovellu korjausrakentamiseen, jossa käsitellään jo muodostuneita kasvustoja. Nyt kartoitetuista valmisteista yksi sisälsi dinatriumoktaboraattia 5-10 prosenttia. Booriyhdisteet voivat aiheuttaa sekä pölynä että nesteenä iho- ja silmä-ärsytystä sekä hengitystieärsytystä. Booriyhdisteet saattavat heikentää hedelmällisyyttä ja olla haitallisia sikiölle, vaikkakin näihin vaikutuksiin liittyvät riskit arvioidaan näissä käytöissä vähäisiksi.
Polyguanidiiniyhdisteet polyhexametyleenibiguanidi(hydrokloridi) (PHMB) ja polyhexametyleeniguanidihydrokloridi (PHMG) ovat polymeerisiä guanidiineja joita on käytetty laajasti erilaisiin desinfiointitarkoituksiin. Tuotteita on käytetty laimeina liuoksina (esim. 0,05 %) ja levitys on toteutettu erilaisilla pyyhintämenetelmillä. Nyt kartoituksessa esille tulleista valmisteista kahdessa oli PHMB:tä. Sen pääasiallisimmat terveysriskit liittyvät toistuvaan hengitystiealtistumiseen, joka voi aiheuttaa jopa hengenvaarallisia keuhkovaikutuksia. Lisäksi se voi aiheuttaa ihoallergioita ja se on myös epäilty syöpävaarallinen aine.
Tutkijoiden suosituksia biosidien käytölle
Biosidikäsittelyn jälkeen täytyy aina muistaa hoitaa tehokas tuuletus. Asukkaan on oltava aina ehdottomasti poissa käsiteltävästä tilasta etenkin isompien käsittelyjen aikana. Tilaan voi palata vasta varoajan jälkeen. Varoajat ovat usein 24 tuntia. Haastattelujen perusteella arvioituna tietoa aineiden oikeasta käytöstä ja suojautumisesta oli olemassa ja koulutusta oli järjestetty. Haastatteluissa ilmeni, että suojaimia pääosin käytetään. Käytössä oli muun muassa moottoroitu hengityksensuojain. Usea yritys korosti suojautumisen tarvetta. Sama 24 tunnin varoaika pätee myös otsonin käytössä.
Biosidien käyttöä ei pääsääntöisesti suositella sisätiloissa homeongelmien ratkaisuksi, homesiivouksen tehosteeksi tai homeiden ehkäisyyn. Biosideja tulee käyttää vain erityistilanteissa, kuten hajunpoistoon ja viemärivahinkojen yhteydessä. Ennen biosidikäsittelyä tila on tyhjennettävä irtaimistosta ja vaurioitunut rakenne poistettava mikäli mahdollista, tai käsiteltävä pinta puhdistetaan mekaanisesti. Biosideja ei tule lisätä suoraan homehtuneeseen rakenteeseen.
Tutkittua puolueetonta tietoa biosiden tehosta rakenteisiin ja epäpuhtauksien hävittämiseen on turhan niukalti. Tulevaisuudessa on tärkeää selvittää biosidien todellista tehoa kosteusvauriokohteisiin. Suomessa tulee tuottaa ja koota yhtenäiset ohjeet biosiden käytöstä korjausvauriokohteissa.
Tutkijoiden mukaan vakavien terveyshaittojen takia polyguanidiiniyhdisteitä, booriyhdisteitä ja isotiatsolinoniyhdisteitä ei suositella käytettäväksi lainkaan.
Lisätietoja:
Louhelainen &al. Biosidit ja korjausrakentaminen – käyttö ja turvallisuus. Työterveyslaitos 2015. Loppuraportti sosiaali- ja terveysministeriölle.
Sisäilmastoseminaarissä pidetyn esitelmän luentomateriaali on ladattavissa Sisäilmayhdistyksen sivuilta:
sisailmayhdistys.fi