Melu on ei-toivottua ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä, häiritsevänä tai odottamattomana, tai se on kuulolle haitallista. Melu tulkitaan aina yksilöllisesti.
– Ympäristömelu on ei-toivottua ääntä, joka on peräisin pääosin liikenteestä ja erityisesti tieliikenteestä (85 %). EU-direktiivin määrittelemän raportointirajan ylittävälle liikennemelulle altistui vuonna 2017 päiväsaikaan noin 740 000 suomalaista ja yöaikaan noin 500 000 suomalaista, ympäristömelun terveyshaittojen erikoistutkija Anu Turunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.
Melu on hankala altiste hallita ja torjua. Sitä, miten melu vaikuttaa meihin, määrittävät mm. äänen fysikaaliset ominaisuudet (esimerkiksi voimakkuus, taajuusjakauma ja impulssimaisuus), ympäristön ominaisuudet, kuten kaupungistumisaste, henkilön toiminta altistumishetkellä (esimerkiksi lepo, virkistys ja työ) ja erityisesti altistuvan henkilön ominaisuudet, kuten asenne äänilähteeseen, tapa reagoida meluun, tottuminen ja sopeutuminen meluun ja meluherkkyys.
– Meluherkkyys on osin perinnöllinen ja varsin pysyvä persoonallisuuden piirre, joka määrittää, kuinka häiritsevänä henkilö kokee melun, miten hän reagoi meluun ja miten voimakkaasti hänen elimistönsä siihen reagoi. Tutkimusten mukaan meluherkät ihmiset ovat alttiimpia psyykkiselle stressille ja taipuvaisia ahdistuneisuuteen sekä myös herkempiä muille ympäristön ärsykkeille, Turunen sanoo.
– Ympäristömelun vaikutuksille herkimpiä ryhmiä ovat lapset, kroonisesti sairaat, vanhukset, vuorotyötä tekevät, raskaana olevat, meluherkät ja alimpiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat henkilöt.
Melu aiheuttaa sekä psyykkistä että fysiologista stressiä, ja ne molemmat vaikuttavat autonomiseen hermostoon ja umpieritysjärjestelmään. Mikäli stressi jatkuu pitkään, voi se johtaa elimistön toimintahäiriöihin ja pitkäaikaisen altistumisen seurauksena terveysvaikutuksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin.
– Melun aiheuttama oleskelun ja unen häiriintyminen ovat yleisimpiä ja tutkituimpia melun haittoja ja todennäköisiä välittäviä tekijöitä melun haitallisissa terveysvaikutuksissa. Erityisesti vakavina ja pitkään jatkuessaan ne saattavat esimerkiksi nostaa osaltaan sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Lapsilla jatkuva altistuminen melulle saattaa johtaa häiriöihin kielellisessä kehityksessä, oppimisessa ja muistissa, Turunen kertoo.
Turunen toteaa melun terveysvaikutusten arvioimisen olevan haastavaa, sillä epidemiologisissa tutkimuksissa altisteena käytetään yleensä mallinnettua tai mitattua melutasoa ulkona. Terveysvaikutusten kannalta olennaista on kuitenkin melutaso sisätiloissa.
– Suomessa ja Pohjoismaissa rakenteiden keskimääräinen äänen eristävyys on 30–50 desibeliä, joten terveysvaikutuksia alkaa näkyä todennäköisesti vasta korkeammilla melutasoilla kuin vaikkapa Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Melutason mittaaminen ja ohjearvot asunnoissa
Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksessa 545/2015 annetaan ohjeet melun mittaamiselle, melun toimenpiderajoille ja melumittaustulosten korjaamiselle.
Asumiseen ja oleskeluun tarkoitetuissa rakennuksissa äänitaso ei saa päiväsaikaan (klo 7–22) ylittää äänikeskitasoa 35 desibeliä ja yöaikaan 30 desibeliä. Nukkumiseen tarkoitetuissa tiloissa unihäiriöitä aiheuttava melu (esim. musiikkimelu ja tuulivoimamelu), joka erottuu selvästi taustamelusta, ei saa ylittää 25 desibeliä yhden tunnin keskiäänitasona.
Turun ammattikorkeakoulussa sisäympäristön tutkimusryhmää vetävä Valtteri Hongisto toteaa melun mittaamiseen liittyvän erilaisia haasteita. Ympäristöstä sisätiloihin kantautuvaa melua mitattaessa on huomioitava myös taustamelu, jotta voidaan arvioida, mikä on ympäristömelun osuus.
– Taustamelun vaikutus mittaustulokseen on meluhaitan kannalta kuitenkin merkityksetön, jos taustamelu on vähintään 10 desibeliä mitattavaa melua hiljaisempaa. Lisäksi mittaustulokseen vaikuttavat mittausepävarmuudet, jotka ovat usein parin desibelin luokkaa.
Melun häiritsevyyden kannalta melun kapeakaistaisuuden ja impulssimaisuuden on todettu olevan erityisen haitallisia melun ominaisuuksia.
– Kapeakaistainen melu on selvästi kuulohavainnon avulla erottuva soiva, vinkuva, uliseva, sireenimäinen osaominaisuus. Melumittaustulokseen voidaan lisätä 3–6 desibelin haitallisuuskorjaus melun kapeakaistaisuudesta riippuen, Hongisto kertoo.
– Impulssimaisen melu on iskumaista, kuulohavainnoin erottuvaa melua. Melumittaustulokseen voidaan lisästä 5–10 desibelin haitallisuuskorjaus riippuen äänen impulssimaisuudesta.
Ravintolasta aiheutuvan musiikkimelun ennaltaehkäiseminen ja korjaaminen asuinrakennuksissa
Mikäli asuinrakennuksessa on ravintola, tulisi se huomioida jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa – kun puhutaan ravintolasta kantautuvan melun ennaltaehkäisemisestä.
– Rakennusviranomainen edellyttää rakennuslupavaiheessa riittävää ilmaäänieristävyyttä. Asunnon nukkumiseen tarkoitetuissa tiloissa keskiäänitaso ei saa ylittää musiikkimelun tai muun häiritsevän melun osalta 25 desibeliä, kun se on selvästi taustasta erotettavissa, ympäristöterveystarkastajana Lahden kaupungilla työskentelevä Jari Ahonen kertoo.
– Haasteena on, että suunnittelussa ei huomioida toiminnasta aiheutuvan melun vaikutusta ympäristöön eikä siinä huomioida terveydensuojeluviranomaisen näkemystä tai edes pyydetä sitä, liiketilaan ei haeta käyttötarkoitukseen muutosta rakennusvalvonnasta, terveydensuojeluviranomaiselle ei tehdä ilmoitusta toiminnan aloittamisesta, eikä toiminnan muutoksesta tehdä ilmoitusta.
– Melutasoa voidaan alentaa omalla toiminnalla: alentamalla toiminnasta aiheutunutta melutasoa, käyttämällä sisustuksessa ääntä absorboivia materiaaleja, tiivistämällä rakenteita, tekemällä rakenteellisia ratkaisuja ja viimeisenä ratkaisuna siirtämällä ravintola pois asuinrakennuksesta, Ahonen toteaa.
Teksti: Anna Merikari
Lue lisää:
Asuntoihin kantautuvan ympäristömelun terveyshaitat, mittaaminen ja torjunta -webinaarin (28.9.2021) aineistot ja tallenne ovat Sisäilmayhdistyksen sivulla.