Keskustelussa on tosin tullut esiin myös muutakin kuin pelkkiä valituksia. On ollut monta kirjoitusta, joissa analysoidaan laajalti ja asiantuntevasti sisäilmaston asioista ja ongelmien syitä.
Eräänä hyvänä esimerkkinä tästä voinee pitää juuri ilmestynyttä toukokuun Tiede-lehden artikkelia, Iso riita homeoireista. Sen on kirjoittanut Mari Heikkilä, vapaa tiedetoimittaja ja lehden vakituinen avustaja. Heikkilä on juttuaan varten haastatellut monia alan guruja. Hän tuntee tapahtumat ja niiden taustat ja myös tekijät. Hän tekee selvän johtopäätöksen; tutkijat eivät vielä kunnolla tiedä mikä on homeiden vaikutusmekanismi ja mikä on altiste. Tutkijat ovat artikkelin mukaan yksimielisiä siitä, että sekä mikrobien itiöt, että niiden erittämät toksiinit voivat olla oireiden ja sairastumisien takana. Oireiden pääasiallisista aiheuttajista ollaan kuitenkin vahvasti eri mieltä.
Harri Alenius ei usko toksiineihin
Allergiat ja astma ovat vahvimmin saaneet tutkijoiden ja lääkäreiden tuen. Niiden syy voi usein olla sisäilmassa. Tämä todetaan myös syksyllä annetuissa Duodecimin käypähoitosuosituksissa. Mutta miksi oireilevat ne, joilla ei näitä tauteja ole? Sitä ei tunnuta tietävän ja siinä tutkijoiden mielipiteet eroavat vahvasti. Jutun kirjoittaja on haastatellut myös TTLn entistä tutkijaa, immunologi, Harri Aleniusta, joka toimii nykyisin Tukholman arvostetun Karoliinisen instítuutin professorina. Alenius toteaa ongelmaksi sen, ettei kosteusvaurio-oireilun syistä ole vielä luotettavaa tietoa. Hänen mukaansa haasteena on saada laboratoriokokeet vastaamaan altistumista kosteusvauriokohteissa. Fysiologista selitystä haettiin äskettäin Suomessa tehdyssä TTL:n, Biotekniikan instituutin sekä THL:n yhteishankkeessa, tosin laihoin tuloksin, kuten Alenius sanoo. Hänen mukaansa kukaan ei ole toistaiseksi osoittanut, että mikrobien tai toksiinien ja ihmisten oireilun välillä vallitsee syys-seuraussuhde.
Alenius toteaa artikkelin mukaan myös, että kosteusvauriot aiheuttavat lähinnä ärsytysoireita ja jossain määrin pahentavat astman oireita. Psykologisilla tekijöillä saattaa olla suurempi merkitys kuin on kuviteltu. Ihmiset huolestuvat, vaikka syytä vakavan sairauden pelkoon ei ole. Alenius korostaa myös, että potilaiden oireet pitää kuitenkin hoitaa asianmukaisesti, ovat ne seurausta mistä tahansa – ja kosteusvauriot pitää korjata.
Toksiineja tutkitaan monella taholla
Artikkeliin haastatellun professori Tuula Putuksen mielestä on turha pohtia, miten suuri osuus oireilusta on psykologista – eikä psykologiaa ainakaan saa käyttää syynä huonoon hoitoon. Hänen mukaansa kosteusvauriomikrobien kyvyistä aiheuttaa sairauksia on tietoa jo riittävästi. Eläin- ja solukokeita on kertynyt 1940-luvulta lähtien. Hän kertoo myös, että homeiden aiheuttamat infektiot, myrkytykset, keuhkotulehdukset ja allerginen alveoliitti eli homepölykeuhko ovat vanhoja tuttuja maataloudessa ja eläinlääketieteessä. Artikkelin kirjoittaja Mari Heikkilä kysyykin, voisimmeko mitenkään tietää, esiintyykö rakennuksen sisäilmassa niin paljon homemyrkkyjä tai muita altisteita, että ne voivat sairastuttaa ihmisen?
Näistä sisäilmassa olevista myrkyistä on kuitenkin paljon tutkimusta. Turun yliopiston puolella tohtoritutkijan, biokemisti Janne Atosuon tekemät kokeet saavat artikkelissa hyvän kuvauksen. Hän on muokannut kolibakteerikantaa, jonka perimään on lisätty lux-geeni. Silloin bakteeri tuottaa vihreää valoa, kunnes altistuu myrkyille nääntyy ja kuolee. Menetelmä mittaa kokonaistoksisuutta. Se ei erottele, mikä huonepölyssä on niin myrkyllistä, että bakteerit menehtyvät, kerrotaan artikkelissa. Menetelmä on nopea, laboratoriokokeen tulos on valmis tunnissa.
Samantyyppisestä testistä, josta on kerrottu myös tässä lehdessä aiemmin, on kyse, kun Helsingin yliopistolla on emeritaprofessori Mirja Salkinoja-Salonen kehittänyt siansiittiöiden liikkuvuusmuutoksiin perustuvan menetelmän kosteusvauriotalojen myrkyllisyyden tutkimiseen. Artikkelissa kerrotaan vuoden alussa julkistetusta uutisesta, jossa opettajat oirehtivat enemmän luokkahuoneissa, joista kerätyt pölynäytteet kurittivat siittiöitä pahiten. Nämä tutkimustulokset on muuten esitetty Sisäilmastoseminaarissa jo useita vuosia sitten. Myös Kuopion yliopistossa on artikkelin mukaan kehitteillä menetelmä, jossa sisäilman myrkkyjä etsitään massaspektroskopialla. Vastaavaa kehitystyötä tehdään artikkelin mukaan myös ulkomailla Yhdysvalloissa ja Ruotsissa.
Herkistääkö ilmasto puolustusjärjestelmän?
Artikkelissa todetaan, että home-talo oireilun syistä ja taustasta voidaan vielä helposti spekuloida. Ja teorioita riittää. Onko vika meidän geeniperimässä vai talven olosuhteissa, kun Suomessa oireillaan enemmän kuin etelämpänä, jossa kuitenkin on homeita runsaammin kuin meillä?
THL:n johtava tutkija Anne Hyvärinen kertoo artikkelissa uskovansa, että kyse on monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Oireiluun vaikuttavat monet tekijät, sisäilman mikrobit ja toksiinit yhdessä, mutta myös henkilön yksilölliset ominaisuudet, immunologinen tila herkkyys ja perimä. Hän kertoi, että normaalisti ulkoilma on tulvillaan erilaisia siitepölyjä, homeita ja itiöitä. Useimmissa muissa maissa näin on läpi vuoden, mutta meillä Suomessa ulkoilman mikrobialtisteet katoavat lumen tultua lähes tyystin. On mahdollista, että tämä herkistää elimistön puolustusjärjestelmää. Anne Hyvärinen sanoo olevansa sitä mieltä, että iso osa suomalaisista saa oireita syystä, ei vain pelon vuoksi.
Hyvärinen kertoo olevansa tulevaisuuden suhteen toiveikas. Hän on viime vuosikymmeninä nähnyt, miten paljon alla on menty eteenpäin. Hän uskoo, että ongelmavyyhdit avautuvat yksi kerrallaan.
Artikkelista on edellä esitetty vain muutamia kohtia. Siinä käydään läpi myös rakentamisen ja rakennusten korjaamisen ongelmia ja tilannetta tänään. Kannattaa siis hankkia luettavakseen Tiede lehden toukokuun numero ja lukea artikkeli kokonaan.
Myös muissa lehdissä on viime viikkoina ollut monia hyviä sisäilmastoon liittyviä artikkeleita. Niihin toivon voivani palata tämän lehden palstoilla piakkoin.
Esko Kukkonen