Rakennustarkastaja rakensi matalaenergiatalon jo 1980-luvulta. Talo on iskussa edelleen. – Valmet Kotilämpö ilmalämmityskone oli kaikesta päättäen aikaansa edellä, Kalevi Lammi toteaa ja kritisoi samalla alan käytäntöjä ja kehitystä.
Diplomi-insinööri ja Tampereen kaupungin entinen rakennustarkastaja Kalevi Lammi rakennutti vuonna 1980 yhdessä neljän muun pääosin rakennusalalla vaikuttavan tuttavaperheen kanssa Tampereen Kissanmaalle kaksikerroksisen rivitalon. Tavoitteena oli energiatehokas sekä asumis- ja sisäilmaolosuhteiltaan tavanomaista parempi talo kohtuullisilla toteutuskustannuksilla.
– Maailmanlaajuinen energiakriisi ja öljyn hinnan voimakas nousu 1970-luvulla havahdutti kohdistamaan huomion rakennusten energiankulutukseen. Panimme oman viisautemme peliin löytääksemme optimiratkaisun. Asemakaava mahdollisti talon pääjulkisivun avautumisen kohti etelää ja passiivisen aurinkoenergian hyväksikäytön. Rakensimme taloon hyvän vaipan sekä ilmanvaihtoa ja lämmitystä varten hankimme asuntoihin uudenlaisen teknisen ratkaisun eli
Valmet Kotilämpö ilmalämmityskoneen, jolle lämpöenergia saadaan kaukolämmöstä, Lammi kuvaa.
Taloyhtiössä on viisi 140 neliön asuntoa. Viereen nousi verrokiksi toinen vastaavankokoinen rivitaloyhtiö, jonka katolle asennettiin aurinkopaneelit. Mittauksissa on todettu, että yksinkertaisemmat perusratkaisut ovat tuottaneet paremman lopputuloksen kuin tuon ajan aurinkopaneelitekniikka.
Parisen vuotta sitten insinööritoimisto AX-Suunnittelu Oy:n perustajaosakas ja entinen hallituksen puheenjohtaja Börje Hagner kävi paikan päällä tekemässä lämpökameratutkimuksia. Mittausten mukaan lämmönpitävyydeltään talo on lähes yhtä hyvässä kunnossa kuin yli 30 vuotta sitten.
VTT antoi arviot lämmöneristepaksuuksille
Ratkaisujen tukena käytettiin VTT:n arvioita lämmöneristyksen optimipaksuuksista energian hinnan noustessa. Vaipparatkaisusta tehtiin paksumpi kuin mitä tuon ajan normit edellyttivät. Nyttemmin eristepaksuuksissa on Kalevi Lammin mukaan menty liian pitkälle kun leikitään U-lukujen desi-maalien sadasosilla. Mikään taho ei pysty arvioimaan nykyisin vaadittavan rakennuksen vaipan rakennusfysikaalista toimintaa muutaman kymmenen vuoden aikajänteellä.
Asunnon ilmalämmityskone ottaa tuloilman ulkoa lämmönvaihtimen kautta kierrätysilmaan ja puhaltaa poistoilman lämmönvaihtimen läpi ulos. Poistoilma lämmittää näin tuloilmaa. Samalla kone kierrättää katonrajasta ottamaansa lämmintä sisäilmaa asunnossa ikkunoiden alapuolella lattiassa olevien ritilöiden kautta. Vesipatteri lämmittää kiertoilmaa tarpeen mukaan. Koneessa on tulo-, poisto- ja kiertoilmalle omat puhaltimensa ja suodattimensa.
– Valmet Kotilämpö ilmalämmityskone oli kaikesta päättäen aikaansa edellä. Markkinoilla tuli kuitenkin nopeasti muitakin valmistajia, joiden tuotteet ja säädöt eivät toimineet, ja koko tekniikka joutui huonoon huutoon. Koneet on toki huollettu, puhdistettu ja tarkastettu useammankin kerran käyttöikänsä aikana, viimeksi vuonna 2011. Silloin kolme miestä teki töitä päivän verran, Lammi kertoo.
Nallenpesän asunnoissa on varalämmönlähteenä takka, joka tietysti tarvitsee palamisilmaa. Alun perin korvausilmaväyläksi oli suunniteltu lattian alla olevaan ilmatilaan menevä aukko, mutta muurari muurasi sen umpeen. Niinpä Lammi hoitaa asian käytännöllisellä tavalla, postiluukkuun laitettavalla sanomalehdellä.
Uusia normeja ei omaksuta nopeasti
Kalevi Lammi ei usko, että energiatehokkuutta tai sisäilma-, kosteus- ja homeongelmia voitaisiin ratkaista nopeasti kiristyvillä uusilla määräyksillä.
– Kiivaalla vauhdilla syntyviä uusia normeja ei pystytä omaksumaan ja soveltamaan käytännössä. Työt tehdään kuten ennenkin tai uusia määräyksiä jollain tapaa soveltaen. Seuraukset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Sopiva väliaika uusien normein antamiseen olisi noin viisi vuotta, jotta ne pystytään sisäistämään ja tarvittava toteutustekniikkaa kehittämään, Lammi sanoo.
Nykytavoitteiden mukaan jokaisesta talosta pyritään luomaan energian tuotantolaitos. Lammi ihmettelee, mistä löytyvät kiinteistönhuollon ammattilaiset, jotka pystyvät pitämään tämän sekavan kokonaisuuden langat käsissä, kun tekniikka alkaa vanhentua. Kunnossapito voi tulla vaikeaksi, mikäli varaosia tai vastaavia laitteita ei enää löydy.
Vanhojen rakennusten korjaamisessa tehtiin ennen 2000-lukua pahoja virheitä. Koneellinen ilmanvaihto rakennettiin usein pelkällä poistolla hoitamatta korvausilman riittävyydestä. Ilma tulee mistä tulee, usein rakenteiden läpi. Useiden julkisten rakennusten ja koulujen home- ja sisäilmaongelmat juontuvat ainakin osittain tällä periaatteella tehdyistä korjauksista.
– Myös laitteiden käytössä tehtiin virheitä. Haluttiin säästää energiaa, mistä syystä ilmanvaihto kytkettiin päältä pois työpäivän päätteeksi.
Korjaamista ilman suunnitelmaa
Korjaaminen alkoi yleistyä 1980-luvulla. Sitä vauhdittamaan perustettiin kokonaan uusi ammattiryhmä, energianeuvojat, joiden nimike myöhemmin muutettiin korjausneuvojaksi. Yhteiskunta kannusti ja avusti korjaamista, mutta suunnitelmat olivat usein vajavaiset ja tekijöiden osaaminen vaihteli. Vasta 2000-luvulla korjaamiseen alkoi tulla ryhtiä, kun remontteihin tuli enemmän suunnitelmallisuutta ja tekijöiksi korjaamiseen erikoistujia. Aikaisemmin urakoitsija saatettiin panna suoraan asialle lähtökohtia tai tavoitteita juuri miettimättä.
– Markkinoille tulvivat uudet materiaalit, tarvikkeet ja asennusmenetelmät aiheuttavat nykyään korjaajille päänvaivaa. Ilma ja vesi on pantu kulkemaan muoviputkissa. Viimeaikaiseksi ongelmaksi ovat kohonneet ammattitaidottomasti toteutetut puristusliitokset. Niissä tehtyjen virheiden takia vuotoja esiintyy jopa vuoden ikäisissä taloissa, Kalevi Lammi pohtii.
Laman aikana 1990-luvulla rakennusten energiansäästön edistäminen lyötiin laimin, vaikka asia oli kirjoitettu hallitusohjelmaan. Tavoitteet ilmanvaihdon lämmön talteenotolle, ikkunoiden lämmöneristävyyden parantamiselle ja vaipan tiiviydelle olivat kyllä tiedossa, mutta rakentamisen lamassa niitä ei uskallettu viedä eteenpäin. Uudet vaatimukset olisivat nostaneet kustannuksia ja vaikeuttaneet rakennuskohteiden käynnistymistä.
Uusia normeja liian nopeasti
Ilmanvaihtoon lämmön talteenotto saatiin pakollisena rakennusmääräyksiin uusien rakennusten osalta vasta vuonna 2003. Vielä vuosina 2001 ja 2002 Suomessa uusiakin kerrostaloja rakennettiin pelkän koneellisella poistolla varustettuna. Mutta ei nykyinenkään meno hyvältä näytä.
– Energiatehokkuuden nimissä uusia määräyksiä ja vaatimuksia on suollettu parin vuoden välein. Idealistit pukkaavat tavoitteita, joiden epäonnistuneista tuloksista maksavat myöhemmin tavalliset asuntojen omistajat. Kansalliset olosuhteet on mahdollista ottaa huomioon EU-aikanakin, ja se on tarpeen, sillä täällä pohjan perukoilla on kylmempää kuin Keski-Euroopassa.
Kalevi Lammi omistaa myös vanhan 1950-luvulla rakennetun omakotitalon, jota hän on ollut aikanaan itse rakentamassa ja jossa hän on asunut. Rakennustarkastajan kokemuksella hän sanoo, ettei tuon ikäisiä taloja kannata juuri korjata, vaan usein olisi viisainta purkaa koko rakennus ja rakentaa tontille uusi. Hänen mukaansa teknistaloudellisesti elinkaarensa lopussa olevalla talolla ei ole muuta arvoa kuin tontin arvo, ja että näiden alkanut hinnanlasku on pelkästään hyvä asia.
– Vanhan talon tontilla käyttämätöntä rakennusoikeutta on hankala hyödyntää. Rakennusmateriaalit ovat oman aikansa tuotteita. Talon tilat ja niiden mitoitus eivät ole tätä päivää, pesu- ja wc-tilat pienet ja etenkin liikuntarajoitteisille puutteelliset, lvis-tekniikka on tiensä päässä, perustusten kuivatus heikko, vaipan lämmöneristys huono ja asumiskustannukset huomattavat, Lammi luettelee.
Teksti ja kuvat : Matti Valli