Ympäristöministeriö lähetti lokakuun alussa lausunnolle uudet ehdotuksensa niin sanottujen nollaenergiatalojen vaatimuksiksi uusien muokattujen asetusehdotuksien muodossa. Niissä on aiempaan paljon muutoksia.
Vaatimustaso on jonkin verran alentunut. Hirsirakentamisen erityisongelmat ovat saaneet ratkaisunsa, eikä eristysvaatimuksia ole muutettu aiemmista. Suurin muutos on asetusehdotus eri energiamuotojen laskentakertoimille. Etenkin sähkön osalta on kertoimen muutos huomattava ja varmasti myös käytännössä vaikuttava.
Onko tämä ympäristöministeriön tekemä ehdotus lopullinen nollaenergiavaatimus, jää kuitenkin avoimeksi. Esimerkkinä mahdollisesti tulevasta voi nähdä tällä hetkellä myös lausunnolla olevan asetusmuutoksen, jonka komissio on määrännyt korjattavaksi. Vuonna 2013 annetut korjausrakentamisen energiamääräykset eivät sellaisenaan sopineet komission pirtaan, vaan niitä oli muutettava. Uusi komission kannan mukainen ehdotus on parastaikaa lausunnolla. Muutosehdotus on ministeriön sivuilla www.ym.fi.
Ministeriön halu ja tarve lieventää nolla-energiatalojen vaatimuksia johtuu ehkä eniten keväisen ehdotuksen saamasta nuivasta vastaanotosta. Tiukkoja vaatimuksia vastustavia mielipiteitä oli lausunnoissa paljon. Nolla-energiataloista ja niille asetetuista tiukoista vaatimuksista tuli tavallaan kaikkien rakennusalan ongelmien syy. Vaatimusten koettiin estävän puurakentamisen ja aiheuttavan hometalojen yleisyyden.
Niinpä ministeriö onkin päättänyt lieventää nollaenergiarakentamisen vaatimustasoa, mikä näkyy uudessa ehdotuksessa. Vaatimusten vertailua aiempiin on kuitenkin vaikea tehdä, sillä samalla muutettiin energialaskennan perusteita ja lähinnä niissä käytettävien energiamuotojen kertoimia. Esimerkiksi sähköllä lämmitettävän talon energiamuotokerroin oli ennen 1,7 ja nyt 1,2, kaukolämmön ennen 0,7, nyt 0,5 ja kaukojäähdytyksellä 0,4 ja nyt 0,28. Muutokset näihin energiamuotojen kertoimiin olivat siis melkoisia ja varmasti käytännön ratkaisuihin vaikuttavia.
Rakennuslehden toimittaja Johanna Aatsalo onkin tehnyt ison työn selvittämällä ja julkaisemalla Rakennuslehdessä 7.10. vertailun uuden ehdotuksen ja aiemman ehdotuksen välillä. Ohessa on suora kuvalainaus lehdestä. Kaikilla muilla kuin pientaloilla on selvästi aiempaa ehdotusta pienemmät vaatimusrajat.
Aatsalo toteaa jutussaan, että tuon lievennyksen lisäksi eristeteollisuus sai myös oman tahtonsa läpi ja nollaenergiarakennukset voidaan tehdä myös passiivitaloratkaisuna eli rakenteellisin keinoin. Laskelmissa on nyt esitetty monia uusia keinoja, joilla voidaan ratkaista nollaenergiatalojen rakentamisen ongelmat.
Julkisessa keskustelussa oli keväällä paljon esillä eristysten kova vaatimustaso, jonka väitettiin estävän maassamme massiivipuurakentamisen eli hirsirakentamisen. Nyt vähintään neljä kuukautta vuodessa käytössä olevalle loma-asunnolle riittää massiivipuuta 130 mm eli U -arvo 0,80, kun taas muille seinätyypeille vaaditaan U-arvo 0,24. Rakenteiden U-arvojen vähimmäisvaatimukset eivät myöskään tiukennu nykyisestä tasosta, eli nykyistä paksumpaa eristystasoa ei vaadita. Rakennuksen tiiviyteen kohdistuvat vaatimukset eivät myöskään muutu nykyisestä.
Vaatimukset ovat laskennallisia
Merkittävää on, että rakennuksen energiatehokkuuden määräystenmukaisuus osoitetaan jatkossakin E-luvulla (kWhE/m²,a), jonka tulee alittaa YM:n asetuksessa esitetty rakennustyyppikohtainen enimmäisarvo. Rakennuksen E-luku on laskettava asetuksen edellyttämällä tavalla ja laskentasääntöjä noudattaen ja E-luvun laskennassa on otettava huomioon rakennuksen käyttämän energian energiamuotokertoimet.
E-lukuvaatimuksen täyttymisen todentamiseksi rakennuslupa-asiakirjoihin liitetään energiaselvitys, joka sisältää E-lukulaskennan lähtötietojen ja tulosten dokumentoinnin sekä energiatodistuksen.
Kokenut suunnittelija diplomi-insinööri Erja Reinikainen Granlund Oy:stä kertoo, että Granlundin energia-asiantuntijoiden näkemys on, että nyt julkaistut E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Energiatehokas ilmanvaihto ja valaistus, hyvä tiiviys ja maltillinen julkisivujen aukotus tulevat useimmiten riittämään, uusiutuvan energian paikallista tuotantoa ei tulla edellyttämään.
– Edelleenkin rakennuksen energiatehokkuuden saavuttaminen on suunnittelijoiden yhteispeliä, jossa hankekohtaisesti etsitään järkevimmät ja elinkaariedullisimmat keinot vaatimustason täyttymiseen. Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi, säädösten määrittelemä E-lukutaso on tulkittavissa vähimmäisvaatimukseksi – energiatehokkaamminkin saa rakentaa, Reinikainen korostaa.
Hänestä on tärkeää tiedostaa, että E-luku ei pyri kuvaamaan rakennuksen todellista energiankulutusta. Se toimii energiankäytön tunnuslukuna, jolla osoitetaan, että suunniteltu ratkaisu täyttää määräysten vaatimukset. E-luvussa ei huomioida rakennuksen kaikkia toimintoja eikä erikoistiloja. Myös todellinen käyttöaika ja kuormitus sekä ilmanvaihtomäärät poikkeavat yleensä E-lukulaskennan standardiarvoista.
Hankekohtaisessa energiatehokkuuden arvioinnissa ja suunnitteluratkaisujen vertailussa tulisi Reinikaisen mielestä siksi aina käyttää E-luvun rinnalla energian tavoitekulutusta, joka kuvaa mahdollisimman tarkoin toteutuvaa käytönaikaista kulutusta. Todellisuutta vastaava energian kulutus lasketaan rakennuksen todellinen käyttö ja kuormitus sekä suunnitellut teknisten järjestelmien todelliset ominaisuudet huomioon ottaen.
Sisäilmastokin mukana vaatimuksissa
Nollaenergiarakentamista koskeva asetus koskee katetusta seinällisestä rakenteesta koostuvan uuden rakennuksen, jonka sisäilmaston ylläpitämiseen käytetään energiaa, suunnittelua ja rakentamista. Näin ilmeisesti tunnustetaan rakentamisen tarkoitus tarjota ihmisten käyttöön rakennus, jossa on tarpeeksi hyvä sisäilmasto. Niitä ei siis rakenneta vain energiansäästöä varten.
Muut sisäilmastoa koskevat vaatimukset ovat ilmeisesti pääosin tarkoitettu laskennassa käytettäviksi arvoiksi. Käytännön elämässä arvot voivat varmaan poiketa näistä. Esimerkiksi lämpimällä tilalla tarkoitetaan sellaista rakennuksen tilaa, jonka huonelämpötila on +17 °C tai korkeampi ja puolilämpimällä sellaista tilaa, joka ei ole tarkoitettu jatkuvaan oleskeluun pelkästään normaalia sisävaatetusta käyttäen ja jonka lämpötila lämmityskaudella on keskimäärin vähintään +5 °C mutta alle +17 °C.
Jäähdytysrajan laskennassa käytetään rajaa 25 °C, mutta asunnoissa rajaa 27 °C. Siis asunnot saavat laskennallisesti enemmän kuin muut tilat. Tarkemmin on jopa määritelty sallittu ylitysaika 150 astetuntia kesäkuun 1. päivän ja elokuun 31. päivän välisenä aikana suunnitteluratkaisun mukaista ilmavirtaa käyttäen. Kesäajan huonelämpötilan vaatimuksenmukaisuus on osoitettava eri tilatyyppien lämpötilalaskennalla. Märkätilojen sisälämpötilana on laskelmissa käytettävä arvoa 22 °C. Asetusehdotuksessa on myös laskennallisia arvoja henkilötiheydelle erilaisissa tiloissa.
teksti: Esko Kukkonen