Aaro Seppälä vetää yritystään ASTQ Supply House Oy, joka suorittaa ensisijassa JVT- toimintaa ( JVT =jälkivahinkojen torjunta) sekä myy siinä tarvittavia tuotteita. Vain koulutetut ja sertifioidut yritykset osaavat ja saavat turvallisesti suorittaa tällaisia käsittelyjä.
Seppälä kertoo, että ala on käyttänyt niin sanottua ULV -tekniikkaa (Ultra Low Volume) hajunpoistossa, desinfektiossa ja kloridi-ionisaneerauksessa menestyksellisesti jo yli 20 vuoden ajan Suomessa.
– Näissä hapettavissa valmisteissa ei ole myrkyllisiksi luokiteltuja tehoaineita, Seppälä toteaa.
Kemikaalien rekisteröinti maksaa
Jos jotain kemikaalia ei ole rekisteröity, se ei useinkaan johdu siitä, että se olisi myrkyllinen, vaan kyseessä on Seppälän mielestään karusti ilmaistuna rahan valta.
On selvitettävä riittääkö pelkkä vesi tai laimea pesuaineliuos kohteen puhdistukseen.
– Jos määräaikaan mennessä ei ole ilmoittautunut maksuvalmiita rekisteröijiä kemikaalille, se on ilmoitettuun ajankohtaan mennessä poistettava valmisteesta. Näitä maksajia ei miljoonakustannuksille tahdo aina löytyä, Seppälä sanoo.
Näin kävi äskettäin butanoniperoksidille, jonka käyttökielto tulee voimaan elokuussa 2017. Tämä toistui myös PHMG:n osalta, kun miljoonakustannus rekisteröintiprosessissa jäi yhden toimijan harteille.
– Esimerkiksi biosidi PHMB sai äskettäin rekisteröinnin neljään valmisteryhmään, muun muassa desinfiointiaineeksi, joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi suoraan ihmisillä. Se tuli kielletyksi neljässä valmisteryhmässä, esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden säilöntäaineena. Muissa valmisteryhmissä se on nyt rekisteröity ja käyttö saa jatkua, kunhan käyttölupa haetaan 1.7.2017 mennessä. Kohutussa desinfiointikäytössä tehoaineen PHMB käyttö voi siis jatkua, mikäli tuo valmistelupa haetaan. Mikä taas maksaa, Seppälä toteaa.
Hän lisää kuitenkin, että JVT -ala harkitsee tarkoin kaikkien ”myrkyn maineen” saaneiden tehoaineiden käyttöä ja noudattaa kemikaalilainsäädännön ja viranomaisten ohjeita.
Rakennus saa harvoin biosidi käsittelyn
Seppälän mukaan rakennus joutuu elinkaarensa aikana alttiiksi kenties parille ”biosidikäsittelylle” vahinko- tai vauriotapauksen yhteydessä. Samaisissa tiloissa tehdään elinkaaren aikana lukuisia remontteja; niitä piikataan, maalataan ja pinnoitetaan lukuisia kertoja. Sisäilmaan vapautuvien haitta-aineiden ja mikrobien määrä voi tällöin olla monisatakertainen.
– Vuosien varrella suomalaiset tutkijat ja korjaussuunnittelijat ovat oivaltaneet, että mikrobivaurion jälkeen rakennuksen hygroskooppisiin rakenteisiin ja sisusteisiin jäänyt haju pitää poistaa.
– Tärkeää on käyttää tässä oikeita menetelmiä aineen levittämiseen sekä ihmisten suojaamiseen. Nämä ULV- menetelmät ja niissä käytettävät kemikaalit on tarkoitettu vain ammattimaiseen käyttöön koulutettujen henkilöiden toimesta, jotka ovat suojautuneet oikein, Seppälä korostaa.
– Aineen toimittajalta on aina vaadittava valmisteen uusin käyttöturvallisuustiedote. Tietoa löytyy myös Tukesin KETU- kemikaaliturvallisuusrekisteristä, osoitteessa: www.ketu.fi. Aina on kuitenkin ymmärrettävä, että tällainen käsittely ei korvaa muita korjaus- tai puhdistustoimenpiteitä; se tehdään viimeistelynä puhdistettuun kohteeseen.
Seppälä korostaa, että aina jo hankesuunnitteluvaiheessa on otettava huomioon mahdolliset haitta-aineet, kuten asbesti, kivihiilipiki (kreosootti), PCB, lyijy sekä palokohteiden haitta-aineet jne. Myös mikrobit ja mineraalikuitueristeet ovat erityisen huomion kohteena purkuvaiheen pölyntorjuntasuunnitelmissa. Aina on myös selvitettävä riittääkö pelkkä vesi tai laimea pesuaineliuos kohteen puhdistukseen.