Lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastuksia koskevia tehorajoja nostettiin uudistuksessa lämmitysjärjestelmien osalta 20 kW:sta 70 kW:iin ja ilmastointijärjestelmien osalta 12 kW:sta myös 70 kW:iin. Samalla tarkastusten laajuutta muutettiin oleellisesti. Aiemmin lämmitysjärjestelmien tarkastuksia koskevat vaatimukset liittyivät lähinnä lämmönkehityksen ja lämmitystarpeen mitoitustilanteeseen. Ilmastointijärjestelmien tarkastuksissa painotettiin jäähdytystehon mitoitusta jäähdytystarpeen kannalta.
Uusitun direktiivin mukaan on tarkasteltava myös järjestelmien ”valmiutta optimoida toimintakykynsä tyypillisissä tai keskimääräisissä toimintaolosuhteissa”.
Tarkastusten ulottaminen mitoitustilanteesta tyypillisiin tai keskimääräisiin toimintaolosuhteisiin on hyvä laajennus. Nämä osatehokäyttöjaksot ovat todella ne, joissa energiansäästöä voidaan vielä saavuttaa ja samalla parantaa sisäilmastoa. Vaikka viranomaisetkin ovat antaneet lämmitysverkoston tasapainotuksesta ja säädöstä ohjeita jo ensimmäisestä energiakriisistä lähtien (1970-luvulla), patterilämmitys ei vieläkään näytä toimivan. Tästä esimerkki:
Tutustuin viime vuonna asuinhuoneistojen lämpötilakäyttäytymistä koskevaan tutkimukseen, jossa selvitettiin, miten asuinhuoneistojen lämpötilat muuttuvat, kun ulkolämpötila muuttuu. Tulos oli lohduton: noin kolmanneksessa 14 asuinkerrostalon 417 huoneistosta lämpötila nousi ulkolämpötilan laskiessa, noin kolmanneksessa lämpötila laski, ja vain kolmanneksessa lämpötila pysyi likimäärin asetusarvossaan. Lämpötilapoikkeama tasapainotilasta oli pahimmillaan selvästi yli 2 astetta. Lämpötilan lasku 20 °C:sta alle 18 °C:een on jo merkittävä terveysriski ikääntyneille ihmisille. Ylilämmittäminen nostaa lämmitysenergian nettokulutusta noin 5 %/°C-aste.
Saataisiinko Suomessa, uuteen direktiiviin nojautuen, vihdoin käyttöön laajamittaisesti tarkastusmenettely, jossa otettaisiin huomioon sekä sisäilmasto että energiankäyttö?
Direktiivi antaa jäsenvaltiolle mahdollisuuden korvata pakolliset tarkastukset vapaaehtoisella, neuvontaan yms. perustuvalla menetelmällä. Näin on Suomessa menetelty, mutta olisikohan aika siirtyä pakollisiin tarkastuksiin? Rakennus- ja kiinteistöala on tottunut tekemään vain viranomaissäännösten edellyttämiä toimenpiteitä. Pakolliset tarkastukset olisivat omiaan nopeuttamaan sisäilmaston ja energiatehokkuuden paranemista sekä samalla hiilipäästöjen pienentämistä. Suomalainen tarkastusmenetelmä voitaisiin laatia Suomen tarpeiden mukaiseksi esim. asuinkerrostaloissa ja ottaa huomioon maamme erityispiirteet, mm. kaukolämmityksen rakennuskannan erityispiirteet ja mahdolliset muutokset lämmitysverkostojen lämpötiloissa.
Teksti: Olli Seppänen
Lue myös Olli Seppäsen uusin blogikirjoitus: “Kuluttajakohtaiselle energian mittaukselle uusia vaatimuksia”