Rehtorit puun ja kuoren välissä sisäilmatilanteessa
Rehtori on sisäilmatilanteessa koulun ydinhenkilö, ja hän on vastuussa myös oppimisympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Rehtorin toimenkuva koulun johtajana on laaja: hän on paitsi pedagoginen johtaja myös henkilöstöjohtaja. Iso osa hänen toimenkuvastaan sisältää yleis- ja taloushallinnollisia tehtävä, mutta myös tiedottamista, hanketyötä ja moniammatillista yhteistyötä.
Sosiaalipsykologian professorina Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä Eerika Finell toteutti koronakeväänä 2020 haastattelututkimuksen, jossa hän selvitti, minkälaisia haasteita sisäilmaongelmista kärsivien koulujen rehtorit kokevat työssään. Tutkimukseen osallistui 20 rehtoria eri puolilta Suomea, hyvin erilaisilta alueilta.
Haastatteluaineisto osoittaa, että sisäilmatilanne asettaa rehtorit työssään kuuden isomman haasteen eteen.
– Yksiselitteisesti kaikki haastateltavat toivat esiin työmäärän lisääntymisen. Sisäilmaongelma tuo mukanaan opetuksen erityisjärjestelyjä, palavereja, yhteydenpitoa eri tahoihin, raportointia ja tiedottamista. Sisäilmatilanne on pois pedagogisesta kehittämisestä, eikä aikaa ja energiaa jää opetustyön kannalta olennaisempiin tehtäviin, Finell kertoo.
– Lisäksi osa rehtoreista toi haastatteluissa esiin, että rakentamiseen ja kiinteistöön liittyvän vastuun tulisi kuulua jollekin muulle kuin rehtorille.
Rehtorit kokevat sisäilmatilanteessa luonnollisesti myös huolta henkilökunnasta ja oppilaista. Tässä myötätunto joutuu usein vastakkain omien toimintamahdollisuuksien kanssa. Lisäksi sisäilmatilanne saattaa aiheuttaa erilaisia haastavia sosiaalisia tilanteita, joiden hoitaminen jää rehtorin vastuulle.
– Rehtorit painottivat haastatteluissa tiedottamisen merkitystä sisäilmatilanteessa, ja siihen he olivat myös panostaneet. Avoin tiedottaminen rauhoitti vaikeassa tilanteessa ja vähensi ristiriitatilanteiden muodostumista, Finell sanoo.
Finell kertoo osan rehtoreista kokeneen myös sisäilmaan liittyvää oireilua, joka hankaloitti työtä ja myös rajoitti vapaa-aikaa. Osa kertoi kärsineensä työuupumuksen oireista: voimakkaasta sisäilmatilanteen aiheuttamasta väsymyksestä, työn aiheuttamasta stressistä ja riittämättömyyden tunteesta.
Haastattelut osoittavat rehtoreiden kokevan sisäilmatilanteen kuormittavana. He kokevat useita lisääntyneitä haasteita samanaikaisesti.
– Rehtori kokevat olevansa sisäilmatilanteessa puun ja kuoren välissä: niskaan tulee paineita monesta suunnasta. He kokevat haastavaksi, että heillä ei ole valtuuksia, eikä osaamistakaan, ratkaista tilannetta ja heihin kohdistuu epärealistisia odotuksia.
– Toisaalta vuotta myöhemmin tehdyt jatkohaastattelut osoittavat, että sisäilmatilanne voi helpottua nopeastikin, mikäli korjaustyöt ovat edenneet ja/tai kouluyhteisö on päässyt muuttamaan uuteen rakennukseen, Finell kertoo.
Ääniolosuhteet ja meluhaitat oppimisympäristöissä
Oppilaitosten opetustiloissa on erilaisia äänilähteitä: tarkkailtavia äänilähteitä, opettajan puhetta ja oppilaiden tarpeellista puhetta, ja tarpeettomia äänilähteitä eli melua. Melua ovat oppilaiden tarpeeton puhe ja liike tilassa sekä opetustilan ja rakennuksen ulkopuolelta tulevat äänet.
– Ääniympäristön haasteita ratkotaan oppilaitoksissa arkkitehtuurisin keinoin sekä rakennusakustisella ja pedagogisella melunhallinnalla, kertoo tekniikan tohtori, dosentti Valtteri Hongisto Turun ammattikorkeakoulusta.
Puheääni on yleisin äänitasoon vaikuttava tekijä oppimisympäristöissä. Puhe voi olla hyödyllistä tai tarpeetonta. Tarpeeton puhe häiritsee ja aiheuttaa stressiä. Jatkuva stressi puolestaan on terveysriski.
Puheensiirtoindeksi STI on mittalaittein selvitettävä luku, joka kuvaa puheen ymmärrettävyyttä huoneessa. Sen arvo on välillä 0,00–1.00. Puheen erottavuus on erittäin hyvä, kun STI-arvo on ≥0,75. Perinteisissä luokkatiloissa STI arvon tulee olla tällainen, jotta opettajan puhe kuuluisi kaikille.
STI ennustaa myös, onko tarpeeton puheääni haitallista vai ei. Jos puheen STI on korkea, mutta puheen sisältö on itselle tarpeetonta, puhe koetaan haitallisena meluna. Tästä johtuen avotoimistoissa pyritään mahdollisimman pieneen STI arvoon.
– Tasainen kova ääni ei heikennä työsuoriutumista, mutta tarpeeton puheääni häiritsee ja heikentää työsuoriutumista lähes poikkeuksetta, jos STI on korkea. Kuultu puhe ohittaa luetun tekstin, ja siksi se myös häiritsee työmuistia vaativia tehtäviä, kuten puhumista, verbaalisia tehtäviä, laskutehtäviä ja luovaa ajattelua, Hongisto kertoo.
– Tarpeeton puheääni myös kohottaa stressiä, ja melun haitalliset terveysvaikutukset alkavat stressireaktiosta. Jatkuva, pitkäaikainen altistuminen stressille voi kohottaa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tätä on tutkittu sekä ympäristömelun että työpaikkamelun osalta.
Hongisto kertoo, että oppilaitosten akustiikkaa koskevia rakentamismääräyksiä on kolmenlaisia. Oppilaitoksissa jälkikaiunta-ajan tulisi olla 0,5–0,7 sekuntia. Puheensiirtoindeksi STI:n tulisi olla mahdollisimman korkea, ≥0,70: 7 tavua 10:stä tulisi erottua oikein, jotta lause-erottavuus on riittävä. Lisäksi taustamelutason tulisi olla alle 33 dB.
– Rakentamismääräyksiä tarkentaa Ääniympäristöopas (2019), jossa opetustilat jaotellaan perinteisiin edestä opettamisen tiloihin ja ryhmätyötiloihin. Edestä opettamisen tiloissa pyritään suureen STI-arvoon koko tilassa ja huonevaimennus suunnitellaan auditorion kaltaiseksi. Ryhmätyötiloissa pyritään samaan kuin avotoimistossa: STI-arvo on suuri lähellä puhujaa ja pieni kaukana puhujasta, Hongisto selventää.
Teksti: Anna Merikari