Anna Tontti tutki Jyväskylän ammattikorkeakoulun lopputyönä otsonoidun veden puhdistus- ja desinfiointitehoa hoivakodissa. Otsoniveden teho ei riitä orgaanisen lian tai mikrobilian poistamiseen kaikentyyppisiltä pinnoilta ja otsonipitoisuus voi alentua vedessä nopeasti.
Sisäilman laadun kannalta on tärkeää, että etenkin huoneen vaakasuorat pinnat pysyvät puhtaina. Hyvin toteutetun siivouksen myönteinen vaikutus sisäilman laatuun on monin tutkimuksin osoitettu. Asiaa selvittää Jyväskylän ammattikorkeakoulusta valmistuneen Anna Tontin lopputyö, joka julkaistiin huhtikuun puolivälissä. Tutkimuksessaan Tontti tarkasteli LotusPro -otsonilaitteella ja Series ll -stabilisaattoripatruunalla valmistetun otsonoidun veden puhdistus- ja desinfiointitehoa ylläpitosiivouksessa.
Tontin tutkimuskohteena toimi Jyvässeudulla sijaitseva 60-paikkainen hoivakoti, jonka pintojen ylläpitosiivous oli tehty otsonoidulla vedellä. Pintojen hygieniatasoa tarkasteltiin useilla laadullisilla mittauksilla, ja erilaisia näytteitä otettiin yhteensä pitkälti toista sataa. Mittaukset kohdistettiin hoivakodin pintahygienian kannalta kriittisiin kohtiin. Kvalitatiivista teemahaastattelumenetelmää käytettiin kartoitettaessa hoivakodin työkäytänteitä, jotka koskivat otsonoidulla vedellä tehtävää ylläpitosiivousta. Tutkimusta täydentävät teemahaastattelut osoittivat, että siistijät olivat lisänneet sekä kone- että käsisiivouksessa mekaniikkaa eli hanganneet pintoja tavallista voimakkaammin.
Mielenkiintoisista ja yksityiskohtaisista mittaustuloksista käy ilmi, että otsonoidun veden puhdistus- tai desinfiointiteho ei riitä orgaanisen lian tai mikrobilian poistamiseen kaikentyyppisiltä pinnoilta. Puhdistusteho oli mittausten mukaan sitä heikompi, mitä huokoisempi pinta oli ja mitä vaikeammin poistettava likatyyppi oli kyseessä. Puhdistusteho oli heikoin kosteiden tilojen (wc, suihku, sauna) karhennetuilla keraamisilla laattalattioilla. Tutkimuksen mukaan otsonoitu vesi soveltuu sileiden lasi-, teräs- ja muovipintojen ylläpitosiivoukseen.
Tutkimuksen mukaan otsoni ei myöskään pysy otsonivedessä valmistajan lupaamalla tavalla. Tätä tukevat myös Itä-Suomen yliopiston ympäristötieteiden laitoksen tutkijatohtori Marko Hyttisen mittaukset. Hyttiset tarkastelun kohteena ollut otsonaattori tuotti lähtötilanteessa vesiliuokseen otsonipitoisuuden 0,7 -0,8 mg/l.
Otsonipitoisuus laski nopeasti ja oli 0,26 mg/l jo 1,5 tuntia otsonivesiliuoksen valmistuksen jälkeen. On kuitenkin muistettava, että otsonipitoisuuden aleneminen riippuu käytetyn veden laadusta sekä lämpötilasta.
Tutkimus on luettavissa Theseus verkkopalvelussa.
Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505198914
Teksti: Esko Kukkonen | Kuva: Shutterstock