Suomen ympäristö- ja terveysalan kustannus Oy:n julkaiseman Ympäristö ja terveys-lehden päätoimittajaksi tuli viime vuonna Kaarina Kärnä lehdessä pitkään vaikuttaneen ja eläkkeelle lähteneen Tapio Välikylän sijaan. Aiheiden käsittelytapa ja aihepiiri ohjautuu selvästi eniten julkaisuyhteisön, lähinnä kuntien terveys- ja ympäristötarkastajien tarpeisiin.
Maakuntauudistuksen vaikutuksia
Teemanumeron aloittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola. Hän kirjoittaa maakuntauudistuksesta ja sen vaikutuksesta sisäilmavalvontaan. Hän kertoo, että uudistuksessa, joka nyt on viivästynyt vuodella, tulee osa sisäilma-asioihin keskeisesti liittyvistä tehtävistä siirtymään maakuntien järjestämisvastuulle. Tällaisia ovat terveydensuojeluun liittyvät viranomaistehtävät. Hän toteaa kuitenkin, ettei yksityisasuntojen sisäilmavalvonnan hoitaminen maakunnasta käsin tuone suurta muutosta nykyiseen. Kuntiin jää rakennusvalvonta, opetustoimi sekä kunta itse kiinteistön omistajana, työnantajana ja työsuojeluorganisaationa.
Pekkola korostaa, että näiden muutosten ei pitäisi haitata asioiden sujuvaa hoitoa ja tärkeää on jatkossakin tehdä organisaatiorajojen yli menevää yhteistyötä. Hän pitää tärkeänä myös kuntien sisäilmatyöryhmien toimintaa. SOTE kiinteistöjä hallitsee jatkossa SOTE -tilaliikelaitos. Hän arvelee, että näiden rakennusten osalta ratkaisut ovat jatkossa keskitetympiä ja ketterämpiä kuin kuntien.
Vesa Pekkola toteaa artikkelinsa lopuksi, että vaikka maakuntauudistus voi sisältää uhkakuvia sisäilma-asioiden hoitamiselle, sisältää se myös hyvin paljon mahdollisuuksia parantaa sisäilma-asioiden tilannetta ja käsittelyä nykyisestä.
Käypä hoito suositus ja Avater tutkimus esillä
Lehdessä esitellään myös viime talven ja kevään merkittävimmät sisäilma-asioiden hoitoon liittyvät toimenpiteet; DUODECIMin sisäilmapotilaiden Käypä hoito suositus, AVATER tutkimushanke sekä kiinteistö- ja rakennusalan yhdessä ympäristöministeriön kanssa keväällä julkistama kosteusongelmien ratkaisemisessa auttava toimintamalli. Niistä aiheista on aiemmin julkaistu juttu myös Sisäilmauutisissa.
(etsi linkit näihin vanhoihin sisäilmauutisten artikkeleihin ja laita ne jutun otsikon taakse).
Käypä hoito malli esitetään suoraan virallisilta sivuilta lainattuna,( www.kaypahoito.fi), mutta sitä täydentää päävalmistelijoina toimineiden lääkäreiden Jussi Lammen, Jussi Karjalaisen, Jorma Komulaisen ja Juha Pekkasen kirjoittama artikkeli: Kosteus- ja homevauriot ja terveys; Näyttöön perustuvat hoitosuositukset. Siinä he perustelevat suositusta ja korostavat tutkimusnäyttöön perustuvan tiedon merkitystä sisäilmaongelmien hoitamisessa ja niistä kärsivien potilaiden kohtaamisessa. Eri toimijoiden tulee välttää todellisten ongelmien vähättelyä, mutta myös tarpeettoman huolen aiheuttamista. näyttöä kosteusvaurioiden terveysvaikutuksista on riittävästi, jotta niiden ennaltaehkäisy ja korjaaminen ovat perusteltuja ihmisten terveyden kannalta.
Rakenteiden mikrobivauriot
Lehdessä käydään läpi myös rakennuksen erilaisten rakenteiden mikrobivaurioita. Asiasta kirjoittaa Mikrobioni Oy:n asiantuntijaryhmä. Heidän mukaansa mikrobimäärissä ja lajistossa on havaittavissa eroja erilaisten rakenteiden välillä, mutta pelkkien mikrobitulosten perusteella ei ole mahdollista tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä vaan tarkempien johtopäätösten tekeminen edellyttääkin samanaikaisesti myös hyvää rakennusteknistä informaatiota näytteistä.
Lehdessä on myös lyhyt referaatti THL:n piirissä tehdystä Hanna Leppäsen väitöskirjasta. Sen mukaan mikrobialtistuksen vaihtelussa on suurta maantieteellistä ja ajallista vaihtelua. Mikrobipitoisuudet olivat esimerkiksi Hollannissa ja Espanjassa paljon suurempia kuin Suomessa. Kosteusvaurioiden vaikutuksessa mikrobialtistumiseen on myös eroja eri maiden välillä, etenkin kouluympäristöissä. Syyt tähän samoin kuin oireilun vaihteluun ovat vielä selvittämättä. Maaseudun asunnoissa mikrobipitoisuudet kohosivat tutkimuksen mukaan monikymmenkertaisiksi kaupunkikoteihin verrattuna etenkin henkilökohtaisissa ilmanäytteissä. Mikrobipitoisuuksissa on selvää maantieteellistä ja ajallista vaihtelua. Väittelijä suositteleekin ilmasta laskeutuneen pölyn ja mattopölyn näytteitä otettavaksi toistetuksi, jotta mikrobialtistusta voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti sisäympäristöissä.
Kunnon siivous on vaativaa
Lehden merkittävin osio kytkeytyy sisäilman laadun kannalta merkittävään ja usein huonosti hoidettuun tekijään, siivoukseen. Jo kauan on ollut selvää, että tilojen, pintojen ja laitteiden puhtaus on erittäin tärkeää kunnon sisäilman laadun aikaansaamisessa. Sillä alueella ei kuitenkaan ole tehty merkittävää kehitystyötä sitten, kun Sisäilmastoluokitukseen tuli mukaan puhtausluokat ja etenkin ilmanvaihtolaitteiden puhtausluokitus. Ne ovat jossain määrin muuttumassa näitä sisäilmastoon liittyviä luokituksia kehitettäessä vielä tänä syksynä.
Ympäristö- ja terveyslehden siivousartikkelisarjan aloitti Titta Manninen Vahanen Rakennusfysiikka Oy:stä. Hän kirjoittaa kokemustensa perusteella loppusiivouksen laadunvarmistuksen tärkeydestä. Loppusiivouksen laadun valvonta on haastava tehtävä. Alalla on viime vuosina tapahtunut suurta kehitystä, mutta vieläkin tulee vastaan työmaita, joissa asiat eivät vielä ole hallinnassa. Ei esimerkiksi ymmärretä rakennusaikaisen pölynhallintasuunnitelman arvoa. Artikkeli päättyy yksityiskohtaiseen ohjeistoon loppusiivouksen laadun kehittämiseksi. Hän tuo esiin myös korotetun siivoustason merkityksen sisäilmastolle rakennuksen ensimmäisten käyttökuukausien aikana.
Juha Takkunen TPA Andersson Oy:stä puolestaan kertoo tutkimuksestaan, jossa selvitettiin tekstiililattian vaikutuksta sisäilmaan ja koettuun viihtyisyyteen sekä ylläpidon elinkaarikustannuksiin. Valtakunnallisessa tutkimuksessa saatiin selviä tuloksia, jotka eivät tue tekstiililattioiden valintaa avotoimistoihin. Tekstiililattia ei paranna koettua ääniympäristöä ja tekstiililattian siivouksen ylläpitokustannukset ovat noin kaksinkertaiset koviin lattiapintoihin verrattuna ja se lisää mittausten mukaan ilman hiukkaspitoisuutta. Opetustiloissa tekstiililattiapinnalla ei tutkimuksen mukaan ole yhtä suurta vaikutusta koettuun tai mitattuun ilmanlaatuun ja sen koettiin myös parantavan tilan ääniympäristöä.
Puhtaus on osattava mitata
Siivousalan vanha vaikuttaja tohtori Tuula Suontamo Jyväskylästä puolestaan kirjoittaa siivoamisella tuotetun puhtauden määrittämisestä. Se on tärkeää ilman laadun kannalta ja erityisesti suoritettaessa puhtausluokituksen mukaisia vastaanottokokeita. Siivouksen laatuvalvontaan kohdistuvia mittausstandardeja on niukalti, ainoana kentällä toimivana on Suontamon mukaan INSTA 800:2010 standardi – myös SFS 5994.
Suontamo käy läpi perusteellisesti koko standardin silmämääräisestä arvioinnista pölyisyyden- ja hygieniatason mittaamiseen. Hän toteaa, että siivouksella tuotetun puhtauden oikeasta mittaamisesta hyötyvät sekä palveluntuottajat että – ostajat ja myös asiakkaat, eniten tietenkin itse puhtauspalveluala. Laatutarkastuksista siivoojat saavat objektiivista palautetta työstään, oppivat katsomaan oman työnsä jälkeä kriittisemmin ja kiinnittävät huomiota puhtauden kannalta oleellisiin asioihin. Näin saamme parempaa ja puhtaampaa sisäilmaa ja kunnollisen työn tekijä saavat entistä selkeämmin asiallista arvostusta.
Ympäristö ja terveys-lehden erikoisnumeron voi ostaa digitaalisena Lehtiluukusta.
EK