Puutarhamökille täysremontti

Sisäilmayhdistyksen sisäilmaneuvoja Aila Laine-Sarkkinen on asunut neljässä kosteuden vaurioittamassa asunnossa ja menettänyt niissä terveytensä. Hän haistaa homeet jo kaukaa, ja jopa tunnistaa homeisessa talossa asuvat ihmiset hajun perusteella. 

 

 – Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet katsomaan, millä tavalla huonosti rakennetut tai hoidetut talot ovat mahdollisia riskikohteita. Tästä huolimatta päädyin pahoin homeen vaurioittaman puutarhamökin omistajaksi, hän sanoo. 

 Nyt hän tietää, että kaikki homeet eivät haise ja että homeen vaurioittaman puutarhamökin korjaaminen asumiskelpoiseksi maksaa maltaita.

Riskit näkyvissä

Puutarhamökkiä hankkiessaan hän kävi katsomassa kahdeksaa tarjolla olevaa vaihtoehtoa ja tutustui useisiin isännöitsijäntodistuksiin. Kaikissa kohteissa kosteusvaurion riski oli suuri ja selvästi näkyvissä. Usein maa kallistui sokkelin suuntaan tai lattian pinta oli samalla tasolla tai jopa alempana kuin maan pinta.

 – Maa mökin ympärillä saattoi olla märkää tai istutukset kivijalassa kiinni. Sadevesi valui katolta nurkissa seisoviin tynnyreihin. Katto oli ehkä paikattu ilmastointiteipillä, ylipäätään hätäratkaisujen kirjo on melkoinen, Aila Laine-Sarkkinen kuvaa.

Mökin alapohjan maavarasta oli monasti tehty varasto, jonne oli työnnetty keppejä, polttopuita ja muutakin tavaraa mätänemään kosteaa maata vasten. Joskus ilman pääsy perustuspalkissa olleesta pienestä ilma-aukosta alapohjaan oli estetty laudalla, jota vasten oli istutettu kukkapenkki.

 – Poistoilma kulki katossa tai katonrajassa olevan tötterön kautta, mutta korvausilma pääsi sisään pelkästään rakenteiden läpi. Korvausilma- aukko oli ulkopuolelta tukittu CD-levyllä.

Rotanpesiä eristevilloissa

Lopulta löytyi mökki, joka oli ulkoisesti kohtuullisessa kunnossa ja josta ”pienellä pintaremontilla saisi kivan kesäpaikan”. Sisätiloissa näkyi yksi kosteusvaurio, kuistin katossa tuulensuojana oleva kovalevy.

Katastrofi paljastui lattialistoja ja lattian muovimattoa poistettaessa. Ikkunan pielistä rakenteisiin valunut vesi oli tuhonnut sekä seinän että lattian, kaikki eristeet ja kantavat rakenteet. Alapohjassa ja katossa käytetyt kovalevyt olivat kaikki homeessa.

 – Herkästä hajuaistista huolimatta en ollut haistanut edes eristevilloista löytyneitä rotanpesiä. Seurauksena oli täydellinen remontti. Alkuperäisestä mökistä jäljelle jäivät vain katon runkorakenteet, toisen puolen ulkoseinä ja osa lattiakoolauksista, Aila Laine-Sarkkinen kertoo.

 Salaojat paikoilleen

 Mökin alta poistettiin 15 sentin kerros haisevaa maata. Pilaantuneita villoja kuskattiin kaatopaikalle 30 säkillistä. Salaojat asennettiin paikoilleen oikeaoppisesti.

 – Salaojaputket tulee normaalisti asentaa anturan alapuolelle, tässä tapauksessa riittävän syvälle maanpäälliseen anturapalkkiin nähden. Sade- ja rännivesi johdetaan talosta pois, ei talon vierustalle, hän sanoo.

 Alueen Huvitoimikunta nosti mökin tunkkien avulla harkkojen päälle, jolloin alaohjaan saatiin tuuletus.

 – Eristevillan toimittaja antoi hyviä neuvoja villojen oikeaoppiseen asentamiseen. Korjatessa kannattaakin kuunnella kyseisen osa-alueen asiantuntijaa, hän pohtii.

Tee-se-itse väki tekee virheitä

 Korjaaminen on herättänyt monenlaisia kysymyksiä ja katsojia on riittänyt pihalle ja sekä aidan toiselle puolelle.

 – Isännöitsijän ja hallituksen puheenjohtajan kanssa olen sopinut sisäilmainfon järjestämisestä alueemme 250 mökkiläiselle, kertoo Laine-Sarkkinen.

 Puutarhamökkien omistajat ovat tyypillisesti tee-se-itse-väkeä, joilla on harvoin oikeaoppista tietoa hyvästä rakentamistavasta. Mökin vieressä, aivan maanpinnan alla, saattaa esimerkiksi kulkea salaojaputki, joka ei johda mihinkään.

 – Suurin osa virheratkaisuista tehdäänkin kuitenkin hyvässä uskossa, sillä ei kukaan tahallaan omaisuuttaan homehduta.

 Tulehdusten kierre

 Aila Laine-Sarkkinen altistui homeelle 1980-luvun alussa. Neljä vuotta vanhan rivitalon välipohjaan valunut vesi oli tuhonnut niin seinät kuin lattiatkin. Seuraava homepesä oli Englannissa sijaitseva asunto.

 Homeen ja oman sairastumisensa välisen yhteyden hän ymmärsi kolmannella kerralla vuonna 1999. Tasakattoisen, piilosokkelille 1970-luvulla rakennetun 29 asunnon rivitalon huolto oli ollut puutteellista ja osin jopa virheellistä. Asuntojen seinät, lattiat ja kattorakenteet olivat homehtuneet. Vahinkoja löytyi lähes joka asunnosta.

Taloyhtiössä tehtiin laajat korjaukset. Rivitalo sijaitsi kuitenkin hyvällä paikalla, joten hän hankki samasta taloyhtiöstä pienemmän asunnon.  

 – Pian imelä haju alkoi tunkea tajuntaan ja nenä vuotaa.  Remontin yhteydessä urakoitsijalta oli epähuomiossa jäänyt korjaamatta seinää 30 sentin matkalta. Sieltä löytyi lämpövuoto ja edessä oli muutto vuokra-asuntoon.

 Nykyinen asunto sijaitseekin jo kallion päälle vuonna 1973 rakennetussa kerrostalossa.

 Moraalinen velvollisuus

 Aila Laine-Sarkkinen katsoo, että hänellä on moraalinen velvollisuus kertoa omasta homealtistumisesta, jopa silläkin uhalla, että kanssaihmiset leimaavat luulosairaaksi.

 – Vastuun kantaminen lasten terveydestä päiväkodeissa, kouluissa ja kodeissa on sitä, että asiasta puhutaan.  Miksi jonkun toisen pitäisi tulla hometiloissa yhtä sairaaksi kuin minä ja maksaa siitä yhtä kalliisti vain siksi, etten uskalla asiasta puhua?

TEKSTI: MATTI VALLI

KUVAT: AILA LAINE-SARKKINEN

 “Kiitokset esitän Artolle, Tapiolle, Matille, Reimalle, Kristianille, Jannelle, Margaretalle ja Jachenille. Mökin nostosta Huvitoimikunnan miehille. Hyvästä palvelusta kiitän RTV-Yhtymä Oy:n Petikon myymälän henkilökuntaa. Ohjeista ja neuvoista Kimmo Huttusta SG Rakennustuotteet Oy:stä. Työtovereitani Helkaa ja Jormaa pitkämielisyydestä kuunnella homejuttuja”.

Aila Laine-Sarkkinen