Radon on radioaktiivinen hajuton, väritön, mauton ja näkymätön kaasu, jota syntyy jatkuvasti kaikessa kiviaineksessa uraanin hajotessa. Koska radonia ei voi mitenkään aistia, radonpitoisuus selviää ainoastaan mittaamalla. Radonkorjauksilla voidaan helposti pienentää sisäilman radonpitoisuutta.
Radonia voi esiintyä sisäilmassa, ja se kulkeutuu sisäilmaan muun muassa rakennuksen alapohjan rakojen kautta. Radonia esiintyy koko Suomessa, mutta eniten Kaakkois- ja Etelä-Suomessa sekä Pirkanmaalla; myös Lapissa ja Pohjois-Karjalassa on korkeita radonpitoisuuksia. Alueelliset vaihtelut ovat erittäin suuria. Radon aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 150–270 keuhkosyöpätapausta vuodessa.
Säteilylain mukaan työnantajan vastuulla on radonturvallisuus ja siten työpaikan radonpitoisuuden selvittäminen.
- Työnantaja on säteilylain mukaan velvollinen selvittämään työtilan ja muun työskentelypaikan radonpitoisuuden tietyissä tilanteissa – esimerkiksi jos työtilat sijaitsevat harjulla tai muulla hyvin ilmaa läpäisevällä sora- tai hiekkamaalla, kokonaan tai osittain maanpinnan alapuolella tai tietyssä kunnassa tai postinumeroalueella – ja ilmoittamaan mittaustulokset Säteilyturvakeskukseen (STUK), ylitarkastaja Olli Holmgren STUKista kertoo.
- Radonmittausta ei sen sijaan tarvitse tehdä, jos työ- tai muu oleskelutila sijaitsee rakennuksen toisessa, kokonaan maanpinnan yläpuolella olevassa kerroksessa tai sen yläpuolella tai rakennuksen lattia ja seinät eivät ole kosketuksissa maankamaraan ja väliin jäävä tila on hyvin tuulettuva, Holmgren jatkaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa työpaikan radonpitoisuuden viitearvoksi on määritetty 300 Bq/m3. Tarkemmat työpaikkojen radonmittausten vaatimukset on annettu Säteilyturvakeskuksen määräyksessä. Muun oleskelutilan sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on niin ikään 300 Bq/m3, ja se lasketaan tilan käytön aikaisena radonpitoisuuden vuosikeskiarvona.
– Radonmittauksen tulee olla yhtäjaksoinen, ja sen tulee kestää vähintään kaksi kuukautta. Mittaus tulee tehdä syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Muussa oleskelutilassa voidaan tehdä lisäksi täydentäviä mittauksia tilan käytön aikaisen radonpitoisuuden tarkempaa selvittämistä varten, Holmgren sanoo.
– Radonpurkkien lukumäärä lasketaan työ- ja oleskelutilojen pinta-alan mukaan. Radonmittauksille tarvitaan STUKin hyväksyntä, kun mitataan työpaikan tai muun oleskelutilan radonpitoisuutta työntekijöiden tai väestön altistuksen arvioimiseksi. Näin varmistetaan, että mittaus on riittävän luotettava ja sitä voidaan käyttää viranomaisvalvonnassa. Hyväksytyt mittausmenetelmät löytyvät STUKin kotisivuilta.
Holmgrenin mukaan radonkorjauksiin on olemassa tehokkaita menetelmiä, ja niillä saadaan varsin hyviä tuloksia. Radonkorjaukset tulee säteilylain mukaan tehdä ilman aiheetonta viivytystä.
– STUK antaa kehotuksia ja päätöksiä radonkorjausten tekemiselle tietyssä määräajassa, joka riippuu mittaustuloksesta.
Miten radonpitoisuuksia voidaan madaltaa?
Säteilylain uudistuksen (12/2018) jälkeen Helsingin kaupunki on tehnyt radonmittauksia 800 rakennuksessa.
– Radonille määritelty raja-arvo (300 Bq/m3) on ylittynyt 40 (5 %) rakennuksessa. Ylityskohteissa tehdyissä jatkuvatoimisissa mittauksissa on havaittu, että kun ilmanvaihto on päällä, radonpitoisuudet ovat pysyneet matalina. Vain muutamiin rakennuksiin on pitänyt tehdä radonkorjaus, radonasiantuntija Jukka-Pekka Paasivaara Helsingin kaupungilta kertoo.
– Kun viitearvo ylittyy, kartoitetaan ongelman laajuus. Ensin otetaan käyttöön kevyet keinot: tarkastetaan ilmanvaihdon toiminta, radonpoistojärjestelmä ja alapohja ja tehdään tarvittavat korjaukset – ja mitataan jatkuvatoimisella mittarilla korjausten onnistuminen. Tarvittaessa siirrytään järeämpiin toimiin: tilataan kuntotutkimus, jossa otetaan huomioon mm. rakennuksen kunto ja peruskorjauksen tarve ja tehdään tarvittavat korjaukset. Korjausten jälkeen radonpitoisuudet mitataan jatkuvatoimisella mittarilla ja lopuksi säteilylain mukaisesti virallisin mittauksin, Paasivaara selventää.
Paasivaaran mukaan Helsingin kaupungilla on ollut toistaiseksi vain vähän tarvetta laajoille radonkorjauksille, koska jo pelkästään ilmanvaihtoa tehostamalla on saatu radonpitoisuuksia laskemaan. Hän muistuttaa, että maaperästä pääsee sisäilmaan myös muita epäpuhtauksia samoja reittejä pitkin, joten ilmavuotojen kulkeutuminen maaperästä sisäilmaan tulisi estää, vaikka radonongelma olisikin poistunut.
– Radonkorjaukset vaativat ammattimaista korjaussuunnittelua ja korjausten laadunvarmistamista. Radonpitoisuutta voidaan madaltaa pienillä korjaustoimilla (esim. ilmanvaihdon parantamisella ja läpivientien tiivistämisellä), alapohjan rakenneliittymien ja liikuntasaumojen tiivistyskorjauksilla ja radonpoistojärjestelmillä (esim. radonkaivot, -imuputkistot ja -imurit).
– Rakentamisen laatu, talotekniikka ja rakennuksen kunto vaikuttavat eniten sisäilman radonpitoisuuksiin. Rakentamisessa onkin hyvä ottaa ennakoivasti huomioon keinot radonpitoisuuksien madaltamiseen, kuten tuulettuva alapohja ja valmius radonjärjestelmään, Paasivaara tähdentää.
Senaatin toimintamalli
Senaatti-kiinteistöissä on vuonna 2020 luotu toimintamalli radonmittauksia varten. Se linkittyy myös Senaatin vuonna 2019 lanseeraamaan sisäilmaolosuhdeongelmien nollatoleranssiperiaatteeseen.
Vuoden 2020 tammi-toukokuun aikana 2–4 kuukauden mittausjaksot toteutettiin yhteensä 297:ssä Senaatin rakennuksessa STUKin hyväksymillä purkkimittauksilla. Mittauksia tehtiin kaikkiaan 1 855.
– Rakennukset luokiteltiin radonriskin mukaan viiteen luokkaan, jossa radonpitoisuuden lisäksi huomioitiin tilassa työskentelyaika ja pitoisuuden vuorokausivaihtelu. Tiloissa, joissa radonvuosikeskiarvo ylitti 200 Bq/m3, selvitettiin, oliko työskentelyaika yli vai alle 600 h/v. Lisäksi radonpitoisuuden vuorokausivaihtelu selvitettiin 1–2 viikon kestoisella työnaikaisella jatkuvatoimisella mittauksella, mitattiin painesuhteet ja tarkistettiin ilmanvaihdon säädöt, erityisasiantuntija Risse Koponen Senaatti-kiinteistöistä kertoo.
– Rakennus luokiteltiin radonriskirakennukseksi, jos yksikin rakennuksen radonmittaustulos ylitti 200 Bq/m3 ja työskentelyaika ylitti 600 tuntia vuodessa. Tällaisia rakennuksia oli 18 prosenttia rakennuksista, Koponen selventää.
Koposen mukaan usein varsin pienilläkin korjaustoimenpiteillä, kuten tiivistyskorjauksilla ja ilmanvaihdon parantamisella, saadaan hyviä tuloksia.
– Korjausten onnistuminen ja laatu varmistetaan virallisilla uusintamittauksilla radonmittauskaudella. Lisäksi teemme laadunvalvonnan osana omia mittauksia tilanteen seuraamiseksi.
Koponen kertoo, että Senaatin rakennusten radontilanne vuonna 2023 oli varsin hyvä. Senaatilla oli viime vuonna 340 mitattua rakennusta, joista 8 prosenttia on luokiteltu radonriskirakennuksiksi mutta joista yksikään rakennus ei ollut STUKin seurannassa eli tason 1 radonriskirakennus.
– Rakennusten radontilannetta seurataan rakennuskatsastusten yhteydessä kolmen vuoden välein: tällöin katsotaan edellinen mittaustulos ja ajankohta ja arvioidaan, tuleeko radon mitata uudelleen vai voidaanko käyttää edellistä mittaustulosta.
Lisää aiheesta:
Sisäilmayhdistyksen webinaari 13.12.2023: Radonmittaukset ja -korjaukset julkisissa rakennuksissa
Teksti: Anna Merikari