Rakennus- ja LVI-alojen yliopistotasoisen koulutuksen muutokset ovat huolestuttavia. Aalto-yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston piirissä on tapahtunut muutoksia, joilla varmaan on päätöksen tekijöiden kannalta hyvä tarkoitus, mutta joihin kentällä toimivat suhtautuvat varauksella. Tampereen teknillinen yliopisto erottivat jo keväällä lämpötekniikan ja kylmätekniikan professorit. Myös rakennuspuolelta kuuluu Tampereelta hälyttäviä uutisia. Pitkäaikainen professori, Ralf Lindberg, lähti laitokselta.
LVI-alan opetuksen tilanteesta ja sen taustoista kirjoitti Rakennuslehdessä loppukesästä lämpötekniikan pitkäaikainen professori Timo Kalema. Tampereelta on vuosittain tullut LVI-alalle muutamia diplomi-insinöörejä, mikä on ollut tarpeen täyttämässä suurta LVI-alan asiantuntijoiden vajausta. Tampereella on myös alan täydennyskoulutuksessa ollut ruuhkaa. Sieltä saatua opetusta on arvostettu ja se on työllistänyt hyvin.
Uudelleenjärjestelyjä
Tampereella ollaan professori Jyrki Vuorisen mukaan organisoimassa opetusta tiedekunnan rakennemuutoksen myötä. Kone- ja tuotantotekniikan laitoksen (MEI) opetusalueeseen kuuluvat talotekniikka ja jäähdytystekniikka. Laitoksen opetustarjonta koostuu jatkossa neljästä pääaineesta, joiden laajuutta kuvaavat nimet: sovellettu mekaniikka, suunnittelu ja tuotekehitys, valmistustekniikka ja automaatio sekä elinjakson hallinta. Näistä sovellettuun mekaniikkaan kuuluu myös virtausoppi ja näin Vuorisen mukaan meillä on myös jäähdytystekniikkaan perehtynyt dosenttitason opettaja, eli alueen opetus ei ole professuurin puutteessa loppumassa.
Kone- ja tuotantotekniikan laitoksen opetukseen kuuluu “Kestävän kehityksen koneet”, alue joka tukee Vuorisen mukaan muun muassa talotekniikan laitteiden kehitystä.
Kysymykseeni yliopistolle, onko näitä uusia opetusalueita vastaavia työmahdollisuuksia selvitetty, ei ole vielä vastattu. LVI-alalla näitä työtilaisuuksia kuitenkin olisi. LVI-alan yhteisöjen edustajat ovat olleetkin yhteydessä päättäjiin, mutta tietoa muutoksista ei vielä ainakaan allekirjoittaneella ole.
Myös rakennuspuolella kuohuu
Varsinaisen rakennusalan opetuksessa Tampereella on myös tapahtunut paljon näin käytännön ihmistä ihmetyttävää. Selvästi asian toi esille Rakennuslehden haastattelussa professori Ralf Lindberg, joka äskettäin erosi. Artikkelissa, jonka olivat laatineet Matti Valli ja Seppo Mölsä, Lindberg on huolissaan DI-koulutuksesta.
Rakennusalan tohtoreista osa yhtyy Lindbergin huoleen siitä, että kansainväliset professorit ja tieteen ylikorostaminen eivät ole hyväksi alalle. Lindberg kertoi jutussa, että syitä äkkilähtöön oli useita, joista yksi oli vuonna 2010 tapahtunut työntekoa vaikeuttava yliopistolain muutos.
Lain tarkoitus oli helpottaa tutkimus- ja opetusresurssien kohdentamista ja yliopistojen profiloitumista vahvuuksien mukaan. Rakennusalan kannalta lopputulos ei ole Lindbergin mielestä ollut hyvä. Hän arvostelee uutta johtamisjärjestelmää, joka tarjoaa ylimmälle johdolle suuren vallan.
Lindbergin mielestä rakennusalan diplomi-insinööritutkinnon pitää olla myös jatkossakin ammattitutkinto. Tutkijaksikin aikovan on hyvä hallita laajasti rakentamisen perusasiat. Tieteellisyys ei saa korostua liikaa muun opetuksen kustannuksella. Kansainvälisyys ja tieteellisten artikkeleiden julkaiseminen painottuu nyt hänen mielestään liikaa yliopistomaailmassa. Valtion määrärahoista osa jaetaan loppututkinnoista ja tieteellisistä artikkeleista rakennettujen tulosmittareiden mukaan. Tässä kehityskulussa unohtuvat niin käytäntö kuin opiskelijatkin, epäilee Ralf Lindberg.
Kasvavat vaatimukset
Rakennusalan normi- ja osaamisvaatimukset kasvavat. Rakennettavat kokonaisuudet ovat entistä laajempia.
Taustalla on eurooppalainen kehitys, ja EU:n normimuutokset. Suomen ilmasto ja rakentamisen kulttuurisidonnaisuus antavat oman lisänsä. Valtava tiedon, oleellisen ja epäoleellisen, tulva on Lindbergin mukaan haaste opetukselle. Hänestä on myös hämmentävää, että rakennusalan professoreiden lukumäärä suhteessa toimialan merkitykseen ja bruttokansantuotteeseen on pieni.
Verovaroin yliopistolta koulutettu diplomi-insinööri on työelämässä mukana 40 vuotta, joten hänen merkityksensä yhteiskunnalle on suuri. Kaikkien ei tarvitse olla kansainvälisiä huippuja. Riittää, että tekee hyvää työtä. Tiede ja opetus on saatava hyödyttämään omaa yhteiskuntaamme, Lindberg painottaa. Hänen mielestään liian aikainen erikoistuminen ei ole hyväksi. Hän pitää hyvänä mallia, jossa kaikki opiskelijat saivat perustiedot niin rakenne- ja tuotantotekniikasta kuin yhdyskuntarakentamisestakin. Kokonaiskuvan syntymisen jälkeen oli hyvä jatkaa eteenpäin.
Alkuperäinen artikkeli löytyy Rakennuslehdestä numerosta 31/2014.