Rakennusmateriaalien M1-päästöluokituksen kriteeristö julkaistiin ensi kerran Sisäilmastoluokituksessa vuonna 1995, ja Rakennustietosäätiö alkoi myöntää luokituksia vuonna 1996. Luokitus esittää vaatimukset tavanomaisissa työ- ja asuintiloissa käytettäville materiaaleille hyvän sisäilman laadun kannalta.
Luokitus edistää vähäpäästöisten rakennusmateriaalien, sisustustuotteiden ja kalusteiden kehittämistä ja käyttämistä. Sisäilman epäpuhtaudet ovat osin lähtöisin käytetyistä materiaaleista.
– Sisäilman kemialliset yhdisteet ovat sisäilman yksi laatutekijöistä pienhiukkasten ja lämpötilan ohella, kertoo M1-luokituksen tuotepäällikkö Arja Valtanen Rakennustietosäätiöstä.
– Kemialliset yhdisteet aiheuttavat tilojen käyttäjille hajuja ja ärsytysoireita, kuten nuhaa, silmien kirvelyä ja yskää, ja jopa terveydellisiä oireita. Koska Suomessa on yleisesti ottaen puhdas ilma, saattavat jo pienetkin epäpuhtaudet aiheuttaa epämiellyttäviä hajuja, Valtanen sanoo.
Esimerkiksi rakennusmateriaalien formaldehydipitoisuuksiin on Suomessa kiinnitetty huomiota 1970-luvulta lähtien, kun lastulevyjen formaldehydin haju nousi otsikoihin. Formaldehydi on ärsytysoireita aiheuttava voimakashajuinen, väritön kaasu ja myös syöpää aiheuttava karsinogeeni. Formaldehydin myötä havahduttiin myös muihin rakennusmateriaalien päästöihin ja niiden aiheuttamiin mahdollisiin terveyshaittoihin.
Suomalainen M1-tuotemerkki
M1-luokitus asettaa raja-arvot materiaalien ja kalusteiden orgaanisten haihtuvien yhdisteiden (VOCit), formaldehydin ja ammoniakin päästöille. Lisäksi tuotteen hajun hyväksyttävyyden arvioi 15-henkinen hajupaneeli.
Tuotteessa oleva M1-merkki kertoo, että tuote on M1-vaatimusten mukaisesti vähäpäästöinen. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaisemission (TVOC) tulee M1-luokassa olla < 0,2 mg/m²h, formaldehydin emission < 0,05 mg/m²h ja ammoniakin emission < 0,03 mg/m²h. Tarkemmat luokituskriteerit löytyvät täältä.
Luokitus helpottaa paitsi kuluttajien valintoja, mutta siitä hyötyvät myös rakennuttajat, suunnittelijat ja urakoitsijat. Kun rakennushankkeessa tuotteiden päästötaso määritellään vähintään M1-luokituksen mukaiseksi, on kaikilla hankkeen osapuolilla yhteinen tavoite hyvän sisäilman saavuttamiseksi.
– M1-merkki on tae siitä, että tuotteen päästötason on mitannut puolueeton laboratorio ja että sen päästötaso on matala. Merkillä voi osoittaa matalapäästöisyyden Sisäilmastoluokitusta hyödyntäviin kohteisiin, Valtanen toteaa.
M1 on kehitetty alun perin osana Sisäilmayhdistyksen kehittämää Sisäilmastoluokitusta, ja M1-luokitustoimintaa ohjaa ja valvoo Rakennustietosäätiö. Tuotteiden maahantuojat voivat hakea tuotteilleen rakennusmateriaalien päästöluokitusta, jonka myöntää Rakennustietosäätiön luokitustyöryhmä. Kaikki luokitellut tuotteet löytyvät Rakennustiedon omasta hakupalvelusta yrityksen ja tuotteen nimellä. Vain yritykset, joiden tuotteet on hyväksytty M1-tuotetietokantaan, voivat käyttää tuotteidensa markkinoinnissa M1-merkkiä.
– Suomessa on tällä hetkellä noin 5 700 M1-luokiteltua tuotetta, ja määrä kasvaa vuosi vuodelta, Valtanen kertoo.
Maailmalla lakisääteisiä vaatimuksia ja ympäristömerkkejä
Myös muualla maailmalla on asetettu erilaisia raja- ja ohjearvoja työpaikkojen ja asuintilojen kemiallisten yhdisteiden pitoisuuksille.
Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa on käytössä lukuisia päästöluokituksia ja merkkejä. Luokitukset voidaan jakaa lakisääteisiin vaatimuksiin ja vapaaehtoisiin ”ympäristömerkkeihin”, ecolabeleihin .
– Lakisääteisiä vaatimuksia on Euroopassa ainakin Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Liettuassa ja USA:ssa liittovaltiotasolla ainakin Kaliforniassa. Lakisääteinen vaatimustaso on usein alhaisempi, eli se sallii korkeamman päästötason kuin vapaaehtoiset luokitukset. Vapaaehtoiset emissiomerkinnät ovat usein yhdistysten ylläpitämiä, ja eniten niitä on Saksassa (esim. Blauer Engel, EC1 ja GUT), Valtanen kertoo.
– M1 on vaatimustasoltaan tiukempi kuin lakisääteiset merkinnät, poikkeuksena Ranskan A+-luokan raja-arvon formaldehydille, joka on M1-luokituksen vaatimusta tiukempi. M1-luokitus poikkeaa monista muista merkinnöistä siinä, että siinä on vaatimus tuotteen hajulle.
– Tällä hetkellä EU-maat työstävät yhteistä kantaa puupohjaisten tuotteiden turvalliselle formaldehydin päästötasolle. Tässä on taustalla huoli sisäilman korkeista formaldehydipitoisuuksista, kertoo Valtanen esimerkin EU-tasoisesta yhteistyöstä.
Euroopan kemikaalivirasto ECHA on julkaisut maaliskuussa 2020 suosituksen siitä, miten formaldehydin päästöjä puupohjaisista tuotteista tulisi rajoittaa jatkossa.
Teksti: Anna Merikari