Suomen LVI-alan järjestöjen yhteistoimintaelin, Finvac järjesti marraskuussa Espoon Dipolissa seminaarin, joka käsitteli rakennusten energiakysymyksiä. Seminaarin huolenaiheita olivat muun muassa sisäilmaston laatu sekä uusiutuviin energioihin liittyvät ratkaisut. Onkin oltava tarkkana, ettei korostuva energiansäästö ala syödä sisäilmaston laatua, ja ettei energiansäästämisessä ja uusiutuvien energioiden suosimisessa mennä taloudellisesti kannattamattomiin ratkaisuihin.
Tilaisuuden avasi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, joka pohti Suomen energiapolitiikkaa yleisesti ja erityisesti rakennusten energiansäästön merkitystä sille. Vapaavuori korosti, että Suomessa energiansäästö on hoidettu maailmanluokassakin tarkasteltuna hienosti, tehokkaasti ja turhia kustannuksia välttäen. Kustannustehokas toiminta tällä alueella on todella tarpeen, vaikka ilmastomuutoksen vähentämiseen liittyvät EU:n tavoitteet ja toimet tuleekin ottaa vakavasti. Tänä päivänä tilannetta raskauttaa vielä kauppapoliittinen tavoite, jolla pyritään vähentämään energiantuontia ja riippuvuutta yhdestä energiantoimittajasta.
Vapaavuori totesi, että tarvittavaa tekniikkaa pitäisi kehittää siten, että se olisi laajalti kaupallistettavissa ja samalla sosiaalisesti hyväksyttävä ja toimiva. Vapaavuori ehdotti jopa asuntolainojen kehittämistä niin, että myös alkuvaiheen käyttökuluja lainoitettaisiin, jolloin investoinnit säästöön tulisivat houkuttelevimmiksi.
EU jatkaa linjallaan
EU:n tavoitteita esitteli komission energiaosaston DG Energy -energiatehokkuusyksikön varapäällikkö Claudia Canevari. Syntyjään italialainen Canevari totesi, että EU:n tavoitteet vuodelle 2020 ovat energiatehokkuuden osalta toteutuneet hyvin. Selvitysten mukaan säästöprosentti jo lähes tavoitellussa 20 prosentissa. Toimia pitää kuitenkin vielä jatkaa, eivätkä kaikki jäsenmaat ole vielä kunnolla implementoineet tärkeitä EPBD- ja EED-direktiivejä
Ongelmia on aiheuttanut se, miten EPBD:n asettama tärkeä vaatimus lähes nollaenergiarakennuksesta (nZEB) tulisi määritellä. Kansalliset erot ovat huomattavat. Vaatimuksen mukaisia taloja tulisi rakentaa ensi vuosikymmen alussa jo kaikkialle, ja nyt saavutettuna pitäisi olla jo kustannustehokas, ”cost effective”, -taso. Vaatimukset pitäisi saada toimimaan ja myös sellaiseen muotoon, että ne olisivat käytännön kannalta ymmärrettäviä.
Tulevat vaatimukset vuodelle 2030 ovat entiseen tapaan sitovia vain kasvihuonekaasujen päästöjen osalta, joiden pitäisi vähentyä 40 %. Energiatehokkuutta on edelleenkin parannettava, sillä Canevarin mukaan jokainen energiansäästön vähentämisprosentti johtaa 2,6 % vähennykseen kasvihuonekaasujen päästöissä.
Onko Tanskasta mallimaaksi ?
Tanskasta oli tilaisuuteen saatu puhujaksi tutkija Kirsten Engelund Thomsen rakennustutkimuslaitos SBI:stä. Hän kertoi, millaisia kokemuksia Tanskalla on ollut uusiutuvien energialähteiden käyttöön siirtymisessä. Erityisesti hän toi esille rakennusten energiavaatimusten kiristämisen kohti lähes nollaenergiarakennusta, nZEB. Tanskassa vaatimukset ovat kiristyneet samalla tavoin kuin Suomessakin. Sisälämpötilan ylärajaksi on asetettu 26 0C, ja jos tämä tulee laskelmien mukaan ylitetyksi, niin jäähdytykseen tarvittava energia on laskettava mukaan lämmitystarpeeseen. Lähes nollaenergiataloissa nZEB tarvitaan hänen mukaansa paikallisia uusiutuvia energiaratkaisuja, jollei taloa ole liitetty kaukolämpöön. Tanskassa kaukolämpö on hyvin yleinen ja toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä kaukolämpöä ja maalämpöpumppuja käytetään hänen mukaansa yhtä paljon, mutta jos lämpöpumppujen tehokkuus paranee, niistä tulee myös suositumpia.
Uudet merkittävät markkinat
Aalto-yliopiston kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnila tarkasteli omassa esityksessään rakennusten energiatalouden parantamista liiketoimintana. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on hänen mielestään suuruusluokaltaan yksi Suomen suurimmista markkina-alueista, vastaten euromääräisesti Suomen koko uudisrakentamisen volyymia 13 mrd €. Vastaavat suhteet ovat hänen mukaansa nähtävissä myös maailmanlaajuisesti. Monet maailmaluokan suuryritykset, kuten Google, ovat jo alkaneet toimia sen mukaisesti. Junnila kertoi energiatehokkuuden parantamisen tuottojen olevan myös kiinteistönomistajille erinomaisia. Ne ovat yli kaksinkertaisia perinteisiin kiinteistösijoituksiin verrattuna. Energiankäytön tehostaminen nostaa myös kiinteistöjen arvoa merkittävästi. Tämän asian oivaltaminen ja tilanteen muuttaminen edellyttävät kuitenkin uuden liiketoiminnan mahdollistavaa ajatustavan- ja liiketoimintamallin muutosta.
Junnilan kanssa samasta teemasta luennoi myös Caverion Suomi Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Hacklin, joka tarkasteli teemaa energiapalvelujen tuottajan näkökulmasta. Hänen mukaansa tulevaisuudessa pääroolissa on elinkaarivastuun kantaja, joka pystyy vastaamaan kiinteistönomistajalle siitä, että kiinteistö toimii suunnitellusti. Käyttökustannukset pysyvät kurissa, ja tarkoituksenmukaiset olosuhteet tarjotaan käyttäjille energiatehokkaasti.
Aalto-yliopiston professori Peter Lund kertoi näkemyksistään rakennusten energiahuollon näkökulmasta. Hän suositteli aurinko- ja tuulienergian käytön lisäämistä, joiden kehityksessä Suomi on hänen mukaansa jäänyt pahasti jälkeen. Nämä uudet energiateknologiat tulevat hänen mukaansa muodostamaan energiapolitiikan ytimen tulevaisuudessa, ja esimerkiksi viimeisten 5-6 vuoden aikana aurinkosähköpaneelien hinnat ovat laskeneet yli 80 %. Lundin mukaan aurinkosähkö rakennuksen osana voisi Suomessakin tuottaa sähköä kuluttajasähkön hinnalla, kunhan markkinat vain saataisiin avautumaan.
Aurinkosähkön saantia testattiin Hyvinkäällä viime vuonna, kun asuntomessuille toteutettiin VILLA ISOVER -nettonollaenergiatalo. Vuoden kestäneet mittaukset osoittivat kuitenkin, että aurinkosähkön saanti oli vielä toistakymmentä prosenttia alle arvioidun. Talo ei näin ollen päässyt tavoitteeseensa, eli ostetun ja myydyn energian tasapainoon. Mittauksia jatketaan. Seminaarissa esiteltiin myös Helsingin kaupungin kokemuksia aurinkosähkön käytöstä, jotka nekin olivat huonoja. Tehtyjen investointien takaisinmaksuaika oli kuitenkin peräti 27 vuotta, joten saamme varmasti ajan mittaan kuulla toisenlaisia tuloksia.
Miten määritellä Suomessa nZEB ?
Koko seminaarin avainkysymykseksi muodostui EPBD:n vaatima lähes nollaenergiarakennus, nZEB. Kireän toteutusaikataulun vuoksi nZEB:n vaatimustaso olisi pian saatava valmiiksi, jotta suunnittelu saisi nopeasti oikeat lähtökohdat. Vaatimus voi olla kansallinen, kunhan se on komission hyväksymien periaatteiden mukainen. Rakennusneuvos Pekka Kalliomäki ympäristöministeriöstä esitteli seminaarissa asian taustaa ja nykyistä valmisteluvaihetta. Valtiovallan ja rakennusteollisuuden yhteisellä FInZEB-hankkeella pyritään kokoamaan alan oma näkemys nollaenergiarakennuksen määritelmäksi Suomessa. Työhön osallistuminen on merkittävää siis kaikille asiasta kiinnostuneille. Samassa yhteydessä käsitellään myös uusiutuvien energialähteiden edistämistä koskevan, niin sanotun RES-direktiivin soveltamista Suomen oloihin. Sen implementointia koskeva hallituksen ehdotus lähtee lausunnolle ensi vuoden alussa ja tulee luultavasti voimaan vuoden 2017 alusta. Seminaarissa Kalliomäki korosti, että vaikka asia otetaankin huomioon, ei EPBD-direktiivin lähes nollaenergiarakennuksen määritelmä edellytä pakollista paikan päällä tai rakennuksen lähellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa. Tämä tarkoittanee sitä, että esimerkiksi kaukolämmitykseen kytkettävältä rakennukselta ei tarvitse vaatia paikallista uusiutuvien energianlähteiden käyttöä.
Kalliomäki kertoi myös, että EU on antanut ekosuunnitteludirektiivin, joka käsittelee energian käyttöön vaikuttavien laitteiden energiatehokkuutta. Sen pohjalta annettuja komission asetuksia sovelletaan kaikissa jäsenmaissa ilman kansallista toimeenpanoa. Muun muassa hehkulamppujen kielto oli aikanaan tällainen sitova asetus. Rakennustuotteiden ekosuunnittelusäädökset kuuluvat nekin ympäristöministeriön toimialaan ja muut työ- ja elinkeinoministeriön eli käytännössä energiaviraston toimialaan. Kaikessa rakentamiseen liittyvässä on kuitenkin aina muistettava myös rakennustuoteasetuksen vaatimukset, joita valvovat ympäristöministeriö ja rakennusvalvonta.
EU:n rakentamista ohjaavia direktiivejä tukevat eurooppalaiset CEN-standardit, joiden uusiminen EPBD:n osalta on jo aloitettu. Asiasta kertoi professori Jarek Kurnitski, joka toimii alan professorina sekä Aalto-yliopistossa että Tallinnassa. Standardipaketti on laaja, sillä se sisältää myös sisäilmastoon liittyviä standardeja. Sen valmistelu on parhaillaan aktiivisessa vaiheessa, joten kommentit siitä toivotaan ensi vuoden alkupuolella. Varsinaiselle lausuntokierrokselle ne lähtenevät loppuvuodesta, ja vasta vuonna 2016 niiden odotetaan olevan käytettävissä.
Uusia keinoja energiansäästöön
Energiataloudellisuus on tärkeää, mutta aina on silti muistettava, että rakennusta ei tehdä kuluttamaan ja säästämään energiaa. Se tehdään kuluttajia, ihmisiä, varten. Tätä asiaa korosti tekniikan-lisensiaatti Mika Vuolle, joka on ollut keskeinen henkilö Suomessa energiatalouteen ja sisäilmastoon liittyvien laskentamenetelmien kehittämisessä. Hänestä rakennushankkeen energiatehokkuuden ohjaamiseen ei tulisi käyttää E-lukua, vaan tavoite-energiakulutuslaskentaa. Sen avulla voidaan ottaa huomioon sekä kaikki tarvittavat energiavirrat että rakennuksen suunniteltu käyttö ja näin tehdä kyseisen hankkeen kannalta parhaat energiatehokkuuden ratkaisut. Samantapaisia ajatuksia esitteli seminaarissa arkkitehti Kimmo Lylynkangas, joka niin ikään on tehnyt paljon töitä energiatehokkuuden parissa. Erityisesti korjausrakentamisessa voidaan saavuttaa suuriakin energiansäästöjä käyttämällä keinoja, jotka eivät näy E-lukulaskennassa. Hänen mukaansa E-luku saattaa olla turha välivaihe tulevaisuuden energiatarkasteluja ja päästövähennystavoitteita ajatellen.
Sisäilmaston merkitystä rakentamisessa ja rakennusten käytössä korosti omassa esityksessään Aalto-yliopiston adjunct professori Risto Kosonen, joka päätyönään toimii myös Halton Oyn kehitys- ja johtotehtävissä. Sisäilman huonot olosuhteet tulevat hänen mukaansa erityisen kalliiksi. Sisäilmaston laatuun vaikuttavien tekijöiden hinta vastaa vain muutamaa prosenttia tilan kokonaiskustannuksista. Vaikka parempien olosuhteiden aiheuttama parannus työtehoon olisi vain 1 %, on toimenpide jo kannattava – puhumattakaan työntekijöiden paremmasta viihtyvyydestä, oireilusta ja sairastumisista. Nykyisillä teknisesti kehittyneillä järjestelmillä tällainen parannus voidaan saada aikaan erittäin taloudellisesti ja energiaakin säästäen.
Teksti: Esko Kukkonen