Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD astui voimaan 28.5.2024, ja se on täytäntöönpantava kahden vuoden kuluessa sen voimaantulosta. Tämä aiheuttaa meillä Suomessa kansallisesti muutoksia noin 15 säädökseen, ja lisäksi tulee uusi laki rakennusten energiatehokkuudesta.
Euroopan komissio julkaisi ehdotuksen rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistamisesta joulukuussa 2021. Direktiivimuutoksen tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU-parlamentti hyväksyi direktiivin 12.3.2024 ja EU-neuvosto 12.4.2024. Direktiivi astui voimaan 28.5.2024.
Direktiivin toimeenpanoon on aikaa kaksi vuotta, ja muutokset Suomen lainsäädäntöön on tehtävä 28.5.2026 mennessä. Kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma -luonnos on lähetettävä Euroopan komissiolle viimeistään 31.12.2025.
Ympäristöministeriö on käynnistänyt muutosten toimeenpanon tämän kevään aikana, ja hallitusohjelman mukaisesti direktiivin kansallinen toimeenpano tehdään mahdollisimman vähäisillä muutoksilla voimassa oleviin säädöksiin. Uusia säädöksiä on noudatettava vasta, kun ne ovat tulleet voimaan.
– Direktiivin täytäntöönpano organisoidaan nimittämällä seurantaryhmä ja perustamalla neljä eri lainsäädäntömuutoksiin keskittyvää valmisteluryhmää, rakennusneuvos Jyrki Kauppinen ympäristöministeriöstä kertoo.
Mitä direktiivillä tavoitellaan?
Direktiivi on sisällöltään laaja, ja uuden direktiivin tavoitetta on laajennettu. Rakennusten energiatehokkuuden parantamisen lisäksi tavoitellaan päästöttömän rakennuskannan saavuttamista viimeistään vuonna 2050.
– Päästötön rakennus määritellään kansallisesti erikseen korjaus- ja uudisrakentamiselle ja määrittelyssä otetaan huomioon mm. ulkoiset ilmasto-olosuhteet, paikalliset olosuhteet, sisäympäristön laatuvaatimukset ja kustannustehokkuus, Kauppinen selventää.
Sisäympäristöllä on uusitussa direktiivissä aiempaa vahvempi painoarvo.
– Aiemmin puhuttiin sisäilmastosta, mutta nyt puhutaan sisäympäristöstä. Hyvän sisäympäristön ylläpitäminen luonnollisesti edellyttää energian käyttämistä.
Mikä säilyy ja mikä muuttuu?
Olemassa olevat vaatimukset koskevat edelleenkin uusia ja olemassa olevia rakennuksia ja niiden osia ja rakennusosia sekä teknisiä järjestelmiä. Uusina asioina direktiivissä on mm. rakennuksen omistajan vapaaehtoinen perusparannuspassi, kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma (korvaa voimassa olevan EPBD:n mukaisen Pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian 2020–2050), aurinkoenergiaenergian käyttö rakennuksissa ja sisäympäristön laadun taso.
– Direktiivi sisältää nykyisten joustojen lisäksi melko paljon joustomahdollisuuksia mm. teknisen, toiminnallisen tai taloudellisen toteutettavuuden perusteella, Kauppinen toteaa.
Kauppinen kertoo, että direktiivissä on suuri määrä erilaisia määritelmiä (66 kpl), jotka kaikki tulee viedä säädöksiin. Hän mainitsee niistä muutaman:
– Direktiivin mukaan päästötön rakennus on erittäin energiatehokas, sen energiantarve on olematon tai erittäin alhainen, se ei aiheuta fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä paikan päällä, ja se aiheuttaa olemattoman tai hyvin alhaisen määrän käytöstä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä.
– Sisäympäristön laadulla tarkoitetaan sellaista rakennuksen sisätilojen arvioinnin tulosta, joka vaikuttaa rakennuksen käyttäjien terveyteen ja hyvinvointiin ja joka perustuu mm. lämpötilaan, kosteuteen, ilmanvaihtokertoimeen ja epäpuhtauksien esiintymiseen liittyviin parametreihin.
– Ilmanvaihtojärjestelmä määritellään rakennuksen tekniseksi järjestelmäksi, joka johtaa tilaan ulkoilmaa luonnollisella tavalla tai konevoimalla.
Energiankäyttö uudessa ja perusparannetussa, päästöttömässä rakennuksessa
Uudessa ja perusparannetussa, päästöttömässä rakennuksessa voidaan direktiivin mukaan käyttää 1) energiaa, joka tuotetaan paikan päällä tai lähistöllä uusiutuvista lähteistä ja täyttää sille muissa säädöksissä asetetut vaatimukset, 2) uusiutuvista lähteistä tuotettua energiaa, joka on peräisin erikseen määritellyltä uusiutuvan energian yhteisöltä, 3) energiaa, joka on peräisin tehokkaasta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmästä ja täyttää sille muissa säädöksissä asetetut vaatimukset ja 4) hiilettömistä lähteistä peräisin olevaa energiaa.
– Mikäli nämä eivät ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa, energian vuotuinen kokonaiskäyttö voidaan kattaa myös muulla sähköverkosta saatavalla energialla, joka täyttää kansallisella tasolla vahvistetut kriteerit, Kauppinen sanoo.
– Fossiilisten polttoaineiden käyttäminen rakennuskohtaisessa lämmityksessä ei olisi jatkossa enää mahdollista päästöttömäksi luokitellussa rakennuksessa, Kauppinen huomauttaa.
Teksti: Anna Merikari
Artikkelikuva: iStock