Rakennustietosäätiön toukokuussa järjestämillä Rakennustietopäivillä kuultiin paljon mielenkiintoista asiaa. CE-merkin käyttö on selvästi yleistymässä. Tampereen teknillisen yliopiston professori Ralf Lindberg painotti esitelmässään, että teknisillä näkökohdilla voi olla luultua vähäisempi osuus rakennuksen elinkaaren aikaiseen energiankulutukseen.
CE-merkin käyttö on lisääntynyt ilahduttavasti. Monet uudet tuoteryhmät ovat saaneet tarvittavat standardit ja systeemin toimii paremmin kuin viime vuonna osattiin odottaa. Merkittävää on ollut CE- merkin käytöstä informoivan nettisivuston sertifiointi.com toiminta.
Muusta ohjelmasta mainittakoon Tampereen teknillisen yliopiston rakennuspuolen professoreiden Ralf Lindbergin ja Juha Vinhan mielenkiintoiset esitykset. Juha Vinha käsitteli tärkeän FRAME- projektin tuloksia ja totesi sen tulosten perusteella, että energiansäästön takia ei ainakaan kannattavasti voida enää vaatimuksia lisätä. Tänä vuonna eläkkeelle jäänyt Ralf Lindberg taas käsitteli laajasti pohdiskelujaan rakentamisesta ja sen todellisista tavoitteista. Hän käsitteli myös jonkin verran nykyisten eurooppalaisten määräysten taustoja ja pohti myös sisäilman kysymyksiä.
Häviääkö tieto aina luulolle
Ralf Lindberg kysyi: Onko materiaalilla väliä, kun rakennetaan energiatehokasta ja kestävää taloa? On vaikea tänään selvitä ristiriitaisen infotulvan keskellä ja tehdä vielä hyviä valintoja? Onko vanhassa vara parempi? Hänen mielestään rakentamiseen liittyy paljon mielikuvia. Kaikkiin ratkaisuihin liittyy hänestä plussaa ja miinusta, ei ole olemassa täysin oikeita eikä vääriä ratkaisuja. Kyse on parhaan mahdollisen kompromissin etsimisestä.
Hän kysyy myös miten ihminen oppii? Hän itse vastaa, että omassa päässä tapahtuvan kehittelyn kautta. Jostain tulee virikkeitä, yhdistämme niitä aiempaan tietoomme ja kokemukseemme ja maailmakuvamme kehittyy. Rakentamiseen liittyvä yksi pulma on, että erilaisia virikkeitä, oikeita ja vääriä, on kovin paljon.
Ralf Lindberg väitti esityksessään jopa, että tiedon ja luulon joutuessa taisteluun tieto häviää aina. Esimerkiksi maanvarainen ja ryömintätilainen alapohja kumpikin voitaisiin aivan hyvin ”lailla kieltää”. Kuitenkin kummankin kanssa voidaan myös tulla toimeen.
Hän toteaa, että rakennuksen alapuolisessa maaperässä kasvaa aina mikrobeja ja sädesieniä. Ne eivät kasva rakennusvirheen seurauksena vaan siksi, että maaperässä ovat aina kasvulle parhaat mahdolliset edellytykset (sopiva lämpötila, kosteutta ja ravintoa).
Ylivoimaisesti tärkein huolehdittava asia on alapohjan mahdollisimman hyvä tiiviys alapuoliseen maaperään päin (seinäliittymät, lävistykset), jotta lämmityskaudella ei vuotokohdista imetä mikrobien haittavaikutuksia sisäilmaan. Sekä koneellisesta että painovoimaisesta ilmanvaihtojärjestelmästä on paljon hyviä ja huonoja kokemuksia.
Molemmat toimivat, mutta vain siinä tapauksessa, että käyttäjä ymmärtää toiminnan idean ja osaa huoltaa järjestelmän. Nykyisten lämmöneristysmääräysten voimassa ollessa myös molemmat ovat mahdollisia.
Euroopan normit arveluttavat
Ralf Lindberg uskaltaa myös kysyä, onko Euroopasta tuleva tieto parasta mahdollista? Suomessa on 5 miljoonaa asukasta ja noin 50 000 rakentamisen koulutuksen saanutta ammattilaista. Euroopassa on noin 500 miljoonaa asukasta ja noin 5 miljoonaa rakentamisen ammattilaista. Koko eurooppalainen normitus on laadittu muutaman tuhannen asiantuntijan voimin. Usein täysin muuttunut suunnittelukäytäntö on voitu muuttaa yhden tutkijan tutkimusten perusteella, kun hän on sattunut toimimaan sopivan työryhmän puheenjohtajana, arvelee Lindberg.
Sisäilmaan liittyvien ongelmien ratkaisussa ollaan vasta alkuvaiheessa.
Ralf Lindberg toteaa, että jonkin haitallisen aineen yleinen vaikutus voidaan tuntea tarkkaan. Yksittäistapauksissa käytännön rakennuksissa tilanne on paljon vaikeampi, sillä sairauksien taustalla olevia syitä ei vielä kunnolla tunneta. Ei tiedetä miksi ihmiset sairastuvat sisäilmaongelmissa?
Hän painottaa, että rakennusta ja sen ongelmia tulee tarkastella kokonaisuutena. Jonkin aineen löytyminen, joka ”saattaa aiheuttaa ihmiselle oireita” ei ole käytännössä kovin hyvä lähtökohta.
Rakentajat tarvitsevat hänestä selkeitä sääntöjä ja raja arvoja, joiden täyttyminen merkitsee rakennuksen olemista sääntöjen puitteissa kunnossa.
Ilmanvaihto,ei vaippa, kuluttaa energiaa
Rakennuksen ilmanvaihto voidaan Lindbergin mukaan hyvin toteuttaa koneellisesti tai painovoimaisesti. Painovoimaisessa järjestelmässä jää kuitenkin poistoilman lämmön talteenotto hyödyntämättä. Tämä pitää saada nykyvaatimusten mukaisesti kuitenkin takaisin muusta energiankulutuksesta. Vaippa on lähes ainoa vaihtoehto, sanoo Lindberg.
Tavoite on kova, koska vaippa ei enää kuluta juuri lainkaan energiaa. Eristettä saatetaan tarvita vaipassa tällöin tyypillisesti yli metrin. Hän ymmärtää hyvin, miksi Suomen pientaloista noin 90 % varustetaan koneellisella järjestelmällä ja lämmön talteenotolla.
Lindbergin mukaan myös rakennusten energiankäyttöön liittyvät kysymykset voivat olla suurelta osin elämäntapaan liittyviä. Jos energiaa säästävää ”täydellistä” rakennusta ei osata hyödyntää, menetetään käyttöiän aikana paljon mahdollisuuksia. Vastaavasti hieman ”huonommallakin” rakennuksella voidaan oikealla käytöllä säästää paljon. Ralf Lindberg toteaakin, että teknisillä näkökohdilla voi olla luultua vähäisempi osuus rakennuksen elinkaaren aikaiseen energiankulutukseen.
teksti: Esko Kukkonen