Suomessa käytettävien rakennustuotteiden hyväksyntä on kokenut vuosien mittaan useita muutoksia. Vuodesta 1975 voimassa ollut ympäristöministeriön hoitama tyyppihyväksyntämenettely kumottiin jokin vuosi sitten ja pyrittiin siirtymään eurooppalaiseen CE- merkin käyttöön. Sehän tulee tavallaan pakolliseksi ensi vuoden puolivälissä. Mutta CE-merkin kattavuus ei ole riittävä, sillä sen piiriin eivät kuulu läheskään kaikki rakennuksen ja rakentamisen laatuun oleellisesti vaikuttavat rakennustuotteet. Tarvetta kansallisiin ratkaisuihin on Suomessa siis olemassa, vaikka periaatteessa pitäisi pyrkiä pois kansallisista vaatimuksista ja merkinnöistä koko Euroopassa rakentamisen markkinoiden yhdentämiseksi. Muuten alan kehitystyö ja kauppa häiriintyy, kun tuotteiden hyväksyttävyys on paikallista ja ehkä jopa työmaakohtaista.
Ympäristöministeriössä on nyt ryhdytty toimiin ja valtioneuvosto antoi syyskuun alussa eduskunnalle hallituksen esityksen laiksi eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä. Kyse on kansallisista hyväksyntämenettelyistä, joilla voidaan osoittaa, että rakennustuote täyttää säännösten mukaiset vaatimukset.
Laki tulee tarjoamaan rakennustuotteen kansalliselle hyväksynnälle kolme vapaaehtoista vaihtoehtoa, joista valmistaja voi valita sopivimman. Ensimmäinen on nykyisen kaltainen tyyppihyväksyntä, joka perustuu ympäristöministeriön asetuksina annettaviin tyyppihyväksyntäasetuksiin. Toinen on varmennustodistus, joka korvaa aikaisemman varmennetun käyttöselosteen ja tarjoaa tyyppihyväksyntää hallinnollisesti kevyemmän menettelyn rakennustuotteen hyväksymiselle. Kolmas vaihtoehto on valmistuksen laadunvalvonnan varmentaminen, jolloin valtuutettu varmentaja varmentaa rakennustuotteen tuotantoprosessin.
Neljäs vaihtoehto rakennustuotteen hyväksymiseksi on rakennustuotteen varmentaminen rakennuspaikkakohtaisesti. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi aina edellyttää testaukseen tai asiakirjoihin perustuvaa kelpoisuuden osoittamista rakennuspaikkakohtaisesti, mikäli rakennustuotteen kelpoisuutta rakentamisessa käytettäväksi ei ole muulla tavoin osoitettu.
Laki koskee kaikkia niitä rakennustuotteita, joita ei voi CE-merkintä siksi, että ne eivät kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai niille ei ole eurooppalaista teknistä arviointia. EU:n rakennustuoteasetuksen mukainen CE-merkintä tulee pakolliseksi valtaosalle rakennustuotteita 1.7.2013 lähtien.
Laki jatkaa vakiintuneita käytäntöjä ja tarjoaa valmistajille vapaaehtoisia kansallisia vaihtoehtoja osoittaa rakennustuotteen kelpoisuus, jos tuote ei kuulu CE-merkinnän piiriin. Eri vaihtoehdot tarjoavat kuluttajille, rakennusten suunnittelijoille ja kuntien rakennusvalvonnoille mahdollisuuden vertailla tuotteiden ominaisuuksia helposti ja luotettavasti, kertoi asiaa esitellyt asuntoministeri Krista Kiuru. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2013.
Lisätietoja www.ymparisto.fi