Suomessa on rakentamista ohjattu jo 1970-luvun puolivälistä Suomen rakentamismääräyskokoelman avulla. Sen käyttöön on vuosien mittaan totuttu, vaikka senkin sisältö on vuosien mittaan muuttunut ja ajantasaistunut. Periaatteessa kuitenkin malli on pysynyt samana ja määräyskokoelmaan on sisältynyt sekä määräyksiä, että niitä täydentäviä ohjeita, jotka ovat olleet suunnitelmien hyväksynnässä tärkeitä.
Tämän vuosisadan alussa annettu perustuslain uudistus kuitenkin vaatii rikkomaan tämän entisen toimintatavan. Maankäyttö- ja rakennuslain muutos vuonna 2013 korvasi vanhentuneen rakennuslain ja kirjoitettiin uuden perustuslain vaatimaan muotoon. Se edellyttää, ettei ministeriön esittämissä vaatimuksissa saa olla ohjeellista tekstiä. Kaikki oleelliset vaatimukset on ilmaistava ministeriön asetuksina, jotka ovat pykälämuotoon kirjoitettuja vaatimuksia rakennuksille ja rakentamiselle. Muutos entiseen rakentamisen ohjailuun on suuri. Uutta on myös korjausrakentamisen ohjailun tuleminen asetusten piiriin.
Ohjeet on tästä lähtien siis julkaistava eri muodossa, ei täydentävinä osina määräyksiin.
Ohjeet on tästä lähtien siis julkaistava eri muodossa, ei täydentävinä osina määräyksiin. Ympäristöministeriö julkaisee jatkossakin erilaisia suosituksia ja se on antanut myös monille järjestöille ja muille toimijoille mahdollisuuksia julkaista omia täydentäviä oppaitaan. Muotoja ja tulkintoja niissä on monia ainakin alkuun. Ministeriö pyrkii kuitenkin koordinoimaan tilannetta julkaisemalla edelleenkin Suomen rakentamismääräyskokoelmaa, johon ohjeita ja suosituksia kerätään.
Muutoksia tuli monia
Uudet vuoden alussa voimaan tulleet rakentamisen säädökset muuttuvat lähes koko rakentamisen alueella. ne koskevat sisäilmastoa, ilmanvaihtoa, esteettömyyttä, paloturvallisuutta, kosteusteknistä toimivuutta, ääniympäristöä, energiatehokkuutta ja energiamuotojen kertoimia, käyttöturvallisuutta ja vesi- ja viemärilaitteita. Muutos on ollut niin suuri ja herättänyt käytännön toimijoissa pelkoa tilanteen hallitsemattomuudesta. Viime vuoden lopulla saatiinkin todellinen rakennuslupahakemusten ryntäys, koska monet luvanhakijat ilmeisesti halusivat rakentaa vielä vanhojen tunnettujen vaatimusten mukaan.
Suurin osa vaatimusten muutoksista on kohtuullisen pieniä
Suurin osa vaatimusten muutoksista on kuitenkin kohtuullisen pieniä, eivätkä ainakaan pääsääntöisesti rakentamisen vaatimustasoa kiristäviä. Mukana on eräitä ajankohtaisia erikoisuuksia, kuten puurakentamisen suosimiseen liittyviä vaatimuskevennyksiä ja energialaskentaan liittyvien energiamuotojen kertoimien muutokset. Sähkölämmityksen kurittaminen tätä kautta vähenee. Näillä muutoksilla saattaa olla yllättäviä vaikutuksia käytännössä. Ainakin on selvää, että puusta saadaan jatkossa rakentaa entistä korkeampia taloja. Myös lähes samanaikainen siirtyminen niin sanottujen lähes nolla energiatalojen (nZEB) vaatimustasoon voi olla merkittävä muutos.
Painesuhteiden hallintaa korostetaan
Muuttuvilla energiansäästövaatimuksilla saattaa olla merkittävä vaikutus myös sisäilmaston laatuun, vaikka ainakin juhlapuheissa todetaan energiansäästöön pyrittävän ensisijaisesti keinoilla, jotka eivät heikennä sisäilmaston laatua. Käytäntö pian kertoo tässä mihin tässä todella mennään.
Sisäilmastoon liittyviin vaatimuksiin tuli myös joitakin muutoksia. Huonelämpötilan vaatimus rajat kulkevat nyt 20- 25oC välillä. Ilmanvaihdon suhteen on merkittävää, että painesuhteiden hallintaa korostetaan aiempaa enemmän ja vaaditaan jopa ilmanvaihdon säätämistä tasapainoon, eikä alipaineiseksi, kuten aiemmin. Teknisesti hieno vaatimus, jonka toteutuminen käytännössä voi olla vaikeaa. Ainakin sen toteutumisen valvonta voi tulla vaikeaksi. Ilmanvaihdon vaatimukset pysyvät pääosin ennallaan, tarkemmat ilmavirrat tulevat esille ohjeissa. Ne tulevat olemaan sopusoinnussa myös pian valmistuvan uudistetun Sisäilmastoluokituksen kanssa.
Painovoimainen ilmanvaihto ei näytä vieläkään saavan viranomaisilta täysin vihreää valoa, vaikka sitä ei suoranaisesti kielletä. Energialaskelmissa painovoimainen joutuu suuriin vaikeuksiin, sillä poistoilman lämmöntalteenottoa on siinä vaikea järjestää. Painovoimaisen ilmanvaihdon suunnittelua pyritään helpottamaan jatkossa oppailla, joiden valmistelu on jo käynnistynyt. Aiemmin paljon kritiikkiä saanut vaatimus poistoilman viemisestä katolle on tavallaan kumottu, mutta niin sanottu poistoilman seinäpuhallus tuskin saa vielä täysin vapaita papereita. Ehkä tässäkin tulevat oppaat ratkaisevat asiat.
Sisäilmaston laatuun liittyy läheisesti myös ääniasioiden hallinta. Uusi asetus valmistui juuri vuoden loppuun mennessä, eikä sitä täydentävää ohjetta tai opasta ole pikaisesti tulossa. Vaikka uusi asetus on pääosiltaan vanhojen vaatimusten tasolla, ei tilanne silti ole tyydyttävä, sillä asetus on kirjoitettu niin, että tarkennettavaa ja täydentävää tietoa tarvitaan.
Kosteusasioissa on otettava vastuuta
Rakennusten kosteuskysymysten hoidossa uudet asetukset panevat rakentajat aiempia määräyksiä ja ohjeita tiukemmalle. Hankkeeseen ryhtyvän, siis yleensä rakennuttajan, vastuulla on jatkossa se, että rakentamishankkeessa tehdään kosteudenhallintaselvitys, jossa arvioidaan hankkeen kosteusriskit ja esitetään toimet niiden torjumiseksi. Kosteudenhallintasuunnitelmasta vastuulliset henkilöt on nimettävä. Norjan mallin mukaista kosteussuunnitelmien ennakkotarkastusta ulkopuolisen asiantuntijan toimesta ei kuitenkaan vaadita. Uutta on myös se, että kosteuden hallinnasta on vaatimuksia myös korjaustöissä sekä rakennuksen muutoksissa ja laajennuksissa.
Monia muitakin määräyksiä täydentäviä ohjeita ja oppaita on vielä valmistelun alla
Kosteusasioissa tilannetta tulee varmaan selkeyttämään tuleva ohje, jonka on arvioitu valmistuvan ensi syksyyn mennessä. Monia muitakin määräyksiä täydentäviä ohjeita ja oppaita on vielä valmistelun alla. Kokonaiskuvan uudistuksen onnistumisesta saa vasta niiden tultua valmiiksi. Kaiken kaikkiaan ministeriön tekninen valmisteluvoima on ollut monta vuotta ylikuormitettuna. Tähän nähden lopputulosta on pidettävä tyydyttävänä. Nyt on vain kentän opeteltava uudet kuviot.
Esko Kukkonen