ROTI-raportissa annetaan koulutodistuksen tapaiset arvosanat rakentamisen eri alueille. Laajan raportin kokonaissisällöstä on tässä esitetty vain muutamia valittuja kohtia. Tutustu lähemmin raporttiin ROTIn verkkosivuilla(pdf).
Rakennetun omaisuuden tila ROTI on joka toinen vuosi tehtävä asiantuntija-arvio. Se tarjoaa puolueetonta tietoa ja näkemyksiä niin asiantuntijoille, päätöksentekijöille kuin kansalaisillekin. ROTI 2017 -raportti nostaa aiemmista arvioinneista tuttujen näkökulmien eli rakennusten, liikenneverkkojen, yhdyskuntateknisten järjestelmien sekä koulutuksen ja kehityksen rinnalle arkkitehtuurin, suunnittelun, muotoilun ja taiteen rakennetussa ympäristössä. Lisäksi vuonna 2015 ensimmäistä kertaa omana kokonaisuutenaan käsitelty digitaaliset ratkaisut -osio on mukana myös vuoden 2017 ROTIssa. Raportin käytännön asioista on vastannut projektisihteerinä RIL:n toiminnanjohtaja, diplomi-insinööri Helena Soimakallio.
Rakennukset on laitettava kuntoon
Eritysteemana ovat tällä kertaa kuntien rakennetun omaisuuden hallintaan liittyvät kysymykset ja toimenpidesuositukset. Nyt julkaistu ROTI-raportti on järjestyksessään kuudes. Se perustuu liki 160 asiantuntijan näkemyksiin rakennetun ympäristön nykytilasta ja lähitulevaisuudesta.
Lisäksi raportissa on käytetty lähteinä ja taustamateriaalina yli 70:ä selvitystä, tutkimusta, raporttia ja tilastoa. Kuuteen paneeliin jaettu asiantuntijoiden joukko kokoontui syksyn 2016 ja talven 2017 aikana yli 30 kertaa. Asiantuntijat pohtivat tapaamisissa toimialan keskeisiä ajureita ja haasteita sekä etsivät keinoja niiden ratkaisemiseksi. Ohjatun keskustelun lisäksi työkaluina käytettiin muun muassa skenaariotyöskentelyä sekä sähköisiä kyselyitä.
ROTI 2017 ei edusta yksittäisen panelistin tai rahoittajan näkemystä asioiden tilasta. Raportissa annetut toimenpidesuositukset on muodostettu paneelikokouksissa käytyjen keskustelujen, sähköisten kyselyiden tulosten ja muun ennakko- ja taustamateriaalin pohjalta.
Hankkeen keskeinen tavoite on rakennettua ympäristöä koskevan ajankohtaisen tiedon kokoaminen ja tietoisuuden kasvattaminen sen tilasta. Raportin toivotaan toimivan myös keskustelun herättäjänä ja alan kehityksen edistäjänä.
Jatkuva kunnossapito on tärkeää
Rakennusten kunnosta pitää huolehtia nykyistä paremmin koko elinkaaren ajan. Jatkuvan kunnossapidon kulttuuri pitää vakiinnuttaa rakennuskantaan omakotitaloista kuntien palvelurakennuksiin. Ennakoiduilla ja suunnitelmallisilla korjauksilla ehkäistään tehokkaasti laajojen vaurioiden ja niistä johtuvien ongelmien syntyä. Ajantasainen tieto rakennusten kunnosta auttaa tekemään oikeita päätöksiä oikeaan aikaan. Rakennusten elinkaarta vaivaaviin laatuongelmiin on etsittävä ratkaisut viipymättä.
Asia on tärkeä, sillä rakennetun omaisuuden korjausvelka vaikuttaa niin monella tasolla kansantalouteemme, että sen vaikutusta ei voi jättää huomiotta. Korjausvelan määrä kylmää: se on arviolta 30–50 miljardia euroa pelkästään rakennuskannassa, ja väylät sekä yhdyskuntatekniset järjestelmät tulevat vielä tähän päälle. Korjausvelan hoitamattomuuden vuoksi bruttokansantuote jää vuosittain kaksi prosenttia alhaisemmaksi kuin se voisi olla, jos korjaaminen ja ylläpito nostettaisiin kestävälle tasolle. Kunnossapidon vaje on vuositasolla noin 12 prosenttia kestävään tasoon verrattuna. Summat ovat niin suuria, että niitä on vaikea mieltää. Kaiken lisäksi tiedämme, että rakennettuun ympäristöön käytetyt panostukset palautuvat yhteiskunnalle moninkertaisina.
Tutkimusta ja koulutusta on lisättävä
Kiinteistö- ja rakennusalan tutkimusta on raportin mukaan Suomessa lisättävä merkittävästi, sillä toimialan tulevaisuuden menestys perustuu tuoreeseen tietoon ja vahvaan ammattiosaamiseen. Alan tutkimus- ja kehitystoiminnan alennustilasta kertoo se, että rakennettuun ympäristöön linkittyvän valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen määrä on laskenut tasaisesti koko 2000-luvun ajan. Yritysten tällaiseen toimintaan tekemät investoinnit ovat myös kauan olleet varsin vaatimattomia. Alalla olisi kuitenkin tutkimus- ja kehitystarpeita vaikka kuinka paljon ihan jo rakennustekniseen laatuun, sisäilmaan ja digitaalisuuteen liittyvien teemojen ympärillä.
Aktiivisesta, eri toimijoiden vahvuuksia yhdistävästä ja kansainvälisestä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta hyötyy myös opetus. Jotta alan koulutukseen hakeutuisi jatkossakin motivoituneita ja hyviä opiskelijoita, alan mainetta ja siihen nojaavaa vetovoimaa on parannettava.
Muuttuvien osaamisvaatimusten haasteeseen voidaan puolestaan vastata elinikäisellä oppimisella. Päämääräksi on saatava kestävä rakennettu ympäristö. Arkkitehtuurin, insinöörisuunnittelun, muotoilun ja taiteen näkökulmien vahvistaminen yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelun sekä rakentamisen prosesseissa parantaa elinympäristömme laatua ja palvelukykyä. Eri suunnittelualojen yhteistyön tuloksena voidaan myös löytää uusia ratkaisuja rakennettuun ympäristöön vaikuttavien muutosilmiöiden tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.
Luovan suunnittelun tarjoama potentiaali on hyödynnettävä täysimääräisesti rakentamisessa ja yhdyskuntien kehittämisessä. Alan rohkea uudistaminen kohti kestävää rakennettua ympäristöä täytyy aloittaa viipymättä. Laatuongelmat on saatava kuriin. Rakentamisprosessin ja sen lopputuotteen laadussa on edelleen puutteita.
Laatuongelmat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Niistä ensimmäiseen kuuluvat riskialttiista ratkaisuista ja huonosta suunnittelusta johtuvat ongelmat, jotka ovat johtaneet helposti vaurioituviin rakenteisiin. Toiseen kuuluvat virheellisistä materiaaleista ja työsuorituksista johtuvat ongelmat. Nämä yhdistettyinä rakennuksen huolimattomaan käyttöön ja kunnossapidon laiminlyönteihin synnyttävät valtaosan ongelmista.
Kosteusvauriot on saatava kuriin
ROTI toteaa, että julkisuudessa esillä ovat olleet varsinkin kosteus- ja homevauriot sekä sisäilman sisältämät muut epäpuhtaudet, joiden tunnistettiin jo 1990-luvun alussa synnyttävän sisäympäristöongelmia ja terveyshaittoja. Arvioiden mukaan jopa viidennes julkisista palvelurakennuksista on vaurioitunut merkittävästi. Näissä tiloissa oleskelee päivittäin jopa puoli miljoonaa lasta, vanhusta ja työikäistä aikuista.
Olemassa olevien rakennusten kosteus- ja homevaurioiden sekä muiden sisäilmaongelmien syntyyn vaikuttavat tekijät ja mekanismit tunnetaan jo varsin hyvin. Toisaalta asukkaat ja rakennusten käyttäjät ovat aiempaa tietoisempia huonoihin sisäolosuhteisiin liittyvistä haitoista ja riskeistä, joten he osaavat puuttua epäilyihin ja vaatia korjauksia. Aihepiiri saa lisäksi paljon huomiota mediassa.
Raportti toteaa myös, että vuonna 2015 päättynyt kosteus- ja hometalkoot -ohjelma tuotti tietoa muun muassa eri aikakausien rakennusten tyypillisistä vaurioista ja niiden korjaamisesta. Ohjelman jatkoksi on esitetty elinkaaritalkoita, joiden puitteissa tuotettaisiin kansantajuista ohjeistusta kiinteistöjen ylläpitoon ja mahdollisten vaurioiden synnyn ehkäisyyn.
Oulun kaupungin rakennusvalvonta on kehittänyt Kuivaketju10-toimintamallin, jolla pyritään estämään kosteusvaurioiden syntyminen kaikissa rakennusprosessin eri vaiheissa. Menettely sisältää riskilistan ja -todentamisohjeen, joissa on esitetty kymmenen keskeisintä kosteusriskiä. Kosteusriskien hallinnalla väitetään vältettävän yli 80 prosenttia kosteusvaurioiden seurannaiskustannuksista. Toimintamalli onkin saanut viime kuukausina vahvaa tukea eri puolilta rakentamisen yhteisöä.
Lähes nollaenergiarakennuksia on osattava rakentaa
ROTIn mukaan lähes nollaenergiarakentamisen tieto- ja osaamispohjaa vahvistettava. Rakennuksilla ja etenkin niiden käytöllä on suuri merkitys ympäristön kannalta. Esimerkiksi rakennusten lämmitysenergian kulutus on suurin yksittäinen kasvihuonekaasupäästöjen ja siten ilmastonmuutoksen aiheuttaja Suomessa. Maamme on sitoutunut EU:n kautta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen parantamalla rakennusten energiatehokkuutta ja lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä sekä uusissa että olemassa olevissa rakennuksissa.
Vuoden 2017 alussa voimaan tulleiden määräysten mukaan uusi rakennus on rakennettava lähes nollaenergiarakennukseksi, kun rakennus- tai toimenpidelupahakemus tulee vireille vuoden 2018 alun jälkeen. Lähes nollaenergiarakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus ja jonka tarvitsema energia tulee laajalti uusiutuvista lähteistä. Käytännössä energiatehokkuutta on uusissa rakennuksissa parannettu lisäämällä vaipan lämmöneristystä, tiivistämällä rakenteita ja nostamalla ilmanvaihdon lämmöntalteenoton hyötysuhdetta.
Uusiutuvan lähienergian tuotannossa erilaiset lämpöpumput sekä aurinkokeräimet ja –paneelit ovat kasvattaneet suosiotaan. Olemassa olevissa pientaloissa ilmalämpöpumpuilla on korvattu pääosin suoraa sähkölämmitystä sekä öljyn ja puun lämmityskäyttöä. Uudisrakentamisessa lämpöpumppuja käytetään laajalti lämmitysenergian tuotantoon ja kesäaikaiseen viilennykseen.
Ratkaisujen on oltava toimivia ja minivoitava riskejä
Keskustelu lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymisen mielekkyydestä on ollut hyvin vilkasta, koska energiatehokkuuden lisäämisen nähdään sisältävän riskejä. Tehokkaasti eristettyjen ja tiiviiden vaipparakenteiden rakennusfysikaalinen toimivuus muuttuvassa ilmastossa nähdään kysymyksenä, josta ei ole riittävästi tietoa turvallisten ratkaisujen määrittelyä varten. Lisäksi energiatehokkaat ratkaisut vaativat entistäkin huolellisempaa ja virheettömämpää toteutusta työmaalla sekä talotekniikan asianmukaista käyttöä rakennuksen koko elinkaaren aikana.
Siirtyminen lähes nollaenergiarakentamiseen tapahtuu Suomessa nopeasti, käytännössä vuoden 2017 aikana. Jotta avoinna olevat kysymykset saadaan ratkaistua ja mahdolliset riskit paremmin hallintaan, on maamme ilmastoon sopivien ratkaisujen oltava onnistuneita ja samalla on huolehdittava siitä, että lainsäädännön soveltamisessa ollaan joustavia sekä teknologia- ja ratkaisuneutraaleja.
Raportin mukaan on tärkeää saada laatuongelmat kuriin. Rakentamisprosessin ja sen lopputuotteen laadussa on edelleen puutteita. Laatuongelmat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat riskialttiista ratkaisuista ja huonosta suunnittelusta johtuvat ongelmat, jotka ovat johtaneet helposti vaurioituviin rakenteisiin. Toiseen kuuluvat virheellisistä materiaaleista ja työsuorituksista johtuvat ongelmat. Nämä yhdistettyinä rakennuksen huolimattomaan käyttöön ja kunnossapidon laiminlyönteihin synnyttävät valtaosan ongelmista.
Yhteistyötä tarvitaan
Raportti toteaa, että kaikkineen rakentamisen prosessien ja lopputuotteiden laadun yleinen kohentaminen ja aivan erityisesti jo havaittujen laatuongelmien korjaaminen tulee aloittaa viipymättä. Ratkaisujen etsimisessä tarvitaan alan yritysten, järjestöjen, tutkimusorganisaatioiden ja viranomaisten avointa ja tiivistä yhteistyötä.
Toimintatapoja muuttamalla on ROTI-raportin mukaan mahdollista parantaa merkittävästi paitsi lopputuotteen laatua, myös koko toimialan tuottavuutta. Vastuullisen asenteen vahvistamisen rinnalla on erityisen tärkeää kasvattaa alan tutkimuksen ja koulutuksen resursseja, jotta tarvittava tietopohja ja osaaminen paranevat.
Korjaaminen on raportin mukaan tehtävä ennakoivasti ja vain tarpeeseen Talonrakennuksessa korjaaminen on jo useiden vuosien ajan ylittänyt uudisrakentamisen volyymin. Korjausrakentamisen arvo Suomessa oli vuonna 2015 hieman yli 12 miljardia euroa, josta asuntokorjausten kokonaisarvo oli noin seitsemän miljardia euroa. Korjausrakentamisen arvioidaankin tulevaisuudessa edelleen kasvavan 1–2 prosentin vuosivauhdilla.
Tutustu: Roti 2017 -raportti