Sisäilmaston parissa työskentelevillä tutkijoilla ja asiantuntijoilla on omat järjestönsä muuallakin kuin Suomessa. Näitä eräänlaisia Sisäilmayhdistyksen veljesjärjestöjä on Ruotsissa, Norjassa ja Hollannissa. Muissa maissa alan tutkijat ovat suoraan kansainvälisen yhteisjärjestön ISIAQn jäseniä.
Ruotsin SWESIAQ on tavallaan myös kummijärjestömme, se perustettiin vuonna 2000 Otaniemessä HB- kongressin yhteydessä pitkälti suomalaisen mallin mukaan. Vuosien mittaan SWESIAQ on ottanut kuitenkin hieman toisenlaisen ja meikäläisestä poikkeavan roolin sisäilma-asioiden edistämisessä. Sillä on jäsenistöä suunnilleen saman verran kuin meillä, mutta se ei ole saanut mukaan rakennusalan teknistä väkeä juuri lainkaan. Mukana on alan tutkijoita eri puolilta Ruotsia, ja pääpaino on vahvasti terveyteen liittyvässä tutkimuksessa. Myöskään Sisäilmastoseminaarin kaltaisia tapahtumia ruotsalaisilla ei toistaiseksi ole ollut ohjelmassa. Heillä ei myöskään ole omaa lehteä, vaan ainoastaan netissä ilmestyvä oma tiedotuslehti. Heillä ei ole myöskään ollut sisäilmasto- ja rakennusmateriaalien M 1 – luokituksen kaltaisia aktiviteetteja. Sen sijaan SWESIAQ on ollut aktiivinen tutkimuksessa, ja yhdenmukaisten tutkimusmenetelmien kehittämisessä.
Ruotsissa ei esimerkiksi ole samankaltaista yhtenäistä asuntojen ja vastaavien tilojen sisäilmaongelmien tutkimusohjetta, kuin meillä on asetusten ja STM:n antamien ohjeiden ja niitä täydentävien opaskirjojen kautta. Asuntojen sisäilman laadun selvitykset tehdään siis lähinnä kuntien antamien ohjeiden mukaan. SWESIAQ on tunnistanut ongelman ja siksi se on julkaissut aiheesta oman ohjeensa. Sen laatimisessa on käytetty hyväksi Suomen lainsäädäntöä ohjeineen ja oppaineen.
Mikrobitutkimukset ja etenkin sisäilmaan liittyvät mikrobimääritykset ovat myös Ruotsissa vaikeasti ratkaistava ongelma. SWESIAQ julkaisikin viime talvena oman oppaansa tästä myös meillä ajankohtaisesta aiheesta, SWESIAQ:s råd för utredning av mikrobiell påväxt i byggnader.
Opas sisältää arvioinnin monesta eri tutkimusmenetelmästä ja niiden soveltuvuudesta käytännön mikrobiongelmien tutkimiseen. Myös tehtävään liittyvät hyvinkin erilaiset laboratoriokäytännöt esitellään ja arvioidaan.
Aiheesta käytiin yhdistyksen piirissä voimakasta julkista keskustelua, ja lopputulos on mielestäni melko lailla samankaltainen kuin meillä. Uudet nopeammat menetelmät olisivat tervetulleita, mutta ne ovat vielä turhan epäluotettavia, joten on tyydyttävä vielä vanhaan kasvatusmenetelmään, joka on meilläkin toistaiseksi ainoa viranomaisten hyväksymä. Uuteen SWESIAQ julkaisuun kannattaa mielestäni ainakin alan asiantuntijoiden tutustua.
SWESIAQ ottaa vastaan myös suomalaisia jäseniä. Jos Ruotsin kieli ei pelota, voi tietoja yhdistyksen toiminnoista ja julkaisuista hakea SWESIAQin nettisivuilta www.swesiaq.se. Matka kokouksiin on lyhyt ja järjestöllä on usein erittäin hyviä ajankohtaisia esityksiä ohjelmassa.
EK