Tänä vuonna numerossa 3/2012 toi kemian ammattilaisten Kemia-lehti esille useammassa artikkelissa sisäilmaongelmia ja niihin löytyviä ratkaisuja. Pääkirjoituksessa päätoimittaja Leena Laitinen kertoo omista kokemuksistaan homealtistuneena, joka aina ei saa edes ymmärrystä saatikka sitten apua ongelmiinsa. Lehdessä on hieno tietopaketti vaikeimmista sisäilmaongelmistamme.
Toksiinimenetelmä kiinnostaa
Toimittaja Teija Horpun artikkelissa ”Myrkyllisessä sisäilmassa työskentelee sairaita ihmisiä” esitellään Mirja Salkinoja-Salosen menetelmä sisätilan toksisuuden ja sairastuvuuden välillä. Toksisuus mitataan sisätilojen pöly- ja mikrobinäytteistä ja sairastuvuus opettajien kokemista terveyshaittaoireista. Menetelmä oli esillä myös kevään Sisäilmastoseminaarissa. Hanke kohdistui Helsingin kaupungin kouluihin. Kaupunki oli myös Työsuojelurahaston kanssa rahoittanut tutkimusta. Artikkelissa esitellään sekä menetelmä että tutkimuksen tekijät perusteellisesti. Artikkeliin haastateltu sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Jari Keinänen pitää tuoretta tutkimusta lupaavana. Keinänen kuitenkin muistuttaa, että ”Kuten normaalistikin tutkimustyössä, tuloksia voidaan pitää luotettavina vasta, kun ne pystyään toistamaan toisen tutkimusryhmän tutkimuksessa. Koska tutkimus ei ollut kliininen, aineistolla ei pystytä osoittamaan toksisuuden ja erilaisten oireiden välistä syy-seuraussuhdetta.” Hän toteaa myös, että ”Yksimielisiä ollaan siitä, että tarvitaan vahva näyttö, ennen kuin jokin tutkimusmenetelmä voidaan ottaa viranomaiskäyttöön”.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Harri Alenius, joka on mukana myös ministeriön käynnissä olevassa Toxitest-hankkeessa, toteaa puolestaan, että ”Salkinoja-Salosen käyttämä menetelmä on lupaava. Alan kannalta on ratkaisevaa, jos Toxitest-hankkeessa saadaan tutkimustuloksia, jotka puoltavat toksisuuden hyödyntämismahdollisuuksia. Viranomainen joutuu harkitsemaan asioita hyvin tarkkaan. Se ei tarkoita sitä, että vähättelisimme jonkin tutkimusryhmän tuloksia. Päinvastoin kaikki toivovat, että sopiva tutkimusmenetelmä löydetään.”
Huonekohtaiset ilmanpuhdistimet auttavat
Ongelmatapauksissa käytetään usein apuna huonekohtaisia ilmanpuhdistimia. Niistä valtakunnallisten kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen kertoo haastattelussa, että joskus puhdistimet helpottavat tilannetta, joskus jopa pahentavat. Hän pitää suurena puutteena sitä, ettei laitteita ole tutkittu autenttisissa homevauriokohteissa. ”Kokemusten mukaan puhdistimet auttavat oireisiin, jotka liittyvät hiukkasiin. Jos taas oireet liittyvät kaasuihin tai toksiineihin, laitteista ei välttämättä ole apua. Ongelmana on, ettei tiedetä, mille ihmiset yksittäisessä kohteessa ovat herkistyneet,” Pirinen sanoo.
Artikkelin mukaan sisäilmaongelmaisia kouluja riittää Suomessa riesaksi asti. Silti kiinteistöjä korjataan näppituntumalla ilman varmaa tietoa, missä ongelmapesäke sijaitsee ja minne korjaus pitäisi kohdentaa. Artikkelissa viitataan siksi myös Paavo Keron Tampereen teknisessä korkeakoulussa tekemään koulujen korjauksia koskevaan tutkimukseen. Siinä todetaan, mm. että ongelmakouluja korjataan paljon, mutta usein korjaus epäonnistuu. Joitain rakennuksia on korjattu kolmekin kertaa, mutta ongelmat ovat vain jatkuneet. Lopulta toimiva koulurakennus on purettu. Tärkeää olisi, että ongelmapesäke saataisiin kerralla kuntoon. Korjattava kiinteistön kohta pitäisi saada paikannettua täsmällisesti ja luotettavasti.
Helsingin kaupungin kiinteistöpäällikkö Sari Hildén kertoo, että Helsingin kaupunki on tyytyväinen koulujen sisäilmasta ja henkilökunnan terveyshaittaoireista tehtyyn tutkimukseen. ”Toivomme, että tutkimuksesta on hyötyä toksisuustutkimusmenetelmän kehittämisessä. Uskomme, että lähitulevaisuudessa se on yksi merkittävä lisä menetelmävalikoimassa, kun tutkimme kiinteistöjen sisäilmaongelmia.”
Sairaiden vähättely on lopetettava
Toinen artikkeli, jonka on kirjoittanut päätoimittaja Leena Laitinen, kertoo homepakolaisista, ihmisistä, jotka eivät voi elää homeisissa rakennuksissa. Artikkeli on nimetty provosoivasti ”Sairastuneiden vähättely on lopetettava”. Tämä tilanne onkin monelle homeongelmien kanssa sairastuneelle tuttu. Homepakolaiset ry:n puheenjohtaja Katja Pulkkinen kertoo, kuinka hän on nukkunut parin viime vuoden ajan enimmäkseen teltassa ja parvekkeilla. Kosteusvauriomikrobien tuottamille toksiineille pahasti herkistyneiden on hänen mukaansa erittäin vaikea löytää rakennusta, jossa voisi asua tai työskennellä. Katja Pulkkinen ei ole saanut apua vaivoihinsa, vaan hän kärsii oireista, jotka ovat usein vammauttavan voimakkaita. Hän kertoo myös, että niitä aiheuttavat myös tavalliset rakennusmateriaalit ja –kemikaalit, kuten muovimatot ja liimat. Asumisen lisäksi Pulkkisella on ongelmia hänelle sopivan työpaikan löytämisessä. Laitinen kirjoittaa, että Pulkkisen tarina on karu, mutta ei ainutlaatuinen. Epäterveellisestä sisäilmasta vakavasti sairastuneiden määrää ei tiedetä, koska potilaat jäävät yleensä ilman diagnoosia kuten Pulkkinen. Ja sairastuneiden joukko kasvaa koko ajan.
Tilannetta pohtii artikkeliin haastateltuna myös HUSin infektiotautien ylilääkärin virasta eläkkeelle siirtynyt professori Ville Valtonen, joka pitää tilannetta vakavana. ”Kosteusvauriosairauksiin liittyy homeiden aiheuttamien allergisten ja toksisten reaktioiden lisäksi monikemikaaliyliherkkyys. Herkistyminen voi invalidisoida potilaan ja aiheuttaa kroonisia sairauksia, kuten keuhkosairauksia sekä reumaattisia ja neurologisia oireyhtymiä.” Hän jopa arvelee, että ”Potilaiden määrä todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa, koska uusi sukupolvi altistuu parhaillaan homeille päiväkodeissa ja kouluissa”. Valtosen mielestä lääkärien asenteissa on myös korjaamisen varaa. ”Kautta historian uusien tuntemattomien sairauksien oireiden syyksi on epäilty psyykkisiä tekijöitä. Kun valmistuin lääkäriksi vuonna 1969, mahahaavapotilaita lähetettiin usein psykiatrille. Vasta helikobakteerin löytyminen ohjasi lääkärien ajatukset oikeille raiteille.”
Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio on havainnut saman suuntauksen, ”Monioireiset potilaat ovat kasvava ryhmä omalla poliklinikallamme, jossa tutkimme työssä altistuneita. Samat ihmiset voivat olla herkistyneitä homeille, tuoksuille ja kemikaaleille, osa myös sähkölle.”
Tällä tavoin sairastunut tipahtaa suojaverkkojen ulkopuolelle, kirjoittaa Laitinen. Jos sairautta ei diagnosoida, potilas putoaa sosiaaliturvan piiristä ja päätyy yleensä työttömyyskortistoon, vaikka sairastuminen olisi seurausta työssä altistumisesta. Virallisesti terve ei voi saada työkyvyttömyyseläkettä, ja työttömyyskorvaus voi katketa, jos kieltäytyy tarjotuista töistä tai koulutuksista ilman todistettua terveydellistä syytä. Tällaisia tapauksia on esillä lukuisia muun muassa Homepakolaiset ry:n nettisivuilla, kirjoittaa Laitinen..
Pääjohtaja Vainio ehdottaa ensiavuksi virallista diagnoosiluokitusta monioireisille yliherkistyneille Hän kertoo, että Ruotsissa käytetään diagnoosia, jonka koodinumero tarkoittaa ’muuta yleistä oiretta tai sairauden merkkiä´. Tällöin oireyhtymä saa ainakin oireenmukaisen diagnoosinumeron.
Kosteusvauriosairauksille ei vielä ole hyviä diagnostisia testejä, kertoo Ville Valtonen. ”Muutama vuosi sitten tutkitut homevasta-aineiden määritykset osoittautuivat vesiperäksi. Todettiin kyllä, että suuri osa väestöstä oli altistunut, mutta korkeat vasta-ainetasot eivät korreloineet oireiden kanssa – osa altistuneista oireili, osa ei.”
”Nyt tutkimuskohteena on homesienten seinämissä esiintyvä beetaglukaani, jota vastaan syntyvää immuunivastetta voidaan mitata elimistöstä. Ehkä jo parin vuoden kuluttua meillä on käytössä diagnostinen testi.”, Valtonen arvelee.
Artikkelissa pohditaan myös syitä oireiden lisääntymiseen. Ilmeisesti uudet rakennusmateriaalit ja kehno rakentaminen ovat tähän tärkeinä syinä. Myös ympäristömme on kemikalisoitunut. Käytännön neuvona antaa Ville Valtonen seuraavan ohjeen ”Terveellä on vaaran merkki, jos hänen hajuaistinsa herkistyy homeille tai jos monet kemikaalit, kuten hajuvedet tai maalit, tuntuvat ärsyttäviltä. Herkistynyt hajuaisti on luonnon puolustusmekanismi, jota kannattaa uskoa. Ei pidä myöskään oleskella rakennuksissa, joissa saa silmien ärsytys- ja hengitystieoireita ja toistuvia hengitystieinfektioita”.
teksti: Esko Kukkonen
Mielenkiintoiset artikkelit kokonaisuudessaan ovat luettavissa Kemia-lehden nettisivuilta: www.kemia-lehti.fi