EU:n piirissä on katsottu tarpeelliseksi kiristää asuntojen radonpitoisuuden vaatimustasoa tasoon 300 Bq/m3. Se on alempi kuin tällä hetkellä Suomessa oleva virallinen vaatimustaso 400 Bq/m3. Suomella on aikaa neljä vuotta ottaa muutos omiin säännöksiin.
Toimenpiteiden aikataulusta ei ole vielä tehty päätöstä. Vaatimusten kiristäminen ei todennäköisesti kuitenkaan aiheuta suuria muutoksia Suomessa tapahtuvaan radontorjuntatyöhön. Pahimmin radonin vaivaamilla alueilla on asiaan kuitenkin kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.
Euroopan neuvosto on hyväksynyt uudet vaatimukset radon pitoisuudelle, kertoo Tuomas Valmari Säteilyturvallisuuskeskuksesta (STUK). Kyseessä on Euroopan unionin neuvoston hyväksymä säteilysuojelun perusnormidirektiivi (BSS = Basic Safety Standard). Tämä BSS eli viralliselta nimeltään NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/59/EURATOM on julkaistu 17.1.2014.
Se löytyy netistä Euroopan unionin virallisesta lehdestä.
Uuden päätöksen artiklan 106 mukaan jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 6. helmikuuta 2018. Uusi asuntojen vertailutaso (korkeintaan 300 Bq/m3) löytyy 74 artiklasta, Valmari toteaa.
Hän kertoo myös, että päätöksen artiklassa 103 on toinen mielenkiintoinen asia, nimittäin radonia koskeva toimintasuunnitelma.
– Toimintasuunnitelmassa pitää käsitellä muun muassa radonriskialueiden arvioimista, radonkorjausohjeistusta, viestintästrategiaa. Nämähän ovat sinänsä tuttuja asioita Suomessa jo ennestään, mutta tulevat nyt systemaattisesti kuvattuna toimintasuunnitelmaan.
Tässä vaiheessa on liian aikaista arvioida kuinka paljon vaikkapa radonriskien viestintästrategiaan mahdollisesti tehtävät muutokset tulevat edistämään radontorjuntaa ja -korjauksia Suomessa.
– Direktiivin avulla edistetään tärkeäksi todettua radonturvallisuustyötä, mutta se ei siis edellytä pakollisia radonkaivoja tai muita sellaisia pakkotoimenpiteitä asuntoihin, Valmari kertoo.
Kuitenkin melkein kaikissa tapauksissa pitäisi hyvällä radonkorjauksella päästä alle 300 Bq/m3:n. Suomessa on nykyisen vertailutason 400 Bq/m3 ylittäviä asuntoja noin 60 000 kpl ja arvon 300 Bq/m3 ylittäviä asuntoja noin 100 000 kpl. Radonimurilla ja radonkaivolla saadaan radonpitoisuudesta tyypillisesti 80 prosenttisesti pois. Eli lähtötasolta 1500 Bq/m3 päästään tyypillisesti tasolle 300 Bq/m3. Lähtötason 1500 Bq/m3 ylittäviä asuntoja on noin 2000 kpl.
Säteilyturvakeskus ja sosiaali- ja terveysministeriö järjestävät radonkorjauskoulutusta. Koulutus on osa radontalkoot -kampanjaa. Seuraava koulutustilaisuus on Helsingissä torstaina 20.3.2014 klo 9 -16. Lisätietoja STUKin sivuilta www.stuk.fi. Ilmoittautumisia ottaa vastaan jaana.joenvuori(at)stuk.fi. Koulutus ja jaettava opetusmateriaali ovat ilmaisia lukuun ottamatta Asuntojen radonkorjaaminen -opasta (STUK-A252). Oppaan voi ostaa paikan päältä hintaan 19 euroa. Sen voi myös tulostaa STUKin nettisivuilta maksutta www.stuk.fi/radonkorjausopas.
Sisäilmastoseminaarissa STUKin Tuomas Valmari kertoo lisää radoniin liittyvistä ajankohtaisista kysymyksistä.
Taustaa:
Keuhkosyöpää aiheuttava radioaktiivinen radon on asuntojen ja työpaikkojen sisäilmassa esiintyvä näkymätön ja hajuton jalokaasu. Noin puolet suomalaisen saamasta säteilyannoksesta on peräisin huoneilman radonista. Suomessa noin 300 henkeä saa arvioiden mukaan vuosittain keuhkosyövän radonista. Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa asunnoissa on noin 96 becquereliä kuutiometrissä. Se vastaa noin kahden millisievertin säteilyannosta vuodessa. Asuntojen keskimääräinen radonpitoisuus on Ruotsissa 108, Norjassa 106, Tanskassa 77, Saksassa 50, Ranskassa 66 ja Englannissa 20 Bq/m3.
Graniittisen kallio- ja maaperämme uraanipitoisuus on suurempi kuin koko maailmassa keskimäärin. Suomessa uraanipitoisuudet ovat suurimpia Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa ja pienimpiä Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Lapissa. Tehokkaimmin vähennetään suomalaisten keskimääräistä säteilyannosta pienentämällä huoneilman radonpitoisuutta.
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen 944/92 mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittää 400 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3. Radonpitoisuudella tarkoitetaan tässä radonpitoisuuden vuosikeskiarvoa, joka on mitattu tai mittauksen perusteella määritetty radonpitoisuuden keskiarvo vuoden pituisena yhtäjaksoisena aikana
Radonturvallisen rakentamisen ohjeita tänään:
•Ympäristöministeriö. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, Määräykset ja ohjeet. 2012. Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa D2
•Ympäristöministeriö. Pohjarakenteet, Määräykset ja ohjeet. 2004. Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa B3.
•Rakennustieto Oy. Radonin torjunta. RT ohjekortti RT 81-11099, LVI 37-10513, KH 27-00510.
Jos huoneilman radonpitoisuus ylittää 400 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee toimenpiteitä radonpitoisuuden pienentämiseksi. Jos radonpitoisuus on 200 – 400 Bq/m3 STUK suosittelee tarkoituksenmukaisia, helposti tehtäviä korjauksia, joilla radonpitoisuutta voidaan alentaa.
Tehokkaimmilla radonkorjausmenetelmillä pyritään vähentämään erityisesti maaperän radonpitoisen ilman virtausta sisätiloihin. Tämä voidaan toteuttaa joko radonimurilla tai radonkaivolla. Vuotoreittien tiivistäminen voi olla myös mahdollista. Ilmanvaihtoteknisillä toimenpiteillä on mahdollista myös alentaa radonpitoisuutta. Kerrostalojen radonkorjauksissa käytetään samoja menetelmiä kuin pientaloissakin.
Tarkemmin oppaassa: Asuntojen radonkorjaaminen. STUK-A252.
teksti: Esko Kukkonen