Direktiivi määrää komission kehittämään yksinkertainen indikaattori, jolla voitaisiin vertailla rakennusten ja niiden teknisten ratkaisujen valmiutta älykkääseen ohjaukseen ja käyttöön. Tällä indikaattorilla arvioidaan rakennusten automaatio- ja informaatiojärjestelmien valmiutta vaikuttaa rakennuksen energiankäyttöön, alueellisiin energiajärjestelmiin ja käyttäjätyytyväisyyteen.
Älyratkaisuvalmiusanalyysissa tarkastellaan kymmentä teknistä järjestelmää: lämmitystä, lämmintä käyttövettä, jäähdytystä, ilmanvaihtoa, valaistusta, rakennuksen dynaamista vaippaa, tehontarpeen tasausta, energiantuottoa, sähköajoneuvojen latausta, seurantaa ja säätöä (kuvassa ylimmät laatikot).
Katso täysikokoinen kuva täältä
Rakennuksen tekniset järjestelmät tuottavat edelleen palveluita, jotka on määritelty teknologiasta ja valmistajasta riippumattomalla tavalla. Yhtenä esimerkkinä on ilmanvaihdon ilmavirran säätö (kuva), joka voidaan toteuttaa monella eri tavalla (eri tasoisesti): kuvassa näkyy neljä laatutasoa nollatason lisäksi. Mitä korkeampitasoinen laatutaso on, sitä suurempi positiivinen vaikutus sillä on älyindikaattoriin.
Jokainen rakennuksen teknisen järjestelmän palvelu vaikuttaa kahdeksaan suurempaan tavoitealueeseen: 1) rakennuksen energiansäästöön, 2) joustavuuteen jakeluverkkojen kannalta, 3) paikalliseen energiantuotantoon, 4) viihtyisyyteen, 5) käyttömukavuuteen, 6) hyvinvointiin ja terveyteen, 7) huoltoon ja vikadiagnostiikkaan ja 8) käyttäjäinfoon (Tavoitealueet ovat kuvassa alimpina.).
Viihtyisyydellä tarkoitetaan tiedostettua ja tiedostamatonta tyytyväisyyttä lämpöoloihin, äänioloihin (akustiikka) ja valaistukseen (riittävyys ja häikäisyn välttäminen).
Käyttömukavuudella tarkoitetaan rakennuksen vaivatonta käyttöä ja vähäisempää tarvetta käsiohjaukseen, jotta ”elämä olisi helpompaa”.
Hyvinvointi ja terveys koskee teknisiä palveluja, joilla edistetään asukkaiden ja käyttäjien terveyttä, esimerkiksi parempaa sisäilman laatua verrattuna perinteisillä menetelmillä saavutettavaan sisäilman laatuun.
Indeksiä varten kaikkien palveluiden vaikutus kuhunkin 8 vaikutusalueeseen summataan painokertoimia käyttäen ja ilmaistaan prosentteina maksimivaikutuksesta (100 prosentista). Indeksi muodostuu näiden kahdeksan vaikutusalueen indeksin keskiarvona.
Kunkin teknisen järjestelmän vaikutus saadaan sen tuottamien palvelujen tasosta. Yksittäisten palvelujen vaikuttavuuden lukuarvo saadaan tasoluokan (0, 1, 2, 3, 4) perusteella.
Tässä vaiheessa projektin keskeisessä palveluluettelossa on esitetty 112 teknistä palvelua teknologiasta riippumattomalla tavalla kahdeksalle tekniselle järjestelmälle, joiden jokainen tekninen palvelu on kuvattu 3–5 laatutasolla. Näistä 52 palvelua on valittu ”oleellisiksi”.
Älyvalmiusratkaisujen arviointijärjestelmä on joustava. Indeksin laskentaan ei tarvitse ottaa kaikkia teknisiä palveluita, vaan siinä voidaan määritellä tai sopia tapauskohtaisesti eri rakennustyypeille sopivat mukaan otettavat tekniset palvelut. Asuinrakennusten arvioinnissa tullaan toimeen harvempien teknisten järjestelmien palvelujen arvioinnilla kuin monimutkaisen toimistorakennuksen arvioinnissa. Painokertoimia voidaan myös muutella kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Suomessa kehitteillä on älyindeksiin liittyvä hanke, jota vetää Aalto-yliopisto ja jossa ovat mukana mm. STUL, STEK, STK ja useita muita alan järjestöjä. Suomessa on huolehdittava siitä, että sisäilmasto otetaan huomioon riittävän suurilla painokertoimilla käyttöön otettavassa indikaattorin laskentatavassa.
Indikaattorin käyttöönotto tulee olemaan jäsenvaltioiden omista toimista kiinni. Koska kuitenkin automatiikkateollisuus on kansainvälistä, voisi olettaa, että EU-laajuisia edistämistoimia tullaan tekemään.
Lisätietoja komission teettämässä konsulttiselvityksessä osoitteessa www.smartreadinessindicator.eu
teksti: Olli Seppänen