Terveellisyys- ja viihtyvyystekijöiden lisäksi hyvä sisäilmasto parantaa työtehoa, nopeuttaa oppimista ja vähentää poissaoloja sekä epämiellyttävää oireilua.
Syystä tai toisesta hyvän sisäilmaston tavoitteet eivät kuitenkaan aina toteudu. Tähän ei ole syynä tiedon puute – objektiivista tietoa on runsaasti saatavilla. Syitä on haettava rakentamisprosessista, jonka primääritaviotteena saattaa olla kokonaan jokin muu kuin hyvä sisäilmasto. Saattaa olla houkuttelevaa tinkiä laadusta, kun huono laatu voidaan haudata piiloon eikä ongelmien paljastuttua ja takuuaikojen umpeuduttua vastuutahoa enää löydy.
On todettava, että homeongelmat aiheutuvat aina väärässä paikassa olevasta vedestä tai kosteudesta. Vesi on homeen kannalta kriittinen kasvutekijä, sillä muut edellytykset homeen kasvulle ovat aina olemassa (itiöitä ja jollekin lajille sopiva ravinto). Vesi homehtuvissa rakennusosissa johtuu pääsääntöisesti huolimattomasta rakentamisesta tai rakennusosien huollon puutteesta, ei myöskään ilmanvaihdosta, vaan sen puutteesta.
Rakennusten suunnittelun keskeinen lähtökohta on terveellinen ja viihtyisä sisäilmasto. Tämä tavoite on ohjannut rakentamista aina ja ohjaa edelleen. Hyvä sisäilmasto on lähtökohtana myös eurooppalaisessa rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä vuosilta 2002 ja 2010. Vuoden 2010 direktiivi suosittelee käytettäväksi ”ensisijaisesti sellaisia tekniikoita, joilla parannetaan sisäilmasto-olosuhteita ja rakennuksia ympäröivää mikroilmastoa ”. Direktiivin täydennyksessä 2018 painotetaan sisäilmaston huomioon ottamista korjausrakentamisessa: ”vaatimuksissa on otettava huomioon yleiset sisäilmasto-olosuhteet, jotta voidaan välttää mahdolliset haittavaikutukset, kuten riittämätön ilmanvaihto, …”
Suomessa hyvä sisäilmasto on ollut rakentamissäädösten keskiössä niin kauan kuin säädöksiä on annettu ja myös viimeisimmissä vuoden 2017 asetuksissa mm. ilmanvaihdon, lämpötilojen, ääniolojen ja kosteuden suhteen. Sisäilmaston vaikutuksia on käsitelty yksityiskohtaisesti REHVAn käsikirjassa nro 6.
Alan noin 50 professoria ja tutkijaa ovat yhteistyössä laatineet politiikkasuosituksen hallitusohjelmaneuvottelijoille rakennusten puhtaiden energiaratkaisujen edistämiseksi. Suosituksessa on myös todettu energiatehokkuudesta ja sisäilmastosta:
”Suomen sisäilmatutkimus on ollut pitkään maailman huipulla. Tutkimus on osoittanut, että hyvä sisäilman laatu ja energiatehokkuus eivät ole ristiriitaisia tavoitteita. Päinvastoin energiatehokkaissa rakennuksissa on tutkimusten mukaan parempi sisäilman laatu kuin tavanomaisissa rakennuksissa.”
Lue politiikkasuositus tästä
Rakennuksiin liittyvästä energiapolitiikasta ja sisäilmastosta kuullaan ajankohtaiskatsaus 8.10.2019 Finlandia-talossa järjestettävässä Rakennusten energiaseminaarissa. Lisätietoja ja
ilmoittautuminen: www.finvac.org
Teksti: Olli Seppänen
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt historiallisen korkealla
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt historiallisen korkealla: 415 ppm mitattiin vastikään Hawailla. Sisäilmayhdistyksen perustamisen aikoihin, 1990-luvulla, pitoisuus oli noin 350 ppm. Hiilidioksidipitoisuuden kasvu nostaa maapallon keskilämpötilaa. CO2 vastaa noin 70 %:sta ilmaston lämpenemisessä. ICPP:n asettama raja maapallon lämpötilan nousulle, 1,5 oC, aiheuttaa jo peruuttamattomia muutoksia elinoloissa, mutta muutokset kaksinkertaistuvat, jos nousu onkin 2 oC. Sitä vastaava hiilidioksidipitoisuus on noin 450 ppm. Hiilidioksidipitoisuuden kasvu on saatava taitettua 10–12 vuodessa. Muuten seuraukset ovat katastrofaalisia.