Rakennustenenergiatehokkuus on ollut useampia vuosia teknisen kehityksen keskiössä. Sitä ovat vauhdittaneet EU-direktiivit, erityisesti rakennusten energiatehokkuusdirektiivi. Direktiivin ensimmäinen versio tuli voimaan vuonna 2003 (2002/91/EC) ja toinen vuonna 2010 (2010/31/EU). Kolmas uusittu versio (2018/844/EU) hyväksyttiin lopullisessa muodossaan 30.5.2018.
Sisäilmaston tärkeys on mainittu direktiivin perusteluissa kolme kertaa (13) (14) ja (19), mikä on edistystä aiempaan verrattuna. Vaikutus näkyy myös jossain määrin direktiivissä, mutta ei vieläkään riittävästi.
Direktiivin keskeinen tavoite on korjata EU:ssa kaikki rakennukset lähes nollaenergiarakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä. Jäsenvaltioiden on raportoitava edistymisestä vuosina 2030, 2040 ja 2050, ja raportoinnin yhtenä osana on näyttöön perustuva arvio muun muassa terveyteen liittyvistä laajemmista hyödyistä (artikla 2a).
EU:n jäsenvaltioiden on kannustettava laajamittaisiin korjauksiin ja otettava huomioon myös terveelliset sisäilmasto-olosuhteet (artikla 6). Teknisten järjestelmien osalta edellytetään, että uudet ja peruskorjattavat rakennukset varustetaan automaattisilla huonelämpötilan säätölaitteilla (artikla 8).
Lämmitys-, ilmastointi- ja ilmavaihtojärjestelmien tarkastukset olivat jäädä direktiivistä kokonaan pois, mutta asiantuntijajärjestöt, kuten REHVA, pitivät niitä tärkeinä. Erityisen tärkeää on, että tarkastukset koskevat nyt myös yhdistettyjä ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmiä (artikla 15) sekä yhdistettyjä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmiä (artikla 14) silloin, kun niiden nimellisteho on yli 70 kW. Direktiivi edellyttää, että järjestelmien toiminta on tarkastettava myös tyypillisissä ja keskimääräisissä käyttötilanteissa (osakuormilla).
Rakennusten energiatarpeen laskennassa on optimoitava kansallisesti asetetut terveyttä, sisäilman laatua ja viihtyvyyttä koskevat tavoitteet (liite 1).
Direktiivi painottaa automaatio ja ohjausjärjestelmien hyödyntämistä.
Kaikki muut kuin asuinrakennukset on vuoteen 2050 mennessä varustettava automaatio- ja ohjausjärjestelmillä ilmastoinnin, lämmityksen ja ilmanvaihdon osalta (artiklat 14 ja 15), kun järjestelmän nimellisteho on yli 290 kW. Komission on tehtävä ennen vuotta 2020 selvitys myös vapaaehtoisen ilmavaihtojärjestelmän tarkastuksen ja peruskorjauspassin käyttöönotolle (artikla 19a).
Toinen laajemmin direktiivissä keskustelua herättänyt, komissiolle annettu tehtävä (artikla 8 ja liite 1) on kehittää rakennusten älyratkaisuvalmiusindikaattori (Smart Readiness Indicator) laskentamenetelmineen. Indikaattorin on kuvattava rakennusten teknisten järjestelmien vaikutusta:
1) rakennuksen kykyä vastata käyttäjän tarpeisiin lämmityksen, valaistuksen, ilmastoinnin jne. osalta
2) rakennuksen kykyä vastata energiaverkkojen tarpeisiin energian tuotannon kannalta ja
3) rakennuksen kykyä tehostaa energian käyttöä. Kesällä julkaistussa konsulttiversiossa on mukana kahdeksan vaikutusaluetta, joista kolme liittyy sisäilmaan: viihtyvyys, mukavuus ja terveys.
Yksittäisten tekijöiden vaikuttavuutta tarkastellaan kymmenen teknisen järjestelmän osalta: rakennuksen lämmitys, lämmin käyttövesi, rakennuksen jäähdytys, koneellinen ilmanvaihto, valaistus, rakennusvaipan muuttaminen ja säätö, paikallinen energiantuotanto, kuormien tasaaminen, sähköautojen lataaminen sekä rakennuksen toiminnan seuranta ja säätö.
Direktiivi on luettavissa verkossa kaikilla EU:n virallisilla kielillä.
Olli Seppänen
LVI-tekniikan emeritusprofessori