Sisäilmastoluokitus 2018 julkistetaan toukokuussa

Kun Sisäilmayhdistys perustettiin 1990 oli ”sisäilmasto” melko tuntematon käsite kiinteistö- ja rakennusalalla. Formaldehydi, radon ja huonot lämpöolosuhteet olivat tuttuja ongelmia jo tuolloin, mutta tieto muun muassa. homeiden, ilmassa olevien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja pienhiukkasten terveyshaitoista oli vasta kehittymässä. Sisäilmayhdistyksessä todettiin, että hyvä sisäilmasto pitää saada aiempaa vahvemmin yhdeksi rakentamisen keskeiseksi tavoitteeksi ja että kaikille siihen vaikuttaville toimijoille pitää saada tietoa oikeista ratkaisuista ja toimintatavoista. Tärkeäksi asiaksi nähtiin selkeän tavoitteen asettaminen sisäilmastolle.

Rakentamismääräysten vaatimustaso Suomessa on pitkään lämpöolojen ja ilmanvaihdon osalta ollut sinänsä korkea, mutta näihin tavoitteisiin ei useinkaan ole käytännössä päästy. Käytännössä ei riitä, että tehdään ”määräysten mukaan”, vaan tarvitaan kunnianhimoisempia mitattavia tavoitteita. Tähän tarpeeseen Sisäilmayhdistys laati Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokituksen vuonna 1995. Siinä esitettiin ensi kertaa kattava järjestelmä tavoitteiden asettamiselle ja niiden saavuttamiseksi tarvittaville keskeisille toimenpiteille. Järjestelmä on edelleenkin ainoa maailmassa, joka yhdistää kaikki keskeiset sisäolosuhdetekijät yhteen ohjeistukseen. Sisäilmastoluokitusta on päivitetty käytännöstä saatujen kokemusten ja uuden tutkimustiedon perusteella vuosina 2000 ja 2008. Uusin päivitys on juuri käynnissä ja julkaistaan toukokuussa. Sisäilmastoluokitus on tänä päivänä käytössä hyvin yleisesti lähes kaikessa toimitila- ja palvelurakentamisessa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

Materiaalit puhtaiksi

Rakennusmateriaalien päästöluokitus (M1-luokitus) on oleellinen osa Sisäilmastoluokitusta. Käyttämällä päästöluokiteltuja materiaaleja vältetään sisäilmaongelmia sekä turhaa ilmanvaihdon tarvetta ja saavutetaan terveellinen sisäilmasto energiatehokkaasti. Materiaalien päästöjen arviointi on kuitenkin hyvin vaikeaa. Vapautuvia yhdisteitä on satoja, eikä tutkimus ole pystynyt tuottamaan riittävästi tietoa yksittäisten yhdisteiden tai varsinkaan eri yhdisteiden yhteisvaikutusten terveyshaitoista. Suomessa valittiin silloin päästöjen alentamiselle strategia, jossa pyritään painamaan päästöjen kokonaismäärä niin alas, että terveyshaittoja aiheuttavien yhdisteiden esiintyminen ei ole todennäköistä. Lisäksi päätettiin ottaa mukaan myös materiaalien hajupäästöjen arviointi, mikä ihmisen omana varoitusmekanismina hyvin täydentää kemiallisia analyysejä.

Rakennusmateriaalien päästöluokituksen käytännön toimet annettiin vuonna 1996 Rakennustietosäätiön hoidettavaksi. 1990-luvun alussa markkinoilla ei ollut montaakaan M1-vaatimuksen täyttävää tuotetta, nyt jo yli 4000 tuotteella on M1-merkin käyttöoikeus. Lähes koko talo pystytään tänään rakentamaan turvallisista M1 merkityistä tuotteista. Teollisuudelta tämä on vaatinut valtavasti kehitystyötä, jotta tähän on päästy. Myös maahan tuotavien materiaalien laatu on noussut, joten myös niille on näin voitu antaa tämä luokitus. Suomalainen toimiva M1 luokitus on herättänyt paljon kiinnostusta ulkomailla.

Ilmanvaihtolaitteiston on oltava puhdas ja hajuton

Myös ilmanvaihdon puolella on ollut syytä parantaa käytäntöjä. Aiemmin ilmanvaihtokanavat, muut laitteiston osat ja koneetkin lojuivat työmailla likaantumassa. Sisäilmastoluokituksessa pyrittiin asettamaan näiden laitteiden puhtaudelle mitattavia vaatimuksia ja pyrittiin korostamaan osien suojaamista ennen asennusta. Tätä vaatimusta täydennettiin myöhemmin ottamalla myös ilmanvaihtolaitteiden kanavat ja muut osat M1 luokituksen piiriin. Tällä hetkellä näitä puhtaiksi luokiteltuja tuotteita on jo useampia satoja, sillä valmistajat ovat ottaneet uudistuksen myönteisesti vastaan ja kehittäneet tuotteitaan tässä suhteessa paremmiksi.

Koko Sisäilmastoluokitusjärjestelmä ja siihen liittyvät materiaali- ja laitevaatimukset kehittyvät jatkuvasti. Uusia haasteita siihen asettaa EU:n komission pyrkimys yhtenäistää rakennusmateriaalien vaatimustasot koko Euroopassa. Toivottavasti se ei tapahdu meidän vapaaehtoisen ja korkeamman vaatimustason kustannuksella. Sellaista kehitystä on syytä seurata ja pyrkiä siihen vaikuttamaan.

Esko Kukkonen