Valtakunnallisten kosteus- ja hometalkoiden päätöstilaisuudessa pääosan saivat tänä vuonna valmistuneet osat, jotka esiteltiin. Merkittävin oli varmasti kosteus- ja homekorjauksien ja niitä edeltävien tutkimusten tasoa nostava asiantuntijoiden koulutushanke. Mutta talkoissa tehtiin paljon muutakin..
Mukaan oli kutsuttu ja seminaariin osallistui lähes sata talkoolaista. Käydyt keskustelut ja alustukset osoittivat talkoiden onnistuneen monissa haasteellisissa tehtävissään, etenkin yleisen tietoisuuden lisäämisessä ja tiedon levittämisessä alan asiantuntijoiden keskuudessa. Silti kosteus- ja homeongelmat ovat edelleen yleisiä ja niiden hoito on käytännössä usein horjuvaa.
Asiantuntijoiden koulutushanketta esittelivät Helmi Kokotti, Juha Krankka ja Jouko Lähteenmäki, jotka luovuttivat Terveiden talojen erikoisjoukot -jatkohankkeen loppuraportin Katja Outiselle talkoiden päätöstilaisuudessa. Se esitellään yksityiskohtaisemmin hanketta vetäneen Helmi Kokotin haastattelussa Sisäilmauutisten verkkolehdessä.
Itse kosteus- ja hometalkoiden, jotka kestivät useita vuosia ja joihin osallistui satoja asiantuntijoita, tavoitteena oli kosteus- ja homeongelmien aiheuttamien terveyshaittojen ja kansantaloudellisten menetysten systemaattinen vähentäminen. Talkoiden voinee katsoa onnistuneen tehtävässään. Ne saivat monenlaista tukea eduskunnalta ja ministeriöistä. Asiaa pidettiin syystäkin tärkeänä.
Asialla olivat varmasti Suomen parhaat asiantuntijat alallaan. Talkoiden käytännöllinen vetovastuu oli ympäristöministeriöllä, jossa talkoopäällikköinä toimivat monen vuoden ajan tekniikan tohtori Juhani Pirinen ja pari loppuvuotta ympäristöneuvos Katja Outinen. Myös he saivat onnistuneista ja tuloksellisista talkoista varmaan komean sulan hattuunsa.
Talkoiden tärkeänä tavoitteena oli uusien kosteusvaurioiden syntymisen torjuminen, asiaan liittyvän asenne- ja toimintakulttuurin muuttaminen sekä saada alkuun suomalaisen rakennuskannan ja rakentamisen tervehdyttäminen. Talkoille oli valittu seitsemän toiminta-aluetta, uudis- ja korjausrakentamisesta kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen. Mukana olivat myös asuntokaupan ongelmat sekä koulutus. Myös rakennusten ylläpitokulttuuria pyrittiin kehittämään yhä enemmän ennalta ehkäisevään suuntaan.
Monessa kysymyksessä saavutettiin merkittäviä tuloksia, mutta tietenkään koko ongelmavyyhteä ei saatu ratkaistuksi. Kosteus- ja hometalkoiden tuloksia on hyvin erilaisissa muodoissa, mutta hyvän yhteenvedon niistä saa hankkeen nettisivuilta, hometalkoot.fi, jotka toimivat edelleen Hengitysliiton pyörittäminä.
Tietoa on, mutta se ei leviä
– Ongelmana on se, että tieto on jo olemassa, mutta se pitää saada vielä paremmin käytäntöön, talkoiden nykyinen vetäjä Katja Outinen painotti.
Hän korosti, että monia keskeisiä rakennusterveyteen liittyviä kysymyksiä on vielä ratkaisematta ja niiden ratkaisuun tarvitsemme yhä monen tasoista tutkimusta ja yhteistyötä. Vielä ei tiedetä, mikä kosteusvaurioissa ihmisen sairastuttaa. Rakennussuojelun ja sisäilmaongelmien vastakkainasettelu on myös usein ongelmana.
– Rakennusterveyskysymyksien hoitoon on saatava sujuvat ja toimivat prosessit eri toimijoiden kesken. Tärkeää on, että kansalaisille välitetään oikeaa tietoa ja tarpeettoman huolen aiheuttamista on vältettävä. Eri tekijöiden riskeistä ja niiden hallinnasta on viestittävä oikeasuhtaisesti ja yleisimmät harhakäsitykset on oikaistava. Erittäin tärkeää on, että tutkittu tieto saadaan kansantajuiseen muotoon ja helposti löydettävään paikkaan, Outinen korosti.
Tehtäviä siis riittää. Edelleen on tehtävää muun muassa talkoissa kertyneen tiedon ja talkoohankkeiden tulosten jalkauttamisessa, kuntotarkastustoiminnan laatuvaatimusten ja toiminnan yhdenmukaistamisessa sekä asuntokaupan turvan ja neuvonnan kehittämisessä. Myös yhtenäiset, valtakunnalliset pätevyysjärjestelmät sekä alan koulutustarjonnan yhtenäistäminen ja kehittäminen tarvitsevat jatkotyötä.
Kunnissa riittää haasteita
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola kertoi puolestaan, että ajankohtaisia asioita jatkossa ovat asunto- ja rakennusterveyskysymysten hoito kunnissa ja ministeriössä sekä uusi hallituksen kärkihanke Terveellisten talojen Suomi, joka vielä odottaa käynnistymistään.
Pitkään odotettu Duodecimin hanke Käypä hoito suositus kosteus- ja homevaurioista kärsiville potilaille on äskettäin julkaistu. Ympäristöherkkyydestä kärsiviä pyritään auttamaan myös netin kautta ympäristöherkkyysverkostolla (www.stm.fi/ymparistoherkkyydet).
Uusi asumisterveys asetus (545/2015) on tullut voimaan sekä sen myötä asumisterveyttä koskevat muutokset, kuten asiantuntijoiden henkilösertifiointijärjestelmä sekä Valviran antamat täydentävät ohjeet auttavat varmaan asiaa. Myös säteilylain kokonaisuudistus ja kokonaisvaltainen radon action plan ovat tulossa.
– Päätökset kunnissa näissä asioissa ovat käytännössä usein vaikeita, Pekkola totesi.
On osattava nähdä, mitkä korjaukset ovat kiireellisimpiä, mistä hankkeisiin saadaan rahoitus, kuinka vastata kuntalaisten huoleen ja vaatimuksiin. Miten saadaan korjaukset kunnissa onnistumaan kerralla? Kuinka jatkuvasta ongelmakierteestä ja korjausvelasta päästään eroon?
Pekkola korosti, että rakennusten ylläpitokulttuuria on kehitettävä yhä enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan ja saatava kuiva ja puhdas rakentaminen kentän rutiiniksi. Hänen mielestään talkoiden julkaisema Päättäjän homeopas on erinomainen apu kuntien päättäjille. Hän korostaa myös oikeaa ja luotettavaa viestintää, jossa eri tekijöiden riskeistä ja niiden hallinnasta viestitään oikeasuhtaisesti ja jossa oikaistaan yleisimmät harhakäsitykset.
Terveyshaitat on poistettava
Helsingin rakennusvalvontavirastossa työskentelevä rakennusarkkitehti Mervi Abell kertoi omasta tutkintotyöstään Savonia-ammattikorkeakoulussa. Sen taustalla oleva AVATER-hanke eli kosteusvauriokorjausten lupamenettelyohjeen idea syntyi vuoden 2015 alussa Kosteus- ja hometalkoiden ohjausryhmässä.
– Työn tavoitteeksi asetettiin rakennusvalvonnan tehtävien selkeyttäminen kosteusvauriokorjausten lupamenettelyssä ja ohjaustyökalujen kehittäminen rakennusvalvontojen asiakkaiden tarpeisiin, Abell kertoi.
Kentän haastatteluissa oli korostunut, että toimivan viranomaisvalvonnan avulla voidaan merkittävästi parantaa ja varmistaa korjausrakentamisen tasoa.
– Lähtökohtana on se, että terveyshaittaa aiheuttavat vauriot poistetaan oma-aloitteisesti ilman viranomaisen velvoitteita, Abell korosti.
– Jos rakennuslupakynnys edellyttäisi aina terveydensuojeluviranomaisen arviota terveyshaitasta, olisi se tarpeetonta byrokratiaa. Kyse on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesta toiminnasta ja luvan tarve riippuu nimenomaan hankkeesta ja sen laajuudesta, ei siitä, onko asiaan kytketty terveydensuojeluviranomaista.
Terveydensuojeluviranomainen ei myöskään päätä sitä, milloin korjaus vaatii luvan. Terveydensuojeluviranomaista tarvitaan silloin, kun terveyshaittaa ei ole ryhdytty poistamaan tai haitasta on ristiriitaisia käsityksiä. Terveydensuojelun näkökulmasta rakennuslupaa olisi syytä vaatia silloin, kun rakenne on vaurioitunut ja korjaaminen edellyttää ammattimaista suunnittelua ja ammattimaista korjaamista. Hajanaiseen lupakäytäntöön tarvitaan linjaus lupakynnyksen määrittelemiseksi.
Teksti: Esko Kukkonen