Tampereen teknillinen yliopisto ja Rakennusinsinöörien liiton RIL järjestämä kolmas avoin rakennusfysiikan seminaari pureutui ongelmaan.
Rakennusten kosteus- ja homeongelmat ovat tämän päivän todellisuutta Suomessa valitettavasti mitä suurimmassa määrin. Niihin ei näytä löytyvän ratkaisua, vaan monet, etenkin lapset ja nuoret kärvistelevät homeisissa tiloissa, joita ei ole varaa korjata. Eräänä syynä on mielestäni ja ehkä monen muunkin mielestä ollut talon kosteusteknisten ilmiöiden ja yleisemmin rakennusfysiikan puutteellinen ymmärtäminen ja osaaminen.
Kaikilla rakentamisen koulutustasoilla ei ilmeisesti opeteta edes rakennusfysiikan perusasioita ja viime aikoina on myös energiamääräysten nopea kiristäminen johtanut tilanteen vaikeutumiseen kentällä. Uusien kerrosrakenteiden toimintaa ei aina ymmärretä ja seurauksena on sitten virheitä suunnittelussa, toteutuksessa ja käytössä. Tampereen teknillinen yliopisto on pyrkinyt korjaamaan tilannetta järjestämällä jo kolmatta kertaa avoimen rakennusfysiikan seminaarin.
Tänä vuonna seminaari järjestettiin lokakuun puolivälissä kolmipäiväisenä. Osanottajia siellä oli satamäärin ja ohjelma oli sopiva sekoitus teoriaa ja käytännön ratkaisuja. Ilmeisesti seminaari on päässyt jo rakennusalan tietoisuuteen ja saavuttanut vakioaseman alan tiedonlähteenä. Seminaarin takana olevat tahot; Tampereen teknillinen yliopisto ja Rakennusinsinöörien liitto RIL ovat jatkuvasti julkaisseet myös alan kirjallisuutta. RIL-julkaisut RIL 250- 2011 Kosteudenhallinta ja homevaurion estäminen sekä RIL 107-2012 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet keskittyvät ajankohtaisiin kosteuskysymyksiin. Edellisessä tarkastellaan kosteudenhallintaprosessia, jonka avulla voidaan toteuttaa kosteusteknisesti hyvin toimiva rakennus. Jälkimmäinen taas keskittyy teknisiin ratkaisuihin, joiden avulla estetään kosteusvaurioita käytännön rakentamisessa. Pitkään valmisteilla ollut varsinainen rakennusfysiikan käsikirja on myös loppusuoralla ja sen odotetaan valmistuvan lähikuukausina.
Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan laitos on myös vahvasti mukana RIL-käsikirjojen teossa. Rakennusfysiikan osalta on professori Juha Vinhan panos niissä ollut merkittävä. Hän toimi myös tämän seminaarin puheenjohtajana.
FRAME-hanke jälleen esillä
Juha Vinha esitteli seminaarissa myös tänä vuonna päättynyttä FRAME- hanketta, jossa pyrittiin selvittämään jatkossa ilmeisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia rakennusten lämpö- ja kosteusolosuhteisiin ja niiden ratkaisuihin. Sademäärät ilmeisesti kasvavat ja ulkoilman lämpötila nousee merkittävästi. Ennustettu ilmastonmuutos ja viime vuosina nopealla aikataululla toteutettu lämmöneristyksen lisääminen heikentävät useiden nykyisellä tavalla toteutettujen vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa ja vikasietoisuutta. Olosuhteet etenkin rakenteiden sisällä muuttuvat homeen kasvun kannalta suotuisammiksi. Riski kosteusvaurioihin kasvaa, sillä kokemusperäisten tietojen puuttuessa energiavaatimusten nopeasti muututtua myös suunnittelu- ja toteutusvirheiden mahdollisuus lisääntyy.
Vinha kuitenkin uskoi, että jokseenkin kaikki uudet vaipparakenteet saadaan ajan mittaan toimiviksi rakenteellisten muutosten ja parempien toteutusohjeiden avulla. Suurimmat muutokset koskevat puurunkoisia tiiliverhoiltuja ulkoseiniä, ryömintätilaisia alapohjia sekä tuuletettuja yläpohjia. Puurankarakenteen päälle tehtävän eristerappauksen käytöstä on hänen mielestään syytä luopua kokonaan.
Vinha toi esille myös selkeän kantansa, että vaipan eristyksen lisääminen rakentamismääräysten nykytasosta ei ole taloudellisesti kannattavaa kerrostaloissa ja toimistorakennuksissa. Pientaloissa lisäeristyksen kannattavuus on paljon kiinni siitä, kuinka pitkä takaisinmaksuaika hyväksytään.
Seminaarin kansainväliset pääpuhujat
Professori Jesper Arfvidsson Lundin yliopistosta käsitteli puheenvuorossaan ”Moisture Safety in Highly Insulated Constructions” energiatehokkuuden, kosteusturvallisten rakenteiden ja sisäilman laadun asettamien vaatimusten yhdistämistä uudis- ja korjausrakentamisessa. Ruotsissa on havaittu, että rakennusten kosteus- ja homevauriot ovat sielläkin lisääntyneet. Kyse on virheistä rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä. Osaltaan tähän ovat syynä mm. kasvaneet eristepaksuudet: rakennuksen ulkovaipparakenteen kosteustekninen toiminta muuttuu vaipan läpi tapahtuvien lämpöhäviöiden vähentyessä eikä uudenlaisen rakenteen rakennusfysikaalista toimintaa tunneta riittävästi.
Arfvidsson esitteli myös uuden työkalun rakennusprosessin virheiden vähentämiseksi. Ruotsissa kehitetty ByggaF -järjestelmä tähtää siihen, että kosteusturvallisen rakentamisen reunaehdot kulkevat mukana läpi koko rakentamisprosessin. Kaikki rakennushankkeen osapuolet kaikissa rakentamisen vaiheissa tunnistavat näiden ehtojen asettamat vaatimukset, osaavat toimia niiden mukaan ja myös dokumentoivat kosteusturvallisuuteen vaikuttavat toimenpiteensä yhtenäisellä tavalla.
Koska Ruotsin rakennuskanta ja rakentamiskulttuuri vastaa hyvin paljon suomalaista, ovat nämä asiat hyvin sovellettavissa Suomen oloihin. Ruotsin rakennuskannassa havaitut vaurioitumismekanismit esiintyvät hyvin todennäköisesti ennen pitkää myös Suomessa. Meilläkin täytyy löytää uusia keinoja ja työkaluja rakennusprosessin laadun ja kosteusturvallisuuden parantamiseen.
Dresdenin teknillisen yliopiston (TU Dresden) rakennusfysiikan professori John Grunewaldin yksikön tavoitteena on tuottaa monipuolista, monitieteellistä tutkimusta ja opetusta rakennusalan eri osapuolten tarpeisiin. Tämä rakennusfysiikan tutkimusryhmä on erityisen tunnettu rakenteiden rakennusfysikaalisen mallintamisen ja siihen tarvittavien laskenta- ja sovellusohjelmien uraauurtavasta tutkimus- ja kehitystyöstä. Grunewald pitikin tästä aiheesta seminaarissa oman työpajan.
Kosteusasiat on otettava tosissaan
Oulun rakennusvalvonta on vuosia tehnyt esimerkillistä työtä rakentamisen laadun kehittämiseksi. Eräs seminaarin parhaista esitelmistä oli Oulun rakennusvalvonnan laatupäällikkö Pekka Seppälän esitys kosteusasioiden oikeasta huomioon ottamisesta rakentamisen eri vaiheissa. Hänen mukaansa ei riitä, että kosteusasiat ymmärretään vain työmaan kosteussuojauksena. Näkökulman tulee olla laajempi. Hänestä voisimme pyrkiä näissä asioissa samanlaiseen ”kuivaketjuun” kuin ruokatuotteiden osalta meillä jo toimiva ”kylmäketju”. Kosteusasiat tulee kaikissa vaiheissa ottaa huomioon. Hänestä kosteudenhallinta rakentamisessa tulee ymmärtää koko prosessin kattavana koskien rakennuttamista, tilaamista, suunnittelua, työmaatoteutusta, valvontaa ja dokumentointia. Työmaan sääsuojaus on vain yksi, tosin tärkeä vaihe, korostaa Seppälä.
Seppälä ehdottaakin rakennuksille määriteltäväksi kosteuslaatuluokat. Tasoja siinä olisi neljä, A –D. Laatutekijöitä voisivat olla vaikka rakennuksen ilmanpitävyys, kylmäsiltojen määrä, rakenteiden kuivumiskyky, työmaan kosteudenhallinta ja talotekniikan toimivuus. Oleellista olisi Seppälän mielestä se, että kokonaisarviointi perustuisi ”heikoimman lenkin” periaatteeseen. Jos esimerkiksi osa-alueiden arviointitulokset olisivat vaikka A-A-B-A-D, niin lopputulos olisi D.
Kosteusluokituksella ja rakennusprosessin kosteudenhallinnalla on vastaavanlainen yhteys kuin energiatodistuksella ja energiaselvityksellä, sanoo Seppälä.
Pekka Seppälän ajatuksia kosteudenhallinnan merkityksestä ja menetelmistä on esitetty tarkemmin myös julkaisussa RIL 250-2011.
Teksti | Esko Kukkonen