Turun yliopistollisen keskussairaalan laajennusosan T-sairaalan sanotaan edustavan varustukseltaan Euroopan huippua. Tekniikka talossa on myös huippuluokkaa. Periaatteena on, että potilaita siirretään mahdollisimman vähän.
Turun yliopistollisen keskussairaalan T-sairaalaan on keskitetty monien sairauksien akuuttihoito sekä vaativa erikoissairaanhoito. Sairaalassa toimivat Turun alueen päivystys ja tehohoito sekä tehovalvonta. Ensimmäinen vaihe sairaalasta otettiin käyttöön jo 2003. Laajennusosan rakentaminen alkoi 2007 ja valmistui joulukuussa 2012. Toiminta tässä uusimmassa osassa, joka käsittää noin kolme neljäsosaa T-sairaalasta, käynnistyi viime vuoden huhtikuussa.
Sairaalan uusimman osan bruttoala on 85 000 neliömetriä ja rakentamisen sekä hankintojen kustannukset olivat yhteensä noin 250 miljoonaa euroa. Rakennuttamisen projektijohtajan Timo Seppälän mukaan rakentaminen ja yhteistyö eri osapuolien kesken sujuivat hyvin, vaikka kohde olikin varsin mittava. Yhteistyökumppaneita laitetoimittajat mukaan lukien oli satakunta.
– Perustuksen, rungon ja sisätilojen rakentaminen tehtiin erillisinä urakoina. Myös laitteistojen ja irtaimiston hankinnat jaettiin osiin. Siksi oli varsin haastavaa saada tilat sekä talotekniset järjestelmät hallitusti valmiiksi ja kaikki oikeaan aikaan oikeisiin paikkoihin.
T-sairaala edustaa uudenlaista ajattelua sairaaloiden tilasuunnittelussa. Tavoitteena on turhien potilassiirtojen minimointi. Erikoissairaanhoidon alueet on rakennettu rypäsmäisiksi toiminnallisiksi yksiköiksi ajatellen potilaan sujuvaa ja tehokasta hoitoa.
– T-sairaalassa suunnittelun lähtökohtana on kokonaisten hoitolinjojen toiminnallinen optimointi, mikä vaikuttaa tilojen ja yksiköiden sijoitteluun. Esimerkiksi kuvantamishuoneita on tavanomaista enemmän, ja ne on sijoitettu lähelle potilaita. Vanhassa sairaalassa asioita ajateltiin osastoittain, mikä johti osaoptimointiin.
Tehokas, turvallinen ja viihtyisä
Päätavoitteena oli rakentaa tehokas sairaala, joka on turvallinen ja viihtyisä niin potilaille kuin henkilökunnallekin. Seppälä kertoo, että potilas- ja eristyshuoneiden suunnittelussa käytettiin avuksi yhden suhde yhteen -rakennettuja mallihuoneita.
– Niiden avulla arkkitehti, lvi- ja sähkösuunnittelija pääsivät yhdessä henkilöstön kanssa suunnittelemaan ja kokeilemaan parhaita ratkaisuja.
Sairaalan sisäilmastolle asetetut vaatimukset ovat erityisen korkeat, sillä asiakkaat voivat olla jo terveydentilansa takia herkkiä ilman epäpuhtauksille, vedolle sekä lämpötilan muutoksille. Lisäksi tautien leviämisen estäminen vaatii hygienian ylläpitämiseen liittyviä käytäntöjä ja eristyshuoneita. T-sairaalassa on sisäilmaluokkana pääasiassa S1, joissain osissa myös S2. Rakentamiseen on käytetty pääasiassa M1-luokan materiaaleja.
– Ongelmia on pyritty ehkäisemään paitsi materiaalivalinnoilla myös yksityiskohtien suunnittelulla. Pintojen pitää olla helposti puhtaana pidettäviä ja pestäviä, niissä ei saa olla likaa kerääviä koloja tai saumoja. Se auttaa osaltaan pitämään yllä hyvää sairaalahygieniaa.
Rakentamisen aikana pyrittiin noudattamaan P1-luokan työmenettelyitä, joilla estetään pölyn ja kosteuden pääseminen ilmanvaihtojärjestelmään. LVI-suunnittelun projektinjohtaja Juhani Kokko Insinööritoimisto Åke Jokelasta kertoo, että puhdas P1-mukainen toimintatapa toteutui suurimmassa osassa työmaavyöhykkeitä, jotka oli erotettu toisistaan suojamuovituksella.
Hajautettu ilmanvaihtojärjestelmä
– Ilmanvaihto on toteutettu käyttäen 300 koneparia. Hajauttamalla ilmanvaihto pieniin yksiköihin voidaan olosuhteita säätää osastokohtaisesti. Lisäksi kaikille leikkaussaleille on omat ilmanvaihtoyksikkönsä. Tilat ovat lähtökohtaisesti vedottomia.
Kokon mukaan markkinoilla ei kuitenkaan ole paljoa sairaaloiden vaatimukset täyttäviä ilmanjakotuotteita. Siksi Juhani Kokko kollegoineen on yhdessä laitevalmistajien kanssa kehittänyt T-sairaalaan eräitä omia ilmanjakoratkaisuja.
Leikkaussalien laminaarikatoilla ja HEPA-suodattimilla varmistetaan, että mikrobit eivät pääse leviämään ilmateitse ja vaaranna potilaiden turvallisuutta.
Sairaalassa on myös paljon eristystiloja.
– Eristyshuone ylipaineistetaan, jos potilasta halutaan suojella bakteereilta ja alipaineistetaan, jos potilaalla on tarttuva tauti. Lisäksi tulo- ja poistoilma puhdistetaan HEPA- suodattimilla. Eristyshuoneisiin kuljetaan ilmasulun kautta.
Sopiva lämpötila sairaalan vuodeosastoilla on kompromissi: potilaat toivoisivat lämpötilan olevan 23 °Castetta, mutta paljon liikkuvalle henkilöstölle se on turhan korkea. Lämpötila säädetään siten noin 22 °C-asteeseen. Kiinteistöautomaatiojärjestelmä säätää ja valvoo olosuhteita. Jos ennalta määritetty raja-arvo ylittyy tai alittuu, lähtee siitä hälytys T-sairaalan valvomoon. Hälytykset välittyvät päivystäjälle kaikkina vuorokauden aikoina.
Tulipalojen varalta sairaalassa on automaattinen savunpoistojärjestelmä
– Järjestelmä käynnistyy, jos kaksi osaston paloilmaisinta tunnistaa palon alun, Seppälä sanoo. Sairaalan on myös pysyttävä toimintakykyisenä kaikissa tilanteissa. Sähkön syötön turvaamiseksi T-sairaalassa on kaksi erillistä dieselgeneraattoria, joiden käyttökuntoisuus tarkistetaan kahden viikon välein. Tietojärjestelmien katkeamaton sähkönsaanti varmistetaan UPSlaitteilla.
Tilojen viihtyisyyttä pyritään lisäämään lukuisilla taideteoksilla, joita on sijoitettu niin yleisiin tiloihin kuin potilashuoneisiinkin. Yleisiin tiloihin sijoitetut viherkasvit osaltaan puhdistavat ilmaa.
Tiiviit rakenteet
T-sairaala edustaa tiloiltaan ja materiaaleiltaan nykyaikaista suunnittelua ja rakentamista. Rakenteet ovat tiiviitä. Se on edellytys sille, että ilmanvaihto on hallittavissa.
– Ero vanhaan, sisäilmaongelmaiseen U-sairaalaan on selvä. U-sairaala saavutti käyttöikänsä pään vajaassa 40 vuodessa. Vanhat putkistot ovat aiheuttaneet tihkuvuotoja ja talon rakenteista on löydetty mikrobikasvustoja. Ulkovaippa, väliseinät ja holvit eivät ole tiiviitä, joten ilmanvaihtoa ei pystytä hallitsemaan, Seppälä sanoo.
– T-sairaalassa rakenteiden tiiviydestä on pidetty huolta. Erityshuoneiden tiiviys on myös testattu, sanoo Seppälä.
Hän myös korostaa, että T-sairaalan rakennuksen suunniteltu käyttöikä on 100 vuotta. LVIS -järjestelmää pitää kuitenkin alkaa uusia noin 30-vuoden jälkeen. Lisäksi sairaalan toimintaan tulee aina muutoksia, joiden takia tiloja ja tekniikkaa pitää uusia.
T-sairaala
- Kokonaispinta-ala 108 000 m2
- Pääsuunnittelija Mikael Paatela, Arkkitehtitoimisto Sweco Paatela Architects
- Ensimmäinen osa valmistui 2003, laajennusosa 2012
- Kokonaishinta 300 miljoonaa euroa
- Rakentamiskulut noin 2 000 euroa bruttoneliöltä
- Kustannukset hoito- ja tutkimuslaitteineen 3 000 euroa brutoneliöltä
- 1 600 työntekijää
- Arviolta noin 120 000 potilasta vuodessa
Uudistustöitä ja remontteja helpottavat paloalueittain eri rakennusosia palvelevat ”tekniikkatornit”. Kellarikerroksesta vesikatolle ulottuviin tekniikkatorneihin on sijoitettu lämpö-, vesi- ja ilmanvaihtoputkistot. Kellarikerroksessa ovat kaukolämmön- ja kaukokylmänjakohuoneet, kerrosten kohdilla ovat kutakin kerrosta palvelevat tekniset laitteet ja koneet.
– Tulo- ja poistoilma, sairaalakaasut ja paineilma johdetaan tornin kautta. Jos johonkin kerrokseen pitää tehdä muutostöitä, voidaan kyseinen kerros kytkeä pois muusta lvi-järjestelmästä. Työt pystytään näin tekemään helpommin ja pienemmin kustannuksin kuin jos ilmanvaihdon konehuoneet olisi sijoitettu perinteisesti katolle tai kellarikerrokseen, Seppälä toteaa.
TEKSTI Timo Hämäläinen KUVAT Toni Koskinen ja Tyks