Koko Arkadianmäki on peruskorjattu kymmenessä vuodessa. Eduskunnalla on samassa korttelissa viisi rakennusta ja viereisessä vielä uusin, jota kutsutaan Pikkuparlamentiksi. Lisäksi on paljon näitä yhdistäviä maanalaisia tiloja. Peruskorjaushanke alkoi keväällä 2007 B-rakennuksesta, jonka jälkeen tehtiin muut sivurakennukset A, C ja D.
Päätalon eli E-rakennuksen urakka alkoi louhintatöillä jo loka-marraskuussa 2014, mutta varsinaisesti vasta maaliskuussa 2015 eduskunnan jäätyä vaalilomalle. Remontin ajan eduskunta toimi väistötiloissa Sibelius-Akatemian talossa. Eduskuntatyö jatkui peruskorjatussa Eduskuntatalossa 5. syyskuuta tänä vuonna.
Jokaisen rakennuksen peruskorjausvaihe budjetoitiin ja kilpailutettiin erikseen. Päärakennuksen peruskorjauksessa projektinjohtourakoitsija oli Lemminkäinen.
– Urakkahinta oli 85 miljoonaa, mutta koko hankkeen investointikustannus budjettihintana on 125 miljoonaa euroa, eduskunnan kiinteistötoimiston apulaistoimistopäällikkö Hannu Peltonen sanoo. Hän toimi peruskorjauksen projektinjohtajana.
Kuiva kivilinna
Sisäilma-asioiden kannalta remontin lähtötilanne oli hyvä. Kukkulan päälle vuonna 1931 valmistunut Eduskuntatalo on massiivikiviaineksista rakennettu, eikä siellä ole tapahtunut vesivahinkoja. Niitä ei saanut tulla remontin aikanakaan. Hankkeen LV-valvojana toiminut Tomi Laakso Indeprosta sanoo työnaikaisen kosteudenhallinnan olleen tärkeää.
– Työtapoja ja rakennusaikaisia olosuhteita tarkkailtiin ja kiinnitettiin huomiota käytettävään veteen, ettei tule työnaikaisia vesivahinkoja.
Koko peruskorjaus tehtiin olemassa olevan rakenteen ehdoilla.
– Kaikki muutokset tehtiin piiloon, vanhat IV-kuilut olivat käytössä. Varsinaisia ongelmia ei ollut, mutta jatkuvasti oli mietittävä, miten toimitaan, ja purettava rakenteita sen mukaan, mitä tulee vastaan, Laakso kertoo.
Hannu Peltosen mukaan lähtökohtana oli tekniikan upottaminen rakenteisiin niin, ettei peruskorjauksesta aiheudu suojelukohteeseen mitään näkyviä muutoksia.
– Kanavien ja reittien löytäminen oli suurin haaste.
Soveltuvin osin S2
Sisäilmaston osalta remontin tavoitetaso oli S2-luokitus ”soveltuvin osin”. Eduskunnan muut rakennukset ovat huonekorkeudeltaan melko tyypillisiä toimistorakennuksia, mutta päärakennuksessa on paljon korkeita tiloja. Muodoltaan pyöreän istuntosalin sisäkorkeus on 25 metriä.
– Eduskunnassa on tiloja, joissa ei suojelullisista syistä päästä luokituksen lämpötilaan eikä ilmamäärään, IV-suunnittelija Pekka Karjalainen sanoo.
Hän on ollut eduskunnan palkkaamana IV-suunnittelijana Insinööritoimisto Leo Maaskolalta mukana koko kymmenvuotisen remonttihankkeen ajan. Peruskorjauksessa tultiin 2010-luvulle paikoin 1930-luvulta, paikoin 1970-luvulta.
Osa IV-laitteista oli alkuperäisiä 1930-luvulta, mutta suurin osa oli vaihdettu peruskorjauksissa 1970- ja 1980-luvuilla.
– 1970-luvulla vanhat hormit oli avattu, ja niihin oli laitettu neliskanttinen peltikanava. Sen liitokset olivat paikoin ongelma ja suurin syy, miksi kanavia nyt pinnoitettiin. Sukitettavia hormeja oli kuitenkin vain kymmenkunta yhteensä yli sadasta, Karjalainen kertoo.
IV-konehuoneita laajennettiin merkittävästi sekä Eduskuntatalon ylimmässä kerroksessa että maan alla. Ylhäällä otettiin konehuoneelle koko eteläinen sivu kuudennesta kerroksesta. Länsisivullekin jäi vain muutamia toimistohuoneita. Konehuoneiden pinta-ala laajeni yli kaksinkertaiseksi.
– Ennen ei ollut lämmön talteenottojärjestelmää eikä jäähdytystä, ja muutenkin nykyaikaiset koneet vaativat enemmän tilaa, Karjalainen toteaa.
Lämmön talteenotossa on vesiglykolijärjestelmä, mukana on vain muutama kiekollinen kone.
Maan alla vanhasta kattilahuoneesta purettiin viimeinenkin puulämmitteinen lämpökattila, joita oli alun perin kaksi, jotta IV-koneille saatiin tilaa. Myös vanha sähköpääkeskus muuttui konehuoneeksi. Sivusiipien konehuoneita oli louhittu pihakannen alle jo aiemmin.
Eduskunta on kytketty kaukokylmään, ja peruskorjauksen yhteydessä jäähdytys tuotiin myös päärakennuksen soveltuviin tiloihin. Hannu Peltosen mukaan korkea huonekorkeus oli tässä eduksi.
– Monesta kotelovälipohjasta purettiin täytteet. Niiden tilalle tuli alakatto, johon saatiin jäähdytyslevyt.
Päärakennuksen työhuoneissa on nyt jäähdytyspaneelit ja tuloilmakoneissa jäähdytyspatterit. Jäähdytyskattojen takia huonekorkeus alentui tyypillisesti vain 10-15 senttiä.
(vas.) Jäähdytyslevyt viranhaltijan työhuoneessa alensivat huonekorkeutta vain vähän.
Vedon tunne riesana
Ennen peruskorjausta Eduskuntatalo oli ylipaineinen ja ilmanvaihto osittain painovoimaista. Hannu Peltosen mukaan remontin jälkeen kansanedustajilta on tullut jonkin verran palautetta vedon tunteesta.
– Ilmamäärät on säädetty jo moneen kertaan uudelleen. Monet ilmanvaihdon sisääntuloaukot ovat koneelliseen ratkaisuun nähden väärin, mikä aiheuttaa vedon tunnetta. Uudisrakennuksessa tehtäisiin toisella tavalla, Peltonen sanoo.
Hänen mukaansa ilmamäärien ja virtausnopeuksien säätöön haetaan nyt oikeaa tasoa empiirisesti. Varsinkin korkeissa tiloissa on haasteena saada tarvittava ilmamäärä vaihtumaan ilman vedon tunnetta.
Osittain heti remontin jälkeen koettu vetoisuus aiheutui siitä, ettei vanhaa tekniikkaa osattu käyttää.
– Vanhanaikaiset IV-päätelaitteet oli paikoin asennettu väärinpäin, jolloin ne puhalsivat 15 astetta alaspäin, Pekka Karjalainen sanoo.
– Vieläkään ilmanvaihto ei ole ihan kohdallaan, pientä jälkisäätöä on tehtävä.
Teksti: Juha Peltonen // Kuvat: Eduskunta